Seuraa 

Kesken riidan mies huutaa" tekisi mieli vetää sua turpiin!" Aiemmin on ollut tönimistä ja puristelua, mutta ei lyömistä. Onko nyt odotettavissa ensimmäinen lyönti? Meillä on pieni tyttö ja haluaisin uskoa, ettei mieheni lyö, mutta en jaksaisi jäädä odottelemaan tuleeko sitä vai ei. Erota en uskalla, koska mieheni aikoo pitää tytön. Ilman ihanaa tytärtäni en voi kuvitella eläväni.



Onko muilla ollut vastaavaa....????

Kommentit (10)

Juttele miehesi kanssa, silloin kun ei ole mitään riitaa päällä. Sano että kaikenlainen fyysinen kajoaminen täytyy jättää kokonaan pois ja että et halua pelätä omassa kodissa. Jos nuo tönimiset ja puristelut tulevat tavaksi, niin helpostihan ne siitä kehittyvät turpaan vetelyksi. Tuon lauseen huutaminen ei mielestäni ole vakavaa, parempi että karjaisee niin saa vähän paineita purettua sillä tavoin. Mielestäni olisi tärkeintä saada loppumaan nuo tönimiset yms. koska niistä se helpommin kehittyy pahemmaksi väkivallaksi kuin huutamisesta. Koita sopia miehen kanssa että jos hänellä alkaa oikein kunnolla keittämään yli, niin vetäisee takin niskaan ja lähtee kävelylenkille kunnes on rauhoittunut. Pidä puolesi (kaikissa asioissa), hallitsevat ihmiset ottaa helposti yliotteen jos niin antaa tapahtua, mitä enemmän annat periksi ja väistelet riitaa, sitä tiukemmalle joudut " narussa" . Kun puoliso huomaa että sinulla on oma tahto ja pidät puolesi, niin ehkä hän hellittää otetta ja pääsette tasa-arvoiseen asemaan perheessä.

Olen itse lähtenyt pienen tytön kanssa väkivaltaisesta suhteesta. Turpaani en ehtinyt saada, mutta lähellä käytiin. Henkinen väkivalta ja fyysisellä väkivallalla uhkailu on yksi väkivallan muoto. Toisen alistaminen ja pelottelu on vakavasti otettava asia. Valitettavan usein käy niin, että henkinen väkivalta muuttuu fyysiseksi.

Jos on kyse väkivaltaisesta ihmisestä, sinun tekemisilläsi tai tekemättä jättämilläsi ei ole lopputuloksen kannalta mitään merkitystä. Monesti väkivallan uhri syyttää itseään, kun toinen käyttäytyy väkivaltaisesti. Hän ajattelee, että sanoillaan tai teoillaan saa toisen väkivaltaisuuden pintaan. Näin asia ei ole - kuten joku jo aiemmin totesi, väkivallan tekijällä on vastuu, ei uhrilla.

Miehesi voi keksiä aina uusia ja uusia syitä käyttäytyä niin kuin hän käyttäytyy. Monesti väkivaltaisuuden taustalla on persoonallisuushäiriöitä kuten narsismia - tällainen henkilö ei tunne empatiaa ja syyttää kaikesta aina muita. Hän ei yksinkertaisesti näe itsessään ja toiminnassaan mitään vikaa.

Uskon, että exäni kohdalla väkivaltaisuus tuli pintaan juuri lapsen synnyttyä. Suuri elämänmuutos kääntää väkivaltaisuuden off-nappulasta on-nappulaan. Exäni taustalla oli väkivaltaisuutta, oma isä käyttäytyi äitiä kohtaan väkivaltaisesti. Malli on valmis ja siitä eroon pyrkiminen on hankalaa.

Tarvitset nyt tukea ja sinun tulee kaiken aikaa olla ajan tasalla. Netistä löytyy paljon tietoa ja vertaistukea. Kannattaa tarkkailla miestäsi ja miettiä, yrittääkö hän hallita ja kontrolloida sinua, onko mustasukkainen ja yrittääkö hän estää esim. rahankäyttöäsi, henkilökohtaisia menoja, ystävien ja sukulaisten tapaamisia jne. Kenenkään ei tarvitse alistua toisen kontrolloinnin alle. Sinulla ja lapsellasi on oikeus ihmisarvoiseen ja rakkaudentäyteiseen elämään! Lapselle on traumaattista nähdä ja kuulla väkivaltaa - se satuttaa enemmän lastasi kuin sinua!

Jos miehesi suostuu hakemaan apua, menkää ihmeessä esim. perheasiainneuvottelukeskuksen pariterapiaan. Muista kuitenkin, että väkivaltaisuus ei ole teidän parisuhteenne ongelma, vaan MIEHESI ongelma. Voit toki tukea miestäsi, jos hän myöntää ongelman. Lyömätön linja on kanava, jota kautta miehesi halutessaan voi pyytää apua!

Voimia koko perheelle! Älä pelkää lähtemistä. Miehelläsi ei ole oikeutta " kaapata" tytärtänne. Monesti äitiä pidetään parempana huoltajana kuin isää, varsinkin jos miehen taustalla on väkivaltaa. Muista käydä näyttämässä lääkärille, jos miehesi aiheuttaa fyysisiä jälkiä, ne tosiaan auttavat sinua todistamaan miehesi väkivaltaisuutta...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Usein miehellä keittää yli juuri silloin, kun pidän oman kantani asioista. Silloin olen tyhmä, enkä osaa ajatella. Olen oppinut, että tietyn pisteen jälkeen on parempi pitää suu kiinni ja tehdä kuitenkin kuten itse parhaaksi näkee. Tosin siitä usein tulee jälkeen päin sanomista. Kerroin miehelleni, että olen alkanut pelätä, mutta sain vain vähättelevän naurahduksen " niin varmasti!"



Hankala tilanne, kun kuitenkin rakastan miestäni ja hänen hyviä puolia. Enkä haluaisi rikkoa tyttäreni perhettä. Enkä uskalla ottaa sitä riskiä, etten saisi elää tyttäreni kanssa tai että hän joutuisi kiistakapulaksi...

Kokemusta asiasta ei ole, kun oma mies ei onneksi ole väkivaltainen, mutta kyllä minäkin olen sitä mieltä, että tönimiset ja puristelut pitäisi saada kanssa loppumaan. Entäpä jos jossain vaiheessa tönäiseekin vähän kovemmin niin että kaadut pahasti, tai puristaa kaulasta? Juttele miehesi kanssa asiasta ja kysy, voisiko hän ajatella jotain keskusteluterapiaa tms.? Aikuinen ihminen pystyy kontrolloimaan itseään, myös vihaisena.



Mitä tuohon lyömiseen ja eroamiseen tulee, niin jos sinulle jää esim. mustelmia tuosta tönimisestä tai puristelusta, niin marssi hyvä ihminen lääkärille ja kerro asiasta. Siis sano ihan suoraan, että miehesi pahoinpitelee sinua, ei ehkä toistaiseksi vielä kovin pahasti mutta pahoinpitelyä se on pienikin töniminen. Jos sinulla on osoittaa " todisteeksi" mustelmia tms. jälkiä, niin siitä jää kyllä merkinnät ylös sinun papereihisi. Ja lääkäri osaa sitten kertoa myös sen, mistä kannattaisi hakea apua. Ja jos käy niin kurjasti, että miehesi lyö, niin silloin varsinkin mene hyvä ihminen lääkärille näyttämään vammoja ja kerro rehellisesti, mistä ne tulivat. Jos ei muuten niin siksi, että mikäli päätätte erota, sinulla on paremmat mahdollisuudet saada huoltajuus, jos voit osoittaa että mies on väkivaltainen.

Sillä kenenpä meidän ei tekisi mieli jossain tunnemylläkässä tehdä yhtä ja toista. Ja kyllä sellainen mies on musta vahvoilla, joka pystyy tunnistamaan ja kuvailemaan tunnettaan, jopa kiihtyneenä.



Mutta jos kyse on väkivallalla uhkaamisesta, niin se onkin siten toinen juttu. Se on laitonta, väärin, jne. Mulla ei ole kokemusta väkivallasta parisuhteessa, mutta vierestä olen nähnyt ystävieni tilanteita.

Mulle on myös sanottu monet kerrat, että nyt tekisi mieli pyyhkiä sulla lattiaa, tai jotain vastaavaa. Mua on myös tönitty.



Minusta oleellista tässä on se, että väkivaltaa on henkistä ja fyysistä lajia. Fyysisellä väkivallalla uhkaaminen on henkistä väkivaltaa, ja siihen suhtaudutaan tämän päivän yhteiskunnassa ihan yhtä vakavasti kuin fyysiseen. Väkivaltaisessa parisuhteessa ei kenenkään ole hyvä olla. Väkivalta on aina väärin, ja vastuu siitä on sen käyttäjällä. Miehet usein uskovat, etteivät he ole väkivaltaisia, jos he eivät tee mitään fyysistä, että mitään väärää ei ole tehty kun ei kerran ole lyöty.



Ota tilanne vakavasti. Olet jo siinä vaiheessa, että pelkäät, siitä alkaa alamäki. Peläten parisuhteesta ei tule mitään. Alat vain aina antaa miehellesi periksi, jotta välttyisit ikäviltä tilanteilta, ja se johtaa lopulta siihen, että et tiedä enää mikä on oikein ja väärin, mitä itse olet ja mitä haluat. Lopuksi sillä ei ole edes merkitystä, kunhan sinulle ei huudeta. Tiedän tämän siis omasta kokemuksesta.



Hae itsellesi tukea, neuvolasta tai perheneuvolasta tai jostain muualta (esim. turvakodit). Avun kera voit sitten miettiä strategiaa, miten saisit miehesi ymmärtämään, että hänen käytöksensä on väärin. Lasta hän ei sinulta saa pois, ellet ole päihteiden väärinkäyttäjä tai jotenkin muuten vastuuton vanhempi.



Vaikka itse luulisitkin kestäväsi, lapsenne on vaarassa. Pelon ilmapiirissä ei ole hyvä kasvaa.



Muista: Rakkaus ei tunnu pahalta.

Yritin keskustella asiasta mieheni kanssa. Kerroin, että minua vaivaa se että hän uhkasi lyödä turpiin ja että pelkään sen joskus tapahtuvan. Mies ei suoranaisesti kommentoinut asiaa, vaan puhui kyllä kaikesta muusta. Pyysin, että mieheni kommentoisi asiaan jonka sanoin, mutta eipä siihen juuri tullut kommenttia.



Kun muistutin aiemmista puristeluista ja tönimisistä, sain vain kuulla kuinka en minäkään ole puhdas pulmunen. Niin, en ehkä aina olekaan ollut, mutta en minä mielestäni ole aina se riidan aiheuttaja. Ja vaikka olisinkin, niin saako siitä syystä aiheuttaa toiselle fyysistä kipua?



yhdessä olemme olleet kohta puoliin kuusi vuotta,lapsia olemme saanneet kaksi.Keskinäisiä ristiriitoja on ollut monia matkanvarrella,kun tapellaan niin sen päätteeksi mies " sulkeutuu" eikä näe muuta kun itsensä..toisinaan riidan aikana hän nimittelee yms.ennen laitoin toisesta korvasta ulos mutta nyt en jotenkaan pysty sulkemaan sanoja mielestäni..joskus on läpsinyt myös!Henkisesti raastavaa kun välistä ei edes itse tiedä että mikä avuksi kun toisen luonne on mikä on!Voimia muille kohtalo tovereille!

Tilanne on menossa selvästi semmoiseen pisteeseen, että mielestäni et voi turvallisesti olla kotonasi. Muista että lapsesi ei myöskään ole turvassa. Mitä jos sulle sattuu jotakin pahasti??? mIllaiset traumat lapsellesi jäisi!! Todella pahat!!!

Teet lapsellesi palveluksen,että haet apua ajoissa!!!

Sitäpaitsi mitä jos miehesi suutuspäissään käy lapseen käsiksi!! Jos lapsi sattuu joskus väliin kun tilanne on pahasti päällä. Ei muutenkaan lapsen pitäisi olla kuulemassa tai näkemässä minkäänlaista perheväkivaltaa ei fyysistä eikä psyykkistä!!



Mieheni lapse asuvat meillä koska joutuivat todistamaan äidin uuden miehen toimesta pahoinpitelyä äitiä kohtaan ja lopulta myös lapsiin kohdistuvaa!!!



Lapsilla jäi asiasta ikuiset traumat!!!

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat