Olen yläasteen opettaja. Haluatko kysyä minulta jotain?

Vierailija

Sivut

Kommentit (34)

yleissivistävä laitos. Itse ajattelen, että kavatustehtävä hoidetaan " sivussa" , tuntitilanteissa luokissa ja kouluympäristössä. Se on sellaista oikean ja väärän opettamista: miten tulisi muita kohdella ja miten kannattaa menetellä, jotta itse menestyisi elämän eri osa-alueilla. Erillisenä aihekokonaisuutena esim. solidaarisuutta olisi vaikea opettaa; peruskoululaiset eivät ole vielä valmiita kovin filosofiseen pohdintaan eivätkä ole valmiita ottamaan vastaan elämänohjeita. Piilokasvatusta siis...

voi miettiä sitä, että he ovat pienestä pitäen tottuneet numeroarvosteluun ja heidän on vaikeampi hahmottaa tasoaan ilman sitä (ainakin minun oli, kun jossain kohden ei saatukaan numeroita. Odotin numeroita ja pidin niistä).



Pointtini on siinä, että millaisia syvällisiä vaikutuksia perinteisellä koulujärjestelmällämme meihin on? Se on aika monitahoinen juttu, kun alkaa miettiä oikein kunnolla. Mihin nykyiset käytännöt perustuvat, miten tähän tilanteeseen on päädytty? Millaisia muita vaihtoehtoja olisi ja millaisia vaikutuksia niillä olisi maailmankuvaamme ja käsityksiimme asioista?

Nyt kun miettii asioita, niin monesti ottaa asioita itsestäänselvyyksinä unohtaen sen, ettei tilanne tosiaankaan ole ainoa mahdollinen, mihin on päädytty.

itse en missään tapauksessa soveltuisi opettajaksi. ja yläaste on mielikuvissani sieltä ääripäästä: kahvia opettajan niskaan jne.



mutta sinä ehkö eri sortin ihminen?

ei todellakaan olla menossa opejohtoiseen opettamiseen, vaan pyritään juuri päinvastaiseen: oppimaan oppimiseen, aktiivisuuteen, vastuuseen.



Mistä tuollaista keksit?



t. kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen saralla uraansa tekevä

että oletetaan ihmissuhdetaitojen ja vastaavien tulevan siinä muun opetuksen sivussa ja sitten jääkin aivan sattumanvaraiseksi, sattuuko omalle kohdalle sellaisia opettajia, jotka tosiaan niitä osaavat siinä sivussa opettaa.



Itselleni sattui peruskoulun aikana muutama sellainen opettaja. Minusta se on melko hataralla pohjalla tällaisenaan.



En tarkoita, että esim. solidaarisuutta opetettaisiin erillisenä aineena vaan lähtökohtana olisi koko koulujärjestelmä - aivan erilainen pohjaratkaisu. Esimerkiksi nykyisellään numeroarvostelu on varsin pelkistettyä ja ne annetaan vertautuen muihin oppilaisiin. Jos arvostelu olisi sanallista, siitä saisi paljon enemmän irti: tietäisi, missä kohdin on hyvä ja missä kohdin voisi parantaa ja kuinka voisi parempiin tuloksiin päästä. Jo se, että kilpailu tapahtuisi pääasiassa oman itsensä kanssa antaisi lapsille aivan toisenlaisen kuvan siitä, kuinka maailmassa voisi toimia.

(Minun mielestäni ei. Pitäisi painottaa enemmän solidaarisuutta, humaania suhtautumista lähimmäisiin, yhteishenkeä, sitä, ettei kaikkea laiteta paremmuusjärjestykseen numeroin jne.)

alapäätermit jotka tietää ja haukkuu siis sinut täysin pystyyn? Jostain omasta mielestäsi täysin aiheettomasta syystä.

Tuollaisessa tilanteessa varmaan lamaantuisin.

Siinä olet oikeassa ja olemme samaa mieltä, että muut menetelmät, esim. oppilaslähtöisyys, ovat osa koulumaailmaa. Mielestäni ne eivät kuitenkaan ole tulossa vaan ovat olleet käytössä jo vuosikausia.

kyse on juuri siitä, mihin lapset ovat tottuneet /totutettu. Ihan sama koskee esim. opettajajohtoista opetusta, jota on harrastettu iän ja ajat. Ja josta nyt pyritään pois. Monille oppilaille tämä on hyvin vaikeaa, ovat tottuneet siihen opejohtoiseen tyyliin ja pienikin muutos aiheuttaa hämmennystä.



Mutta hiljaa hyvä tulee - muutos vaatii aikaa.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat