Miun äiti kuolee lähipäivinä tai viikkoina

Vierailija

viikonlopun aikana tapahtunut käänne paljon huonompaan ja tänään taas olin kotona äidin luona muutaman tunnin kunnes piti lähteä omaan kotiin lasteni luokse. Mä itkin äidin sylissä kuin pikkulapsi ja ulisin,äiti lohdutteli että lohduttaudu sillä että hyvähän se on kun hän pääsee kivuistaan pois ja että kyllä se ikäväkin helpottaa pian. Olisin halunnut sanoa sille että ei se helpota eikä ainakaan pian ja että en halua että se kuolee ja miten tartteisin sitä vielä ja miten lapseni tarvitsisi mummoaan vielä ja miten on niin h*****n väärin että äidin pitää kuolla ennenkun on edes 50v. Mutta olin hiljaa,sanoin vain että niinhän se on ja toivottavasti kärsimyksesi ei enää kauaa kestä ja että jos olisi mahdollista niin vaikka auttaisin häntä pääsemään pois mutta kun ei ole. Toi muuten on ihan totta että auttaisin eutanasiassa jos vaan olis keinot siihen.Suruni ja ikäväni lisäksi kaikein pahinta on katsella hänen tuskiaan. Äidillä on vatsa kuin olisi pitkällä raskaudessa koska se on niin turvoksissa maksan vuoksi,maksa painaa lääkärin arvion mukaan jo n.5kg etäpesäkkeiden vuoksi ja tuskat on sen mukaiset.

Mulla meni tänään pönttö sekaisin kun sain kutsun tulla paikalle että on niin huonona,mä sain eteisessä hysteerisen itkukohtauksen kun en heti löytänyt kenkiäni ja alotin toista hommaa vaikka edellinen oli kesken ja en sitäkään saanut tehtyä ja alotin taas sitä ekaa hommaa en meinannut löytää vaatteita kaapista päälleni ja haahuilin vaan hetken ennenkun aloin jotenkin järjellisesti toimimaan,pyörrytti ja edelleen pyörryttää. Miulla on aivan kamalan järkyttävän paha olla ja jo nyt niin kova ikävä äitiä että mahaan sattuu ja oksennus meinaa tulla:´´´´´(

Sivut

Kommentit (31)

Vierailija

Kauhea tunne, se kaikki ahdistus ja tuska joka tulee tuossa tilanteessa. Minun isäni kuoli tammikuun alkupuolella syöpään ja samalla viikolla minulle syntyi ihana tytär. Joten surun keskelle tuli myös iloa. Ei ole helppoa lohduttaa sinua, mutta ainakin voin sanoa ettet varmasti ole yksin surusi kanssa. Voimia ja jaksamista surun keskelle, yritä pitää itsestäsi huolta tilanteesta riippumatta syödä ja ulkoilla. Minä ajattelen näin jälkeenpäin, että isän oli jo kärsinyt tarpeeksi ja pääsi ajoissa tuskistaan, lepäämään.

Vierailija

Itse menetin äitini huhtikuussa kun hoidot lopetettiin.Olimme sisarteni kanssa viimeiseen asti siitä jäi meille ihana muisto ja luultavasti äitikin tiesi että olimme hänen vierellään.Ikävä on vieläkin ja suru tulee välillä kovana ja välillä on tunne että jotain puuttuu.Enään en voi soittaa äidilleni kun olisi asiaa lasteni puolesta on suru kun he eivät tule tuntemaan mammaansa jolle he olivat elämän valo ja todella tärkeitä syntymästä asti.Kovasti voimia sinulle.

Vierailija

Yritä olla kiitollinen siitä, että sait kuitenkin aikuisuuteen asti äitisi pitää. Ei varmaan tällä hetkellä lohduta, mutta uskon, että sulrusi ei kestä mahdottoman kauan, kun pystyt nyt jo näin voimakkaasti suremaan. Kätkettynä suru voi pitkittyä ja tulla pintaan vielä 15 vuoden kuluttuakin.... kokemusta on. Äitini suri voimakkaasti isäni kuolemaa heti, ja pääsikin paljon nopeammin yli asiasta, vaikka kaipaus tietysti jäi.



Suru tulee ja menee aallottain, ja vähitellen se hellittää. Sure rauhassa, ja usko siihen, että kyllä se joskus helpottaa. Nauti niistä läheisistä, joita ympärilläsi on.

Vierailija

Oman äitini tilanne vielä suht hyvä, vaikka toivoa paranemisesta ei enää ole.. :' ( Voin hyvin tuntea sen tuskan mitä sinä nyt koet. Koeta jaksaa, tukeudu perheeseesi.

Vierailija

hän joutuu luopumaan elämästä ja sinä äidistäsi ja lapsesi mummostaan noin varhain.



Toivottavasti saat voimaa jostain ja toivottavasti miehesi ymmärtää olla tukenasi tarpeeksi.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat