Tyhmä huoli, mutta... Apua!!

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Olen kokenut kaksi keskenmenoa ja nyt tässä raskaudessa olen selvinnyt jo rv19+2 asti ja kaikki on ollut tähän asti hyvin, joten mitään todellista syytä huolelleni ei kuitenkaan ole... Mutta huoli ei silti ota laantuakseen!! Olen ensi viikolla menossa rakenneultraan ja pelkään sitä kuollakseni... Olen ihan satavama, että vauvalla löydetään joku vika ja menetän sen taas jne. Sydänäänet kävin kuunteluttamassa neuvolassa viime viikolla ja pientä liikehdintää olen tuntenut jo parisen viikkoa!! Vatsani ei juurikaan ole vielä kasvanut (näytän lähinnä siltä, että olisin lihonut) ja sehän suurin huolenaiheeni onkin... Mitä jos vauva ei kasva ja kehitykkään kunnolla??? Muilla samoissa menijöillä tuntuu vatsa olevan jo todella iso...



Kertokaahan rakkaat ystävät omia kokemuksia ja valakaa muhun vähän uskoa!!



T: Mellu

Kommentit (7)

Vierailija

Mulla on kolme alkuraskauden keskenmenoa takana ja nyt mennään viikolla 16. Keskenmenneissä ei sydän ääniä ekassa neuvolassa löytynyt. Sain kuulla neuvolassa jo viikolla 9+5 sydänäänet ja sit eka lääkäri käynti helpotti kun oltiin ohitettu 12 viikkoa.



Utrassa kun näkyi todella vilkas kaveri. Lääkäri täti sai moneen kertaan hakea hyvää kulmaa että onnistui mittaamaan. Alkoi usko kaveriin voimistua. Nyt olemme kertoneet jo lähipiirille että odotamme esikoista.



Minulla mahan kasvu ei näy kuin mittanauhalla ja tyköistuvilla housulla. Sillä ainut mihin on tullut lisää on vyötärö. Painokaan ei ole noussut, joka on hyvä kun painoindeksin mukaan minulla on riski raskausajan sokeritautiin. Minulla on muutenkin jonkin verran ylimääräistä ja nyt kahden " makkaran" väli kurttu tuntuu kurovan makkaroita kiinni. Mahan kasvu ja malli ovat hyvin yksilöllisiä ja yleensä pojat tulevat kaikki eteen ja tytöt ovat paremmin joka puolella. Eli älä ole huolissasi vaan realistisen onnellinen. Pirujen maalailu seinille ei auta. Minä ainakin yritän varovasti nauttia raskaudesta on sitä niin kauan odotettu ja yritetty. Ihan hirveästi en vielä lasta osaa ajatella lähinnä sitä että olen vihdoinkin raskaan.

Vierailija

On ihan normaalia että sä pelkäät noin kun olet aiemmin kaks kertaa menetettänyt vauvan. Tiedätkö mistä saat olla onnellinen? Siitä että sulla on jo nyt valtava vastuuntunto tästä pienestä ihanasta vauvasta joka sun sisälläsi kasvaa. Susta tulee hyvä ja huolehtivainen äiti. Sä tunnet liikkeet ja just olet kuullut sydänäänet joten muista että tämä vauva on vahvempi kuin aiemmat ja selviytyy. Jokainen päivä on lähempänä täysiaikaista vauvaa ja sulla ei ole edes mitään ongelmia nyt. Koita keskittyä nauttimaan tästä hetkestä sillä ennenkuin huomaatkaan sulla on nyyttisi sylissä. Kaikki menee varmasti hyvin. Juttele terkan kanssa vaikka peloistasi jotka ovat kuten jo todettu oikeutettuja ja ymmärrettäviä menneiden menetysten valossa.

Toivottavasti tämä toi sulle edes vähän parempaa mieltä ja sitä uskoa että jonain päivänä vuosien päästä sä vielä kuule mietit että huh huh mikä " ihana" teini mulla tossa onkaan =) Älä pelkää liiaksi vaan päästä irti menneestä ja nauti näistä hetkistä masun kanssa =)



Terkuin,



Annu 17+3

Vierailija

Hei.

Minulla myös kaksi km:aa esikoisen ja tämän toisen välissä. Esikoista odottaessani olin jotenkin niin naiivi, yhtään pelon puolikastakaan ei tuntunut risteilevän mielessä ja odotus oli yhtä pilvenpehmoista haaveen toteutumista vaan. Ultriinkin menin vain " katsomaan, miltä se vauva näyttää" - typerää, mutta onnellisia ovat tietämättömät, vai miten sitä sanotaan. Nyt olenkin sitten pelännyt kaikenlaista, esim. äkillisen kyljen kääntämisen aikaansaamaa vihlontaa jne. Yritän rauhoittaa itseäni sillä, että niiden ekojen 12 viikon jälkeen km:t ovat ääriharvinaisia. Ensin tavallaan ponnistelin sinne viikolle 12 ja nyt uusi " target" on puoliväli, sillä sen ylittäneitä vauvoja on jo onnistuttu pelastamaan, jos ovat sattuneet syntymään. Sinänsä typeriä tilastojuttuja, mutta jotenkin ne ja tällaiset " välimaalit" ovat rauhoittaneet. Lisäksi ajattelen tulevia kuukausia pätkissä: enää pari kk jouluun ja siitä pari kk, kun äitiysloma alkaa. Onneksi on esikoinen pyörimässä ympärillä, niin ei ihan niin usein vaivu synkkiin ajatuksiin. Liikkeitä olen alkanut tuntemaan minäkin ja vähintään kerran päivässä olen ottanut tavoitteekseni tuntea liikkeet, maata hetken aloillaan ja tunnustella.



Tsemppiä, kyllä me tällä kertaa selvitään. Perjantain rakenneultraa odottelen pelonsekaisin tuntein, la:kin on neuvolan mukaan luultavasti pielessä ja pitäisi tarkentua siellä.



t. KevätKakkonen rv19

Vierailija

Mulla on vähän sama tilanne, menossa rv 19+2. Vaikka olen nähnyt vauvan jo monesti ultrassa, en usko että kaikki voisi olla ok.



Tällä hetkellä suurin huoleni aiheutuu siitä, että en tunne vauvan liikkeitä. Samalla tavalla kuin sinulla mahan koon kanssa, tuntuu vaan, että ei kaikki millään voi olla kunnossa. Ja että kaikilla muillahan liikkeet jo tuntuu.



Rakenneultra hirvittää minuakin, ensi viikolla ollaan menossa. Vähän tuossa asiassa pelkojani lievitti se, että otin vauvalle sairauskuluvakuutuksen. Nyt ainakin tiedän, että jos ultrassa paljastuu jotakin, vauvan hoito syntymän jälkeen ei jää rahasta kiinni.



Ei kai meidän auttaisi kuin olla huolehtimatta... Ja onneksi se ultra kuitenkin on tulossa, toivon että lääkäri voisi vakuuttaa minut siitä, että kaikki on vauvalla ihan niinkuin pitääkin. Vaikka en vielä liikkeitä tunnekaan!

Vierailija

Esikoisesta ei ollut yhtään mitään ainakaan rv15, jolloin kerroin töissä. Pieni kumpu joskus ennen rv20. Tästä toisesta alkoi kunnon raskausmaha pullottaa suoraaan rintojen alta heti - ei siis mennyt herkuttelun piikkiin. Rv7 alkaen olen joutunut pitämään pelkkiä mammahousuja, nyt rv 19 olen samannäköinen kuin töissä ne, jotka jää 5vkoa ennen la:ta mammalomalle. Kohtuni on kuulemma eteenpäin voimakkaasti kallellaan. Olen normaalivartaloinen ja ekasta raskaudesta kiloja tuli yli 20. Lääkäri sanoi, että kerran kun on kroppa jo venynyt noinkin paljon ja ei ole ylipainoinen, niin kroppa " muistaa" tilan ja toisessa pullahtaa maha heti. Töissä kun kerroin pakon sanelemana rv9 olivat kaikki jo arvanneet...



Eli yksilöllistä ja näköjään eri raskauksissakin täysin erilaista!

Vierailija

Hei!



Kuulostihan tutulta teksti. Minulla keskenmenoja ei ole kuin yksi ennen tätä onnistunutta raskautta, mutta huoli oli ja on kai edelleenkin jossain takaraivossa suuri, vaikka viikkoja on jo 39+5 ja kaikki tähän mennessä mennyt ihan hyvin, peloista huolimatta.



N. rv 20 paikkeilla ei minullakaan mahaa näkynyt juuri lainkaan, pienesti pyöristynyt. Töissä kerroin suurinpiirtein noihin aikoihin ja vielä olisko ollut heinäkuussa yksi työkaverini kyseli jäänkö varhennetulle äippälömalle kun niin aikaisin jään pois... no en jäänyt ja taas pelotti että on liian pieni maha, vauva ei kasva. Kunnon vauvamasu mulle tuli vasta joskus rv 26+27 paikkeilla, eikä maha edelleenkään ole sieltä suurimmasta päästä, vaikka n 3,5 kg vauvaa veikkaillaan. Eli siis pointtini on, että mahankasvu on todella yksilöllistä, kunhan kasvaa.



Mulla oli myös tavoitteita eli np- ultran jälkeen rakenneultra ja puolivälin rajapyykki, sitten rv 25, jokainen neuvolakäynti jne. Kertaakaan koko raskauden aikana en ole uskaltanut ruveta leijumaan pilvilinnoissa tämän vauvan kanssa, enkä taida ennen synnytystä uskaltaakkaan.



Toivottavasti tämä tarinani hieman helpotti pelkoasi, kannattaa keskustella neuvolassa, niin pelko ei pääse hallitsemaan koko odotusaikaa!



Tsemppiä kovasti!



Hertta

Vierailija

Ymmärrän kyllä, että peloista ei pääse kokonaan eroon (itsellänikin on ollut kaksi keskenmenoa), mutta koita olla huolestumatta mahan koosta, kaikki on varmasti ihan hyvin. Kun odotin ensimmäistä lastani, maha oli koko ajan aika pieni, näytin harmikseni vain tukevalta mutta en missään vaiheessa raskaana olevalta. Vielä kaksi viikkoa ennen synnytystä eivät ulkopuoliset arvanneet, että olin raskaana. Lapsi oli terve ja normaalikokoinen. Nyt toista lasta odottaessani maha rupesi kasvamaan jonkin verran n. viikolla 21.



Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat