30+ ESIKOT viikon 44 alkuun

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Sivut

Kommentit (45)

Vierailija

jospa tämä nyt olisi sitä ja jakautuminen alkaisi.



Susumi: minäkin sain maanantaina tietää (meillä kun tiedotetaan niin ajoissa...), että minä aloitan tiimiini rekrytoidun uuden henkilön perehdyksen tänään. Eli uusi aloittaa tänään nyt minulla on tämä 6 viikkoa aikaa perehdyttää, sitten jonkun muun täytyy jatkaa... Vähän tylssää tällä varoitusajalla, mutta minkäs teet.

Vierailija


RouvaSukkula: mie olen yrittänyt saada juteltua isän kanssa juuri näistä ukkiasioista ym. mutta kun hänellä ei ole aikaa keskustella... Aikaa ei ole silloin kun käyn kylässä, itse piipahti vain meillä pikapikaa, puhelimessa ei ole koskaan sopiva aika puhua, milloin on ylitöissä, milloin juuri menossa tenniskentälle, milloin saunaan lähdössä, milloin mitäkin. Vaikka tiedän että sitä kiinnostaa tämä vauva-asia, niin silti tuntuu siltä ettei sitä kiinnosta pätkääkään kun sillä ei ole aikaa pysähtyä kuuntelemaan ja juttelemaan. Mistään.

Se on niin kovasti vuosia puhunut siitä että odottaa kovasti ukiksi pääsyä, niin ehkä minä sitten olen odottanut erilaista suhtautumista ja ottautumista tässäkin vaiheessa. En tiedä. Jospa sillä kuitenkin tuli joku kriisi itselle kun tajusi oikeasti tulevansa ukiksi, se kun on itse sellainen nuorekas menijä. Taisi iskeä tajuntaan se, että on vanhentunut huomaamattaan. ;)

No, en tiedä, toivon kovasti että vielä se vanha kunnon isäukko ja tuleva ukki sieltä esiin putkahtaa, viimeistään keväällä sitten. Eihän tässä voi muuta kuin itse yrittää. Olenkin sille " väkisin tuputtanut" mm. neuvolakuulumisia tekstiviesteillä kun ei kerran puhua ehdi. Onhan tuolta aina vastaus tullut, ja mielissään on tuntunut olevan kun olen asioista kertonut. Vastauksena on tullut yleensä aina, että muista nyt välttää nosteluja ja rehkimistä tms huolehtivaa sävyä. Kaipa se on vaan siihen tyytyminen tässä vaiheessa.



Mutta se isäkeskustelusta minun osaltani tältä erää. :)





Siirrytäänkö seuraavaan aiheeseen, eli MIEHIIN...!?!



Oli taas tänään kuin perseelle ammuttu karhu kotona odottamassa kun tulin töistä. Kaikki maailman asiat tuntui ottavan päähän, minäkään en ole osannut tehdä mitään oikein kuulemma taas ja niinpäin pois...

En jaksanut kuunnella vaan jätin sen meuhkaamaan yksinään ja menin haravoimaan. ;)

Tiedän ihan tasan tarkkaan mikä (tai oikeastaan mitkä asiat) sitä oikeasti risoi, ja että tulee töistä anteeksipyydellen illalla kotiin. Sillä oli lohjennut eilen illalla hammas, eikä ollut nyt saanut nukuttua kuin pari tuntia, lisäksi ei saanut varattua hammaslääkäriaikaa päivystykseen kun numero oli koko ajan varattu. Jääkaapista ei mitään ruokaa hypännyt suoraan lautaselle ja koirankarvapallerot pyörivät nurkissa. Olikos vielä jotain muuta... Ai niin roskapussi oli liian täysi, tiskikone tyhjentämättä ja tuuli oli levitellyt lehtikasan rappusten eteen... Ja piti lähteä iltavuoroon töihin kun tiedossa oli tosi tylsä päivä kun hommia oli vähän.

Eikös kuulostakin ihanalta. ;)



Kaikkeen tuohon hermoamiseen kului varmaan viimeisetkin energiat, voi raukkaa.

Laitoin ruuan uuniin ja käskin vahtia sen itse, menin ulos enkä tullut sisään ennen kuin se oli lähdössä töihin. Olihan tuo jo hieman paremmalla päällä kun maha oli täynnä, mutta hyväntuulisuus oli kyllä tooooodella kaukana, kulmat kurtussa lähti töihin.

Näitä päiviä aina tulee, yleensä kylläkin yövuoroviikoilla... Olenkin ristinyt " oireilun" yövuorosyndroomaksi. Koko mies on välillä ihan tillin tallin kun unirytmi on sekaisin jne. Toivottavasti pääsee joskus pois noista yövuoroista, ne ei ole kyllä " terveellisiä" .

Me jo suunniteltiin miehelle oma nukkumapaikka siltä varalta että vauva sitten huutaa yöt. Kun tuo ukko oikeesti tarvii unta kuin pikkulapsi. Sille laitetaan varasänky kylppäriin korvatulppien kera, joten jos vauveli on kovaäänistä sorttia, niin voi vetäytyä sinne nukkumaan rauhassa. Lupasi sitten viikonloppuisin antaa minun nukkua kunnolla. Kylppäri on meillä talon vastakkaisessa päädyssä makkareihin nähden, välissä on paksu tiiliseinäkin, joten sinne ei pitäisi huuto kuulua, ainakaan jos vielä laittaa ne korvatulpat.



Mutta, sinne on vielä aikaa, koitetaas nyt selvitä tästä väsymyksestä ensin.





Kaverin luona piipahtaminen oli mukava piristysruiske. Onkin jo puolitoista vuotta pyytänyt heidän " uutta kotiaan" katsomaan... Nolottaa ihan kun en ole saanut aikaiseksi käydä. Vaikka toisaalta eihän se kaverikaan ole meillä käynyt! Asuu siis tuolla n. 40km:n päässä toisella paikkakunnalla. Niillä on 5- ja 6-vuotiaan tytöt ja 1,5-vuotias poika. Oli mukava olla siellä, lapset oli intona nulle marsuaan esittelemässä ja koirasta + vauvasta kyselemässä ym. Luottavaisia ja rohkeita lapsosia, pienikin kiipesi syliin vaikka ekaa kertaa nähtiin. :) Pitää kyllä käydä toistekin, ja sanoihan tuo kaverikin nyt tyttöjen kanssa tulevan kylään. Selvisi mullekin ihan vastottain että meidän miehet on leikkineet pienenä keskenään, jospa nekin sais jotenkin " salaa" tutustumaan uudelleen. ;)





Rudisko se sanoi olevansa entinen Joensuun tyttö? Vai kuka se oli? Täältähän löytyy siis linkkejä tänne päin enemmänkin, miekin tunnen taas piirun verran enemmän kuuluvan tähän jengiin. ;)





MUtta nyt pitänee lopetella, alkaa tuo kello olla melkoista paljon.





HYvää yötä ja kauniita unia kaikille. :)







sussu ja massu 19+1

Vierailija

Moikkis! Kiirettä pitänyt täällä töissä sen verran että en ole pahemmin linjoille ehtinyt. Huomenna tänne tuleekin jo sijaiseni, jota alan sitten kouluttaa, joten voipi olla että surffailu täältä töistä jää kokonaan. Koitan kuitenkin iltaisin jaksaa käydä kuulumisianne lukemassa (olikin mukavan paljon tekstiä tullut!) ja pari riviäkin naputtamassa silloin tällöin.



Lenekö puhui siitä painontunteesta ihan alhaalla ¿ mulla on ollut sellaista varmaan raskauden puolesta välistä lähtien ja vieläkin useasti. Vauva on itse asiassa ollut koko ajan tosi alhaalla ja se ainakin aiheuttaa paineentunnetta kaikkiin mukaviin paikkoihin... Mutta välillä on ollut juuri sellainen olo että vauva poraa itseään jo maailmaan vaikka koipiaan se vaan siellä punkee (kai!).



Ai niin, kovasti onnea SoleMiolle poikavauvan johdosta! :) Lisää kuulumisia odotellaan kunhan ehdit tai jaksat. :)



Mitähän muuta olitte kirjoitelleet....? Swheatie, hyvä juttu että koirullanne ei ollut sen vakavampaa. Ja Tutanna, ei ne isät tosiaan ihan vähästä aina kaikkea tajua... Kuulostaa varmaan hassulta mutta itse en ole edes kertonut vielä isälleni koko lapsesta... Me ei vaan olla hirveän läheisissä väleissä. Noh, eiköhän se tule väkisin ilmi ennemmin tai myöhemmin. Mummolleni kerroin kyllä jo, ja ihme jos ei tieto sitä kautta leviä. :)



Eipähän muuta tällä kertaa, Oliveran kanssa nähdäänkin tänään varmaan ekassa valmennuksessa! Joudutaankohan tiirailemaan synnytysvideoita...



aurinkoisia tiistaiterkkuja

susumi

rv 29+2

Vierailija

Hei,



meidän poika näki nyt sitten vihdoin päivänvalon viime tiistaina 25.10. rv:lla 42+1. Pikkumiehen strategiset mitat on 3562 g ja 53 cm. Synnytys oli 24 tunnin maraton, mutta epiduraali toi hyvin helpotusta. Lopulta päädyttiin sektioon pitkittyneen avautumisvaiheen ja vauvan virhetarjonnan vuoksi.



Perjantaina kotiuduttiin sairaalasta ja nyt opetellaan vauva-arjen pyörittämistä kotosalla. Ihan mukavasti on alku mennyt, poika vaikuttaa suht rauhalliselta, siis ainakin vielä :)



Hyviä vointeja kaikille vielä odottaville!



t. SoleMio ja Pikkumies 6 vrk

Vierailija

Ensimmäiseksi onnittelut SoleMiolle täältäkin päin *halaa* =)



Sitten isäkeskusteluun oma pieni heitto: meillä isä ja äiti erosivat minun ollessani n. 5 vuotias, jonkun aikaa isä jaksoi hakea meitä tapaamiselle uuden perheensä luo mutta sitten jäi sekin. Elatusapua ei maksanut, eli äiti elätti meidät 3 yksinhuoltajana pienellä palkallaan. Muutaman kerran isä sitten soitteli - muistan yhdenkin puhelun kun äiti huusi puhelimeen ja vähän aikaa sitten kuuntelin kuinka isä puhui uuden perheensä tyttärelle kuinka " isän on vaikea muistaa, että olet oma tytär..." . Sisko on kyllä saatuaan lapsia kiinnostunut isän puolen suvusta enemmän ja voisi melkein kuvitella olevansa yhteyksissä isäänkin mutta minua ei (ainakaan toistaiseksi) ole kiinnostanut pätkääkään, voipi itse ottaa yhteyttä jos mielii, numero löytyy - ainakin ennen naimisiin menoa ja nimen vaihtoa luettelosta. Mä olen vanhin, joten ehkä muistot on katkerampia tms....



Ja sitten muihin miehiin ;P - meillä pätee niin hyvin se Atria mainos " hyvä ruoka, parempi mieli" . Jos vaan se verensokeri pääsee laskemaan niin mies kehittää riidan vaikka mistä, ja hyvänä apuna on jos on vielä nukkunut huonosti. Siinä pitää sitten vaan yrittää jaksaa sen kärtyhuipun yli, muuten menee omatkin hermot.



Ja kolmanneksi mielenkiintoisiin " ällötysasioihin" - tänä aamuna heräsin 5.12 siihen, että meinasi tulla pissa sänkyyn. Nyt sitten supistelee - en kyllä ole saanut mitään rytmiä selville ja tulee sellaista " kananmunavalkuaislimaa" veriviiruilla höystettynä - ja vessassa on saanut ravata jo ainakin 6-8 kertaa tänä aamuna. Eli saapi nähdä josko tästä ruvettaisiin jakautumaan. Pitäisi mennä petaamaan vauvan sänky, kun kiskaisin sieltä vielä kamat pesuun häthätää ja kun maanantaina sorruin ostamaan Antsun harsovaippoja 9.99e/12 kpl/68x68cm, niin piti nekin lykätä vielä aamulla koneeseen. Tässä vaan on se sama " ongelma" kuin koko raskaudessanikin, ei satu - ei tunnu.



Saapi nähdä, onnistunko pitämään paikkani ennen Toukkista vai kiilaatteko te ohi ja jäätte tänään suoraan tutustumisesta sisälle =)



Hyviä vointeja tuleville mammoille ja kaikkien masuasukeille!

Marja ja Teuvo-Tellervo 39+3

Vierailija

Ensin alkuun täytyy kertoa kaikille asiasta kiinnostuneille, että Toton patologin vastaukset tulivat ja kyseessä oli vain karvatupin tulehduksesta aheutunut " kasvain" , olen ollut niin helpottunut ettei mitään rajaa!!! Tänään käytiin poistattamassa tikit ja nyt voidaan jatkaa normaalia elämää!!!! Kiitokset kaikille tuesta!



Omaan mahaan ei kuulu kummempia. Tänään alkaa se Manipuran jooga, ihan mielenkiinnolla odotan, että millaista se on.



Viikonloppuna tuli herkuteltua ihan älyttömästi. Ensin perjantaina sisko oli käymässä ja sitten lauantaina meillä oli jo perinteeksi muodostuneet halloweenbileet. Saas nähdä onko paino ja sokerit nousseet, keskiviikkona olisi neuvolakäynti...



Terveisin Swheatie 32+0

Vierailija

Onnea SoleMiolle pojasta!



Minä täällä valvon ja odotan koiran synnytystä. Vielä ei yhtään pentua ole tullut mutta merkit viittaavat että tänä yönä laumamme kasvaa.



Otan minäkin osaa isäkeskusteluun. Minä kuulun niihin joilla ei ole isää eli en ole isääni nähnyt. Sen tiedän että isäni vanhemmat olisivat halunneet nähdä minut mutta äitini on sanonut että otan yhteyttä vanhempana jos niin tahdon. Jostain syystä en ole asiaa edes miettinyt saatikka ottanut yhteyttä. Hyvin olen pärjännyt ilmakin. Vauvallamme pappa tulee olemaan äitini nykyinen mies.



Ja mies-keskusteluun sitten. Toukokuisissa kerronkin sunnuntaina että kävimme lauantaina mieheni veljen luona ja kerroimme raskaudestamme. Minulla sitten " vähän" pinna kiristyi sillä he ovat olleet ainoat jotka ovat häidemme jälkeen kyselleet " joko on vauva tulossa?" Ehkä ihan leikillään mutta meitä se on ottanut päähän kun tämä meidän vauvaprojekti on kestänyt yli vuoden. Annoin tulla sitten ihan isolla äänellä että voivat vastaisuudessa pitää suunsa tällaisista asioista kiinni sillä ne vauvan tulemiset ei aina ole itsestään selvyyksiä. Loppujen lopuksi meidän vierailu päättyi ennen kahvipöytään pääsyä. Kotimatkalla mies sitten motkotti minulle että olisi asian voinut vähän asiallisemmin ilmaista. Joo, oisi varmaan mutta ilmeisesti visti oli mennyt perille kun miehen veli yritti samana iltana soittaa minulle (jostain syystä en vastannut) ja lopulta soitti miehelleni ja pyysi anteeksi. Eivät olleet tienneet meidän vauvaprojektista....



Mitäs muita aiheita alkuviikosta on ollut?

Oma masu ihan ok. Viime yöt ovat olleet hiukan huonosti nukuttuja, yöllisen vessareissun jälkeen en ole saanut unta vaan olen valvonut useammankin tunnin ja aamulla ei sitten mieli ole sen takia parhaimmillaan.



Täytyy hakea tyyny ja laittaa lattialle torkkumaan koiran viereen.



t. Nasu +masu 11+5

Vierailija

Tutanna: Ymmärrän hyvin tuntemuksesi isäsi suhteen. Olen itsekin ollut ns isän tyttö, semmoinen, jota isä kutsuu prinsessakseen jne. Ja täytyy myöntää, että sattui kun isän nykyinen vaimo tuli kuvioihin. Olimme äitini sairauden aikana tulleet entistä läheisimmiksi isäni kanssa ja sitten äitini kuoltua (jo 11 vuotta sitten) hän yhtäkkiä etääntyi. Alkoi seurustella tämän nykyisen vaimonsa kanssa ja kai pelkäsi etten hyväksyisi tätä.



Noh, siihen soppaan liittyi kaikenlaista salailua, erityisesti suhde piti salata äitini sukulaisilta, kun tämä heilastelu alkoi heti pari kuukautta kuoleman jälkeen (uskon kuitenkin isäni olleen fyysisesti " uskollinen" niin kauan kuin äitini eli). Ja ymmärrän hyvin, että myös äitini sairauden aikana isäni kaipasi aikuista juttukumppania. Mutta ennekuin pääsimme nykyisiin mukaviin ja läheisiin väleihimme, monta vaihetta piti käydä läpi, eikä aina kyynelittäkään selvitty.



Toivotan sinulle pitkää pinnaa ja jaksamista. Se mikä meillä auttoi asiaa oli se, että puhuin asioista suoraan isälleni ja välillä sitten itkettiin yhdessä. Vaikeaa on tietysti, jollei isäsi " antaudu" tällaisiin keskusteluihin ja vähän siltä vaikuttaakin, että hän on tällainen tyypillinen suomalainen jörrikkä. Kuitenkin heissäkin on omat hienot puolensa, joita pitäisi vain jaksaa kunnioittaa. Oletko muuten yrittänyt jutella isäsi kanssa siitä millaisen ukin/vaarin roolin hän sinun lapseesi haluaa? Se voisi ehkäpä avata aivan uusia ulottuvuuksia isä-tytär suhteeseenne. Mutta jaksamista!



terv.

Sukkula

Vierailija

Ensin Solemiolle valtavan paljon onnea!!! Tulethan kertomaan kuulumisia taas kun ehdit. Me muut täällä perässä tullaan... tuntuu väillä että aika menee niiin hitaasti. Onko se sitten Toukkiksen vuoro seuraavana?

Tuohon isäkeskusteluun en voi ottaa kauheasti kantaa, mutta niinhän se on että tunteet tässä herkistytyvät yhdellä jos toisella osa-alueella. Itseäni surettaa se, että meidän vaavilla on yksi isovanhempi, mun äiti, joka sekin asuu kaukana täältä, Joensuussa. Niin Tutannalle tiedoksi että miehän olen Joensuusta lähtöisin :) Asuin siis siellä lapsuuden/nuoruuden päivät, kunnes sitten opintojen vuoksi muutin pois ja sille tielle jäin.

Rva Sukkulalle: toivottavasti olosi kohenee ja pääset sinne Prahaan. Joko muuten aloitit sen neulomisen? Mulla tuli kans kauhee vimma tehdä omin käsin jotain... no, viikonloppuna sain aikaiseksi yhden potkupuvun, ei kyllä tullut niin hieno kuin aluksi luulin :( Sitten totesin, että kokeilenpa neulomista, jospa se sujuisi paremmin. Siitä vaan käsityölehtiä ostamaan ja selaamaan, mutta eihän suomeksi ole paljon mitään!? Kääk! Saksan kielen taidoilla en pääse kehumaan... lehden ostin ja ihastelen kuvia ja mietin josko kokeilisin jotain...Mutta kun tuntuu, että muutenkin ajatus pätkii, harhailee ja eikä tajua asioita niin onkohan liian suuri urakka kokeilla neuloa saksaksi saati italiaksi. Eli jos jollain on vinkkejä, mistä löytyy kivoja vauvan vaateohjeita ihan suomeksi niin kiitos vinkatkaa mulle!

Mahaan kuuluu hyvää, kasvaa tasaista vauhtia ja liikkeitä tunnen jo vaikka kuinka paljon :)

Illan jatkoa,

Rudis 22+0 (muistaakseni...)

Vierailija

Suuret onnittelut SoleMiolle poikavauvan johdosta!!! Näin me täällä klubissa pikkuhiljaa poksahdellaan, voidaan kohta porukalla siirtyä vauvapuolelle! :-)



RouvaSukkula: mullakin on juuri tuollaista vihlontaa ja etenkin ylävatsan kipristelyä, jos kävelen liian paljon ja nopeasti. Koirien kanssa lenkit on kutistuneet 15 minuutin löntystelyihin. Kipristely pahenee, jos on stressiä, joten jotain supistusten tapaisia ne taitaa olla. Ne on mulla pysyneet hyvin hallinnassa kun vältän kaikkea stressaavaa ja liikuntaa.



Lisäksi mulla on alkanut tulla tuonne alas paineen tunnetta istuessa. Ihan kuin vauva olisi tulossa ulos. Ei siis kipua, mutta painetta. Nyt kun en pysty ajamaan enää autoa selän takia, istun paljon toimistolla. Loppupäivästä tuo paineen tunne aina pahenee. Onkohan se vaarallista? Kohdunsuu oli kyllä hyvin kiinni ja kohdunkaula ihan normaali viime torstain neuvolalääkärissä. Kertokaa viisaammat onko saikun aika vai kuuluuko tämä asiaan?



swheatie: onneksi olit tiukkana tuon hännänpoistoasian kanssa. Olisi ollut kurjaa, jos koirasi olisi menettänyt koko häntänsä turhaan, kun kasvain ei ollutkaan vaarallinen. Kyllä sitä pitää olla lääkärissäkin kyseleväinen ja kyseenalaistava. Mun koirille on tehty paljon virhediagnooseja. Pelottaa mitenkähän paljon sitä pitää tietää ja kyseenalaistaa sitten kun oma lapsi sairastaa. Se on kuitenkin vielä paljon pahempi paikka kuin koiran sairaus. Pitänee löytää hyvä lastenlääkäri, johon voi luottaa.



SnowApple: mekin käytiin vauvantavaraostoksilla viikko sitten. Minä lastasin mukaan ammetta, tuttipulloja, tutteja ja muuta käyttötavaraa. Mun mies halusi ehdottomasti ostaa vauvalle soivan mobilen. Mä ihmettelin, että mihin tällaista tarvitaan, mutta hänestä se oli pakko ostaa, ja vielä melkeinpä kallein mahdollinen. Musta se oli kuitenkin suloista, kun hän ei ole hirveästi vaunuja lukuunottamatta osallistunut noihin hankintoihin aiemmin, joten annoin helposti periksi. :)



Olivera: mä olen ollut kuin perseeseen ammuttu karhu koko raskauden ajan. En ole itkenyt, mutta olen ollut tosi kiukkuinen. Ehkä se ainakin mulla johtuu raskaamman liikunnan puutteesta. Tulen yleensäkin kiukkuiseksi jos en pääse liikkumalla purkamaan paineita.

:-/



Nyt kotiin hauvojen luo! Terkkuja,



Lene rv 27+5

Vierailija

Ai niin, tutannako se oli kun valitti väsymystä. Mä olin alussa ihan järkyttävän väsynyt, kunnes totesivat että olikin kilpirauhasen vajaatoimintaa, ja väsymys helpottui sitten TOSI paljon hormoneilla. Joten jos hemppa on kunnossa niin kysy että voisiko se johtua kilpirauhasarvoista? Mä olin myös silloin väsymyksestä työkyvytön - ainakin nin kuvittelen, en käynyt vielä töissä mutta en jaksanut raahautua edes kirjakauppaan lukemaan vauvakirjoja (niitä innsbruckin ajan iloja, istua kahvilassa ja lukea vauvakirjoja, kun ei ollut muutakaan puuhaa)



Jaipuri taas

Vierailija

Pakko vielä yks kommentti heittää, elikkäs ei todellakaan ollut mitenkään tarkoitus moittia, kunhan vain esitin oman mielipiteeni. Omakin isä osas kyllä olla tosi jurpo aikoinaan tietyissä asioissa ja lykkäs nokkaansa asioihin, jotka ei sille kuulunu. Piti mua aina ihan pikkutyttönä vaikka kuinka tuli meikäläiselle ikää... Rentoutui sitten vasta kun menin naimisiin, oli sitten ehkä huolissaan pikkutytöstään tai jotain.

Mutta näin. Toivottavasti saatte kuitenkin välinne isiinne kuntoon, mullakin oli opiskeluaikana muutama vuosi niin, ettei paljon muuta asiaa ollu kuin että rahaa tarvin. No, se onkin sitten taas jo ihan toinen stoori.



Mutta näin ne hormoonit tuo kaikenlaista pintaan. Mä oon muutenkin ollut aivan yliherkkänä viimeiset viikot, itku ja nauru tulee milloin mistäkin.



Leppoisaa tiistai-iltaa kaikille. Sain muuten muutaman ikkunan pestyä... Yes!

Finnmar

Vierailija

Hui, kävin lukemassa joulukuisten palstaa ja nyt sinne on syntynyt jo ensimmäinen vauva viikolla 33+4. Itsellä on tänään menossa 33+5, joten tuon vauvelin syntymä pisti miettimään! Itselläni ei tosin ole ollut muita vaivoja kuin väsymystä. Viikonloppunakin nukuin kymmenen tunnin yöunia :)



RouvaSukkula: En tiedä, ovatko tuntemuksesi supistuksia, mutta ole varovainen remonttipuuhissa! Meillä oli muutto raskauviikollani 28 ja innostuin samoin tekemään kaikenlaista niin paljon, että vatsaa alkoi nipistelemään. Se meni levolla ohi, joten ota sinäkin varovaisesti :) Kaakelitakasta vielä: Vanhemmillani on vastaavanlainen urakka loppusuoralla. Kuulemma kaakelitakan kuivattaminen vie aikaa paljon kauemmin kuin esimerkiksi vuolukivitakan, mutta lopputuloksen pitäisi olla tosi hieno. Heillä projekti on vienyt kai kokonaisen kuukauden, mutta toisaalta heillä ei ollut aikaisempaa takkaa pohjalla, joten lattiaa piti vahvistaa ja piippukin muurata (? tai rakentaa muuten). Voin toki kysellä äidiltäni lisää takkakuvioista, jos kiinnostaa?!



Swheatie: Ihana uutinen, että Toton hännän suhteen kävikin noin hyvin. Takuulla superhelpottavaa :)



Me innostuimme viikonloppuna tekemään vauvantarvikehankintoja. Löysimme suhteellisen edullisen pinnasängyn, jonka saimme puoleen hintaan, koska kyse oli esittelykappaleesta. Nyt se on jo koottuna hoitopöydän (jonka anoppi osti) vieressä. Lisäksi hankimme kaikenlaista pientä: vaatteita " sukupuolivärillä" (tiedämme, kumpi on tulossa, kuten Omenapuussa oli puhetta), tuttipullon, toisen hupullisen pyyhkeen sen äitiyspakkauksessa olevan lisäksi, kylpyammeen sekä söpön pehmomobilen. Alkoi melkein päätä huimaamaan. Vaikka kuluttaminen ei ole odotuksen ydin, niin kyllähän tuo ostaminen ja tavaroiden hankkiminen kotiin on aika konkreettista toimintaa. Jännä ajatella, että jonkin ajan kuluttua kaikki nuo tarvikkeet ovat käytössä.



Tänään iltapäivällä on neuvola.



Katja 33+5

Vierailija


Niinhän siinä kävi, että rautatabletteja pitäisi lähteä ostamaan, hemppa oli vain 101. Soitin neuvolaan ja antoivat hyvin perusteelliset ruokailuohjeetkin, mitä pitää ottaa rautapitoisten ruokien kanssa ja mitä välttää, samoin kuin niiden tablettien kanssa. Nyt kun vielä jaksaisi sinne apteekkiin mennä... On ollut taas niiiiiin vetämätön olo koko päivän, oikein silmiä polttaa kun tekis vaan mieli mennä nukkumaan. Ihan outo tunne kun on juuri monen monituista viikkoa hehkuttanut ylenpalttista energisyyttä. ;)



Mies sitten soitti eilen ennen töistä tuloaankin jo, ja pyyteli anteeksi ym. Se on tosiaan myös juuri kuin siinä yhdessä mainoksessa jossa se mies ei löydä niitä haarukoita jne. Tietää sen itsekin, nauretaan yhdessä usein sen käyttäytymiselle nälkäisenä ja väsyneenä. :) Onkohan tämä kovinkin yleistä miesten keskuudessa...? Se on kyllä huippu mainos, niin osuva että!



Tänään tuli töissä yhden lapsen äiti kysymään: " Hei, onkos sulla maha?" Meinasin revetä nauruun; kaikillahan nyt maha on! Ymmärsin kuitenkin mitä hän tarkoitti, joten sanoin vaan että on. Tällä viikolla onkin nyt sitten ilmeisesti erityisen selvästi maha näkynyt koskapa melko moni on uskaltanut tulla suoraan siitä kysymään. Ja mikäs siinä, komeahan se jo onkin. :)



Ai niin, piti kertoa toinenkin hauska juttu mikä sattui töissä. Neljävuotias tyttö kyseli mikä sen minun vauvan nimi on, vastasin ettei sitä vielä tiedä koska eihän se näy tuosta mahan läpi onko siellä tyttö vai poika. No, tämä tyttö oli sitä mieltä, että kyllä sen jo tietää. Kun kyselin että onkos se sitten tyttö vai poika, niin hän totesi että se on koira!!! Ei meinannut tulla naurusta loppua meillä työntekijöillä. ;)

Pitääkin kysyä ensi viikon rakenneultrassa, että jos nyt ei sukupuolta näy, niin voisivatko edes kertoa onko se koira vai ihminen! ;)



Joku naureskeli siellä meidän kylppärissä nukkumis-suunnitelmille. Meillä on oikeesti aikas iso kylppäri, kyllä sinne hyvin sänky mahtuisi ja tilaakin jäisi vaikka toiselle mokomalle! ;) En nyt ihan tarkkoja neliöitä osaa sanoa, mutta jos veikkaan että 8, niin ei varmaan mene kovin paljoa pieleen. Pesukone on kodinhoitohuoneen puolella, joten sekään ei ole tilaa viemässä. Lattialämmitys löytyy myös. Eli tervetuloa vaan meidän kylppärihotelliin jos täällä päin liikutte ja yöpaikkaa olette vailla! ;)



Mie taidankín tästä lähteä köllöttelemään, väsyttää niin kamalasti. Jospa sitä vielä illemmalla jaksaisi vähän koirankin kanssa kävelyllä käydä. Ne rautatabletit käyn kyllä vasta huomenna apteekista hakemassa, en jaksa millään enää lähteä kaupunkiin asti.





Cindille voimia tosikoitokseen, taitaa olla menoa nyt! :)





Jeps, öitä.









Tutanna 19+2

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat