G: Millainen on hyvä synnytys?

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Hei! Olen menossa huomenna " pelkopolille" ja minua pyydettiin kirjaamaan ylös, millainen on hyvä synnytys. Toki itsellänikin on siitä ajatuksia, mutta olisin kiinnostunut kuulemaan myös muiden mielipiteitä eli ehkä en osaa kaikilta kanteilta asiaa katsoa. Kysymys koskee sekä SEKTIOTA että ALATIESYNNYTYSTÄ. Varsinkin sektio on mulle vieraampi (vaikka luin kyllä juuri tosi hyviä kuvauksia täältä sektion etenemisestä - kiitos niiden kirjoittajille!). Odotan " kakkosta" , takana vaikea alatiesynnytys.

Sivut

Kommentit (20)

Vierailija

..minulla oli koko ajan synnytyksessä rauhaisa olo. Siis sellainen olo, että " hyvä tästä tulee" eikä ole kiire eikä hätä.



Varmaan johtui ainakin osaksi siitä, että luotin kätilöön kuin kallioon ja siihen että hän on tosi taitava ja hyvä (niin kuin olikin). Ja suuri merkitys oli sillä, että oma kultainen, rauhallinen ja testatusti tiukoissa paikoissa täysin toimintakykyisenä ja järkevänä pysyvä mieskulta oli mukana.



Semmoinen perussairaalasynnytys ilman mitään ylimääräisiä heilumisia näytti olevan minun juttuni. En ollut mitenkään erityisesti valmistautunut, muuten kuin tekemällä (aika lailla askettisen) synnytystoivelistan.



Sitten kun lapsi syntyi, niin hänkin oli tosi rauhallinen, juuri sen verran vain kommentoi että " tässä mä oon, mä synnyin, kunnossa olen" , ei mitään massiivihuutoja+kyynelehtivät vanhemmat, kuten olin mielessäni kuvitellut.



Mutta tosiaan, eihän se synnytys kauaa kestä, mutta mielessä säilyy pitkään.



Loppujen lopuksi kai kaikki synnytykset ovat arvokkaita ja ainakin jollain tavalla hyviä jos kaikki jäävät henkiin!

Vierailija

Minulle hyvän synnytyksen tekivät seuraavat seikat:



Hyvä valmistautuminen, peloista puhuminen, hyvä neuvola ja puolison tuki.



Synnytyksessä tietysti puolison läsnäolo; kannustus, tuki, lohdutus. Ihanat kätilöt ja koko muu sairaalan henkilökunta, ammattitaitoisia, ystävällisiä ja jämäköitä. Tunsin, että olen synnytyksessä pääosassa, mutta hyvät tyypit oli sivurooleissakin.



Synnytyksen jälkeen tärkein juttu oli tietysti IHANA VAUVA. Tunne, että minä kaikista vaikeuksista huolimatta synnytin tuon olennon. Nyt olen äiti, ja voin jakaa vastuun vauvan isän kanssa. Osastolla henkilökunta oli todella ihanaa. Heidän opastus ja kannustus kantaa pitkälle.



Tsemppiä !

Vierailija

Minusta minulla oli hyvä synnytys, vaikka se oli pitkä ja raskas (pitkälti toista vuorokautta) ja kivut olivat jossain vaiheessa ihan hirveät. Muistelen kuitenkin synnytystä elämäni hienoimpana kokemuksena. Vaikea kyllä sanoa tarkalleen mistä kaikista tekijöistä synnytyksen onnistuminen koostuu.



Minusta ehkä tärkeitä on, että tunsin koko ajan olevani oman synnytykseni herra. Isä ja kätilöt olivat isona tukena ja apuna, eikä mitään isompia ristiriitoja tullut mihinkään suuntaan. Olin mahdollisimman kauan kotona ja lähdimme synnärille vasta kun olo alkoi käydä tosi tukalaksi. Saliin päästyäni vietin pitkän ajan ammeessa, mikä oli tosi miellyttävää. Kun kivut pahenivat, sain ilokaasua, mikä auttoi pitkän aikaa ja teki mukavan, nousuhumalaisen olon. Sitten kun ilokaasu ei enää auttanutkaan, hirmuista kipua kesti vain ehkä vartin verran ennen kuin ponnistusvaihe alkoi. Ponnistus oli helppo ja nopea, eikä tikkejäkään tarvittu. Sain vauvan heti rinnalle ja ensi-imetyksen jälkeen istuin, kävelin, kävin suihkussa ja söin ihan normaalisti. Oli tosi hienoa miten helposti kaikki oli loppujen lopuksi mennyt. Minä olin pystynyt siihen ihan itse, ilman mitään isoja toimenpiteitä, puudutuksia jne. Tunsin oloni pitkään ihan sankarilliseksi :) .



Minulle taisi olla kaikkein tärkeitä se, etten missään vaiheessa tuntenut itseäni potilaaksi, vaan olin sankarillinen synnyttäjä, tekijä, enkä kohde. Sellaisessa mielentilassa kestää aika paljonkin kipua ja epämukavuutta. Ja tosi tärkeää olisi, että synnytyksessä avustavat henkilöt tukisivat äidissä tuollaista asennetta. Tärkeää olisi, että koko ajan pystyisi olemaan ylpeä ja onnellinen siitä mitä on tekemässä, vaikka kipu olisi kamalaakin.











Vierailija

Olen neljästi synnyttänyt ja viimeinen oli niin vaikea et luulen

joutuvani samaan tilanteeseen sinun kanssasi eli pelkopolille.

Jokainen synnytys on ollut aivan erilainen mutta kaikki on oikeestaan olleet hyviä. Mikähän ne tekis hyväksi? Ehkä yks tärkeä asia on

et tulee kuulluksi ja kätilö on tietoinen omista toiveista ja yrittää

toteuttaa niitä. Hyvästä synnytyksestä ei saa jäädä miksi kysymyksiä.

Tilanne pitää olla hallussa koko ajan niin synnyttäjällä kuin kätilöllä/ lääkärillä. Hyvästä synnytksestä jää hyvä mieli!

Vierailija

selviävät hengissä ja hyvissä voimin, kaikki muu on toisarvoista. Turhien odotusten asettaminen ja " hyvän synnytyksen" määritteleminen aiheuttaa helposti pettymyksiä ja itsesyytöksiä jälkikäteen. En myöskään pidä nykyajan trendistä mystifioida synnytystä ja tehdä siitä elämysmatkailua. Synnytys on rankkaa ja veristä työtä, välttämätön paha, josta on turha tehdä itselleen elämää suurempaa kysymystä. Paljon hedelmällisempää on kun keskittää energiansa synnytyksen jälkeiseen aikaan, hankkii tietoa äidiksi tulosta ja vauvanhoidosta.

Vierailija

on sellainen mistä lopputuloksena saa hengittävän vauvan käsivarsilleen, ja plussaa jos " kaikesta kivusta ja särystä" huolimatta mieleen jää mukavat muistot.



Enempää en osaa sanoa, tai siis itselleni ei ole tarkoituksenmukaista pilkoa ajatusta yksityiskohtiin.



Vierailija

yhdeksän päivää sitten ja tässä muutamia asioita, mikä teki siitä hyvän kokemuksen.



Kivunlievitystä sai heti kun tunsi tarvitsevansa, ilokaasu ja epiduraali, ja niin paljon kuin tunsi tarvitsevansa.



Kätilö oli aivan ihana eikä ehtinyt vaihtua synnytyksen aikana ja teki jopa ylitöitä vuokseni, kannusti, kehui, auttoi, jutteli ja oli mukana koko ajan.



Mies oli ihana ja tukena koko ajan!



Sain olla missä parhaimmalta tuntui eli keinuttelin keinutuolissa koko ajan ja vasta ponnistamaan menin makuulle sänkyyn.



Ponnistusvaihe tuntui tosi vaikealta ja olin monta kertaa luovuttaa, mutta kätilö jaksoi ihanasti kannustaa loppuun asti ja sain kun sainkin vauvan nätisti ulos.



Olen parantunut nopeasti, mieli on ollut pirteä ja hyvä ja synnytys jäi mieleen ihanana kokemuksena.



Ja minäkin olen aina pelännyt synnytystä kamalasti ja olen tosi onnellinen, että se meni näin hyvin.



Maikku

Vierailija

Lainaus:


selviävät hengissä ja hyvissä voimin, kaikki muu on toisarvoista. Turhien odotusten asettaminen ja " hyvän synnytyksen" määritteleminen aiheuttaa helposti pettymyksiä ja itsesyytöksiä jälkikäteen. En myöskään pidä nykyajan trendistä mystifioida synnytystä ja tehdä siitä elämysmatkailua. Synnytys on rankkaa ja veristä työtä, välttämätön paha, josta on turha tehdä itselleen elämää suurempaa kysymystä. Paljon hedelmällisempää on kun keskittää energiansa synnytyksen jälkeiseen aikaan, hankkii tietoa äidiksi tulosta ja vauvanhoidosta.




Minä olen ihan ihan erimieltä!! =) (ja nyt siis kirjoitan *minun mielestä*, en tarkoita, että sinä ajattelet väärin!!! Ajattelet vain eritavalla kuin minä. =D)



Synnytys mielestäni nimenomaan ON mystinen, elämää suurempi (härreguud, siinähän luodaan uutta elämää!) " kysymys" . Ja elämysmatkoja nuo minulle on ainakin olleet ihan tekemättäkin. =) Viimeisimmästä jopa nautin, koska olin ottanut asioista selvää ja valmistautunut toimitukseen etukäteen. Ja hyvän synnytyksen tuosta muuten varmasti teki kätilöni asennoituminen - hän kunnioitti minua synnyttäjänä, ei halunnut ottaa sitä roolia itselleen.



Synnytys on mielestäni myös ihan suurena käsitteenä ihana mahdollisuus - hyvä juttu. Ei siis millään lailla pakollinen paha, verinen se toki on. =) Mutta kuuluu asiaan.



Ja tästä lauseesta:



*Paljon hedelmällisempää on kun keskittää energiansa synnytyksen jälkeiseen aikaan, hankkii tietoa äidiksi tulosta ja vauvanhoidosta*



olen sitten ihan erimieltä rehellisesti ja väitän jopa että olet hyvinkin väärässä. =) Ensinnäkin, se että valmistautuu synnytykseen suurellakin panostuksella ja energialla ja odotuksilla, ei sulje pois tiedon hankkimista äidiksitulosta tai vauvanhoidosta. ;-D Itseasiassa noita tietoja tulee hankkineeksi siinä samalla. Ja mielestäni synnytystä ei voi mitenkään erottaa käsitteestä " äidiksitulo" . Sillä hetkellähän sitä tavallaan tullaan virallisesti äidiksi. Toki äidiksi kasvetaan jo pitkälle raskausaikana - varsinkin jos jo tuossa vaiheessa valmistautuu synnytykseen. Tämä oikeasti ainakin itsellä on hyvinkin suuressa määrin edistänyt äidiksi kasvamista. Valmentanut minua siihen, että pian olen täysin minusta riippuvaisen ihmisen kanssa 24h/vrk. Ja olen tuon valmentautumisen ja mietinnän kautta oppinut odottamaan ja nauttimaan tuosta symbioosista jo etukäteen! =) Ja jos symbioosi pääsee alusta asti kehittymään mahdollisimman suotuisasti, menee vauvanhoitokin paljon helpommin. Ja positiivinen synnytyskokemus taas lisää symbioosin positiivista kehittymistä ja antaa muutenkin tuoreelle äidille itsevarmuutta koko siihen suureen kokonaisuuteen - äitiyteen. Hän on itse hoitanut synnytyksen ja hän osaa myös hoitaa lapsensa parhaiten. =) Nämä on ihan tutkittuja juttuja, ei omasta päästä kehiteltyjä. =) Tosin ensin huomasin monen seikan käytännössä menevän noin, kun annoin itseni ajatella asioita ilman ulkopuolisia paineta ja sitten myöhemmin luin artikkeleita ja kirjoja aiheesta ja todellakin huomasin jo muidenkin (viisaampien) ihmisten huomanneen nuo samat seikat. Jopa tieteellisesti - jos nyt se tiede on pakko vetää tähänkin ihmetapahtumaan... =) Myöskään en käsitä, miten se valmentautuminen hyvään synnytyskokemukseen vie energioita synnytyksen jälkeiseltä ajalta! Ennemmin väittäisin, että kun äiti on pitänyt itsestään huolta synnytystä silmällä pitäen, niin fyysisesti kuin henkisestikin, ja saanut onnistuneen kokemuksen (jonkin karmean imukuppi/hätäsektiosynnytyksen sijaan), on hänellä paaaaaljon enemmän energiaa annettavana synnytyksen jälkeiselle ajallekin. =) Itsellä ainakin homma mennyt näin. =)



Eli alkuperäiselle, minulle hyvä synnytys tosiaan tarkoittaa sitä, että olen itse synnytyksen herra. Että voin rohkeasti toimia juuri kuten minusta tuntuu hyvältä/oikealta. =) Kätilöltä vaadin siis tietynlaista asennoitumista synnytystapahtumaan. Minulle ei niinkään ole tärkeää se, että tekeekö hän kaikki rutiinitoimenpiteet varmuudenvuoksi. En usko, että niillä turvataan lapsen ja minun hyvinvointi. (ennemmin vähän päinvastoin) Eli haluan, että minua kohdellaan yksilönä, synnyttäjänä, ei potilaana. Sairas minä en ole, jos ei toisin todisteta. =)

Vierailija

Eli ensimmäinen ja tärkein seikka: TERVE lapsi! Meillä tytöllä ei ollut suurta hätää mutta teho-osastolla hän oli pari viikkoa.

Toinen seikka: Tukevat ja kannustavat kätilöt ja muu henkilökunta. Minun kätilöni vain karjui " että ole hiljaa siinä, ei sinua voi sattua!" Tai jotain muuta yhtä " kannustavaa" .

Kolmas seikka: se että äiti ja isä on tilanteen tasalla ja heitä kuunnellaan! Meillä oli monta tapahtumaa aivan pimennossa, emme tienneet mitä seuraavaksi tai sillä hetkellä tapahtuu ja minua ei KUUNNELTU yhtään. Puoliväkisin laitettiin supistuksen aikana pinniä lapsen päähän vaikka huusin kivusta! En saanut ilokaasua pyynnöistä huolimatta jne....lista on loputon.

Neljäs seikka: Minua makuutettiin vain makuuasennossa kaikissa piuhoissa vaikka pyysin toisin. Meidät jätettiin monta kertaa kaksin mieheni kanssa vaikka olin jo valmis synnyttämään! Eli täydellinen välinpitämättömyys siitä kun sanoin että synnytys alkaa.



Nuo kaikki asiat yhteensä jättivät minulle todella pahan maun koko synnytyksestä. Tottakai olin maailman onnelisin ihminen tytön synnyttyä, valitettavasti hän ei kerinnyt olla sylissäni kuin hetken, sitten vietiin happikaappiin. Mutta nyt kaikki hyvin! Kauhunsekaisilla tunteilla odotan toista.



Ja haluan korostaa sitä että olen todella tyytyväinen että selvisimme näin vähällä! Näin teholla todella kamalia " tapauksia" ja itkunsekaisin tuntein ajattelen vieläkin noita viikkoja siellä.

Vierailija

minusta synnytys jossa lapsi jää henkiin, äiti samoin. kaikki muu on sitten vaihtelua että minkälainen synnytys.



ja tämä vastaus johtuu pitkälti siitä että mulla 2 ennenaikaista lasta, eka synnytys hirveä ja toisen lapsen hengissäselviäminen oli jonkinasteinen ihme. enää en paljon synnytyksen mukavuudesta tai helppoudesta piittaa.

Vierailija

synnytyksen jälkeiseen aikaan voit valmentautua ja ehkä jotenkin sitä hallita hankkimallasi tiedolla. Vauva-aika on rankkaa ja kaikki uutta ensikertalaiselle, tähän on minusta erittäin tärkeää valmistautua jotta vuorovaikutus äidin ja vauvan välillä olisi parasta mahdollista ja molemmat nauttisivat toisistaan. Hormoneilla ja ruumiisi toiminnoilla on siinäkin tärkeä osansa mutta ei enään niin kokonaisvaltainen kuin synnytyksessä.



Jujuhan on siinä että synnytystä ei voi hallita, ei kukaan, vaikka näennäisesti joissain synnytyksissä voi näyttää siltä että äiti on " tilanteen herra" . En ole uskovainen mutta se on fakta että sen tilanteen herra on jokin korkeampi voima tai ihmisen oma ruumis, millään valmentautumisella et voi käskeä ruumistasi synnyttämään niin tai näin. Siksi on energian hukkaan ladata synnytykseen niin hirveästi odotuksia ja toiveita, valmistautua toki saa ja pitää, mutta ei tehdä koko asiasta elämää suurempaa juttua. Valmennuksessa tulisi myös kertoa ja ymmärtää että kaikki se mitä on puhuttu voi kohdallasi olla toteutumatta ja kaikki mennä aivan toisin (hätäsektiot yms)- Nykyään monet lehdet ja synnytysvalmennukset keskittyvät suuresti synnytykseen ja antavat usein turhankin ruusuisen kuvan asiasta. Sitten kun ei päästä Haikaranpesiin tai synnytys päättyy sektioon, ollaan maansa myyneitä ja masentuneita. Peräänkuulutan vain hieman realismia ja jalat maassa asennetta vaikka tilanne onkin jännä ja mystinen varsinkin ensikertalaiselle. Turha ottaa stressiä itselleen sellaisesta mitä et kuitenkaan voi hallita, vielä hullumpaa surra " epäonnistumistaan" jälkeenpäin. Aina on onnistuttu jos vauva saadaan terveenä ulos ja äiti on yhtenä kappaleena järjissään. Nykyajan sektiot ovat mahtava juttu äideille, niillä pelastetaan monta vaarallista tilannetta.

Itse ainakin muistelen kiitollisuudella sitä leikkaussalin henkilökuntaa joka operoi minut, leikkaus meni hyvin ja tuloksena 10 pisteen vauva. Siinä ei ollut mitään kamalaa, mutta jos vauvaa olisi yritetty väkisin alakautta, sitä voisin kauhistella vieläkin. Olen elämässäni nähnyt ja kokenut monenlaisia asioita ja sitäkin kautta ehkä osaan suhteuttaa synnytyksen kokemuksena, se ei loppujen lopuksi ole maailman suurin ja tärkein asia, vaikka hetken ravisteleenkin maailmankaikkeuttani :)

Vierailija

On pakko lisäillä vähäsen... Olen sitä mieltä, että on hyvä hakea tietoa etukäteen, mutta myös hyvä olla suunnittelematta liikaa, sallia synnytykseen pelivaraa. Kiitos hyvän hoidon, synnytys ei Suomessa ole vauvalle tai äidille suuri riski, mitä se valitettavasti monissa maissa on.



Oma synnytykseni oli hyvä, se oli mahtava kokemus. Olisin tietysti halunnut vauvan rinnoilleni ja vierihoitoon ja kanssani laitokselta kotiin. Mutta tärkeintä oli se, että vauva syntyi ja pysyi elossa. En tiedä, oliko imukuppiulosautto ihan välttämätön, kun vauva oli muutenkin tuloillaan, mutta olen kiitollinen siitä, ettei riskejä otettu, kun sydänäänet heikkenivät. Koin, että mulla oli päätäntävalta, mutta että kätilö ja lääkäri toimivat lapsen edunvalvojina. Ja hyvä niin!



Sanoisin vielä, että vaikka synnytys ei menisikään erityisen hyvin, peli ei ole menetetty. Ja se, että kaikki ei mene odotetusti, " normaalisti" , ei tarkoita sitä, etteikö synnytys voisi olla hyvä kokemus. Toisaalta ns. kauhusynnytys ei tarkoita sitä, että kiintymyssuhde automaattisesti häiriintyy. Useimmilla synnyttäjillä on " varaa" miettiä ensi-imetystä synnytyssalissa, pehmeää hoivaa, varhaista vuorovaikutusta jne. Joskus näistä asioista joudutaan tinkimään, mutta se ei merkitse epäonnistumista. Paljon on tehtävissä.



Oma ensisynnytykseni tuli loppujen lopuksi eteen yllättäen. Kaikkea ei voi kontrolloida, kaikkea ei voi ennakoida. Mä en osannut hoitaa synnytystä itse, en osannut hoitaa lastani parhaiten: en pystynyt aluksi pitämään tätä edes hengissä. Silti koin itseni äidiksi, jo raskausaikana.

Kukin tavallaan :)



Nuutti:

Lainaus:


Ja mielestäni synnytystä ei voi mitenkään erottaa käsitteestä " äidiksitulo" . Sillä hetkellähän sitä tavallaan tullaan virallisesti äidiksi. Toki äidiksi kasvetaan jo pitkälle raskausaikana - varsinkin jos jo tuossa vaiheessa valmistautuu synnytykseen. Tämä oikeasti ainakin itsellä on hyvinkin suuressa määrin edistänyt äidiksi kasvamista. Valmentanut minua siihen, että pian olen täysin minusta riippuvaisen ihmisen kanssa 24h/vrk. Ja olen tuon valmentautumisen ja mietinnän kautta oppinut odottamaan ja nauttimaan tuosta symbioosista jo etukäteen! =) Ja jos symbioosi pääsee alusta asti kehittymään mahdollisimman suotuisasti, menee vauvanhoitokin paljon helpommin. Ja positiivinen synnytyskokemus taas lisää symbioosin positiivista kehittymistä ja antaa muutenkin tuoreelle äidille itsevarmuutta koko siihen suureen kokonaisuuteen - äitiyteen. Hän on itse hoitanut synnytyksen ja hän osaa myös hoitaa lapsensa parhaiten. =)

Vierailija

Äidin ja lapsen terveys etusijalla, kaikki ' kikkailu' kakkosena.

Esim mä olin toivonut jakkarasynnytystä (hyväksi havaittu esikoisen kohdalla), kuitenkin jokaisen supistuksen kohdalla laski sydänäänet niin, että turvallisuussyistä oli parempi synnyttää puoi-istuvassa asennossa. Asento ei mun mielstä ollut kovinkaan hyvä (mun oli vaikeaa kohdistaa ponnistus oikeaan suuntaan), mutta luotin ehdottomasti kätilön arvioon siinä tilanteessa.

Olin myös ajatellut että kivunlievityksenä olisi paracervikaali ' mun juttu' , mutta koska kivunlievitystä tarvittaessani (kun ilokaasu ei enään ollut tarpeeksi jytyä) en ollut tarpeeksi auki, ehdotetiin epiduraalia jonka sitten otin.

Kätilö kysyi synnytyksen jälkeen jos olin pettynyt siitä ettei mennyt ennakotoiveitteni mukaisesti, johon pystyin rehellisesti vastaamaan että en tietenkään, koska tärkein, eli terve lapsi syntyi! (Vaikkakin oli hörppinyt lapsivettä ja joutui sen takia tarkkailuun neljäksi tunniksi kun keuhkot rohisi).

Omasta mielestäni liika suunnittelu on pahasta, mutta yhdyn siihen että äidin tulee olla tilanteen ' herra' , mutta lienee paras jättää tietyt päätökset kätilön / lääkärin tehtäväksi.

Vierailija

Äiti on tilanteen herra, kätilö äidin apuri

Äitiä ei makuuteta käyrillä

Liikkumaan kannustetaan

Amme

Ei toimenpiteitä, ei epparia, ei kalvojen puhkaisua, ei pinniä vauvan päähän

Äiti valitsee ponnistusasennon, pystyasentoja ehdotetaan, autetaan

Ponnistusta ei kiirehditä

Ensi-imetys ennen vauvan pesua

Imetystä ohjataan, turhia lisämaitoja ei tarjota, ei tuttia

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat