Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

mulla on nyt 1,5kk vauva joka on aivan ihana. mutta. aina kun se alkaa itkee tai edes kitisee mulla meinee heti palaa hermot,enkä voi olla vauvan kanssa sen takia niin paljon. isä sitä enemmän hoitaa ja syytän siitäkin itteeni. tottakai se on mun syy että se on väsyny ja kyllästyny. välillä mulle tulee pahoja ajatuksia jotka on tosi pelottavia,onneks en oo nmiitä toteuttanu. nytkin vauva kitisee vähän väliä ja mä ajattelen "mä en enää jaksa tota paskiaista". tällä tarkotan omaa lastani. tuntuu niin mielettömän pahalle koko äitiys ja vauvan itkut. välillä tulee jopa itsetuhosia ajatuksia. ne varmaan johtuu siitä kun mä koen että on mun vika et se itkee ja kitisee. tuntuu ihan että se vihais mua ja haluis aiheuttaa tahallaan mulle ja miehelleni pahaa oloo. vaikka ehän sen niin pitäs olla.. tää tuntuu ihan kauheelta ja mä taidan olla sekoomassa...

Kommentit (3)

Poika (1v3kk) tuolla vielä toivottavasti kotvan uinuu, niin ehdin pari riviä kirjoittaa.



Eli mene ihmeessä lääkäriin! Itse söin masennuslääkkeitä 4kk (joka tosin on AIVAN liian vähäinen aika niiden syömiselle, mutta onneksi eivät oireet palanneet), ja niistä oli selvästi apua!

Itselläni oli tosin "vain" lievä masennus, mikä siis ilmeni jatkuvana väsymyksenä ja itkuisuutena. Onneksi kuitenkin hain apua ajoissa, ja nyt nekin oireet ovat tiessään!



Eli nyt hirmuista vauhtia lääkärin luo, ja pääset lääkityksen aloittamaan. Siellä saa vaikka itkeä tihrustaa omaa pahaa oloaan (niin kuin mä tein), ja varmasti saat apua. Ja ainakin niitä lääkkeitä, mitä minä söin (Cipralex), sai syödä myös imettäessä ja raskaana ollessa - itse en tuolloin enää tosin imettänyt.



Eli älä suotta "kärvistele" tukalassa olossa, kun apua on saatavilla. Hirmuisesti jaksamista!



Pi-Ki

Itse kärvistelin masennuksen kanssa 1,5v ja lopulta olin niin lopussa etten jaksanu enää edes itkeä ym, välittää mistään. sain apua vasta ku olin jo uudelleen raskaana ja mies oli mukana äitipolilla, itse en ois jaksanu enkä edes älynny ottaa asiaa puheeks enään ku aina neuvolassa sanoivat et "väsymys on ihan normaalia pienten lasten vanhemmille" Syyllisyys ja häpee oli ihan hirvee ku luulin koko ajan et kaikki on sitä mieltä et oon vaan laiska ja ilkee...Kun sit pääsin lääkärille ni selvis et kyse oli vaikeesta masennuksesta joka ois tod.näk. entisestään pahentunu jos en ois apua saanu.Mieliala lääkettä oon nyt syöny n.3kk ja perheterapeutin kanssa käyny puhumassa kerran viikossa ja elämä on taas alkanu hymyilemään!

Joten hae ihmeessä apua neuvolasta yms. ja puhu läheistes kanssa tunteistas, se kannattaa vaikka tuntuis aluks nöyryyttävältäkin ni ei se niin kamalaa ole!

Hyviä vointeja!



T;Maruzela, tyttö 1v11kk ,rv 36+2

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ehdottomasti lääkäriin ja pikaisesti. Vaikutat masentuneelta ja apua saa, kun sitä rohkenee lähteä hakemaan.



Muista myös, että vauvan itku ei todellakaan useimmissa tapauksissa tarkoita mitään pahaa, että vauva itkisi, koska olet huono äiti tai kiusallaan vaan haluaisi kitistä. Itku on alkuun vauvan _ainoa_ keino ilmaista tarpeitaan. Vauva ei siihen itkuun kuole, joten ei kannata panikoida sen suhteen, että vauva pitäisi hiljentää mahdollisimman tehokkaasti ja äkkiä. Toki on hyvä reagoida ja pyrkiä vastaamaan vauvan itkuun heti tai niin pian kuin mahdollista, mutta ei niitä itkuja aina ihan tosta noin vaan katkaista. Nimimerkillä kokemusta on.



Itselläni on kaksi lasta, joista molemmat ovat olleet kovia iltahuutajia. Kuopus tuntuu olevan kova huutamaan myös päivisin. Ja hänen ollessa 3kk-6kk iässä, hän huusi myös öisin. Silloin alkoi mullakin olla voimat vähissä ja yön pikkutunneilla vauvaa hyssytellessä en voi aina sanoa ajatelleeni lapsestani mitenkään kivasti. Mulla kuitenkin auttoi itseni (ja samalla myös vauvan) rauhoittelemiseen / rauhoittamiseen se, että puhuin ääneen. Pohdiskelin äärettömän ylikorostetun rauhalliseen äänensävyyn, mikä vauvaa mahtoi valvottaa, miksi itkettää ja mikä vaivaa esim. "voi kun sua nyt harmittaa, kun väsyttää niin kovasti, mutta silti vaan uni ei tule. rauhoittaisikohan sylissä oleminen yhtään. onkohan sulla nälkä, sulla varmaan on jo kohta nälkäkin kun olet puoli yötä jo huutanu. kokeillaanpa jos se vaikka helpottaisi oloa. voi äitin pikkuista...."jnejnejne.

Kannattaa kokeilla itsensä rauhoittelua puhumalla ja samalla yrittää vastata vauvan itkuun. Ja hae ihmeessä apua.

Muista, että vauvat itkevät täysin eri syistä kuin aikuiset. Vauvat eivät osaa kiukutella ja vauvat eivät ole surullisia. Ja se ei ole sun vika, että vauva itkee. Kaikki vauvat itkevät.

Paljon voimia vauva-arkeen!!



S ja lapset 3v ja 8kk



ps. suosittelen kantoliinaa, jos vauva on kovin itkuinen; rauhoittaa yleensä vauvaa ja vauvan kanssa sylittely luo molemmille turvallisuuden ja läheisyyden tunteita, eikä hartiat kuitenkaan kipeydy

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat