Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Sivut

Kommentit (28)

Vierailija

Pakko kommentoida tuohon h.h:n tekstiin. Tuollaiset miehet saat minut näkemään punaista. Nussimista ja hauskanpitoa kyllä passaa mutta sitten jos siitä tule " seurauksia" niin jotkut miehet saavat ilmeisesti käyttäytyä ihan kuinka vaan.

Sori mutta itse pistäisin sen miehen pihalle miettimään vähäksi aikaa. Haluaako hän istuskella baareissa mieluimmin kun olla mun kanssa niin lähteköön sitten. Bye bye!



Totta että jollain miehillä on tälliaisia " paniikkioireita" kun eka lapsi tulossa. Mutta rajansa kaikella. AAAAAARGH!!!



***** =/ ****** =/ ********



Muuten mulla tämä raskaus etenee kivasti. Ei ole sen pahempia ongelmia vielä ( pian rv 24 ) vaikka esikoinen vaati aika paljon huomiota ja välillä joudun kantamaan hänet aika paljon. ( Tyttö 11 kk ).



Tuntuu että aika menee niin nopeasti vaan. Hui, pian ollaankin 4 meidän perheessä + kissa ja koira vielä. Tekemistä riittää...



Mieheni siirtyy uuteen työpaikaan joulukuussa ja se varmasti vaati häneltä aika paljon. Joten luultavasti hän on aika poikki työpäivän jälkeen eikä jaksa auttaa yhtä paljon kotona kuin normaalisti.



No, päivä kerrallaan. Joskus kauhistuttaa kun mietin minkälaista tulee olla vastasyntyneen ja vähän yli vuoden ikäisen kanssa.

Joskus nyt jo oottaa päähän ja tekisi mieli palailla töihin. Ei tää lastenhoitoa ja kotirouvanelämää ole niin herkkua =/

Yritän vaan miettiä että kyllä siinä töissä ehtii vielä istua montaaaaa vuottaaaa. Joskus kaipaan vaan sitä omaa aika jolla mulla ei melkein ole ollenkaan tällä hetkellä. Asutaan maalla ja olen muuttanut eri paikkakuntaan ( joten tuttavia ei ole vielä ). Yksinäistä voi olla välillä ja kaipaan aikusien seuraa.



Se siitä. Onneksi miehen kanssa ei ole ainakaan ongelmia ( kop kop ).

Tsemppiä!



Fia rv 23+5



Vierailija

Kävin lukemassa sen sun tekstin tuolta isien puolelta, ja vaikka tilanne vaikuttaakin aika karulta, niin voisin kertoa mun kokemuksia esikoisen raskauden ajalta:



Mä lopetin esikoisen raskausaikana päiväkirjan kirjoittamisen, koska huomasin, että kaikki kirjoitukset oli pelkkää miehen haukkumista ja valittamista, itkua ja kitinää siitä, kuinka minut on jätetty raskausaikana yksin... Meillä nimittäin kans mies ravasi baareissa kaiket viikonloput (ja meillä oli vielä tilanne, et nähtiin ainoastaan viikonloppuisin!), ja kavereiden seura tuntui kiinnostavan kaikkein eniten. Vauvatarvikkeet ei kiinnostaneet, tai niiden hommaaminen, meillä tosin seksi kiinnosti häntä sentään (tosi kivaa varsinkin silloin kun äijä raahautui humalassa aamuyöstä kotiin ja könysi viereen...). Olin aivan hermona, mietin myös eroa ja sitä miksi ylipäänsä olen kyseisen miehen kanssa yhdessä! Baariin kelpasin lähinnä kuskiksi, ja tosiaan ison mahan kanssa sekään touhu ei juuri huvittanut.



Mutta kaikki muuttui kun vauva syntyi. Meillä oli tietty aivan hirveät ekat 3kk kun esikoinen vain huusi yöt päivät, ja me tietty huusimme miehen kanssa toisillemme - mutta siinä vaiheessa ero ei enää tullut kummallekaan mieleen, vaikka riitelimme enemmän kuin koskaan. Ja kun esikoinen oli 4kk, alkoi ihana vauva-aika, ja mies viihtyi kotona ja oli selvästi ylpeä pojastaan, piti minusta huolta, unohti baarireissut lähes täysin. Ja siitä lähtien meillä on ollut tosi ihanaa :) Nyt toisessa raskaudessa ei ole mitään hankaluuksia, olemme molemmat yhtä täysillä tässä odotuksessa. Ehkä mies on kypsynyt, niin luulen.



Silloin puhuttiin kyllä miehen kanssa, eikä hän osannut sanoa miksi käyttäytyi niin kuin käyttäytyi, mutta mistään pettämisestä ei ollut kyse, hän vaan vietti aikaa miespuolisten ystäviensä kanssa. Minä luulen, että hän " pakeni" sitä todellisuutta, ehkä jopa pelkäsi minun raskauttani ja vauvan tuloa, ja halusi vielä elää sitä " hullua nuoruutta" jonka tiesi osittain loppuvan kun vauva syntyy. Baarissa ei tarvitse kuunnella vaimon mutinaa hiivatulehduksista ja raskausarvista, vaan ne voi huoletta unohtaa... Voisko teillä olla kans tällainen tilanne?



Vierailija

H.h, luin sun kirjoituksesi ja muiden vastauksia täällä, ja olen samaa mieltä että ehkä sun miehesi silmissä siintää joku viimeinen utopistinen ajatus villeydestä ja vapaudesta. Mä olen täälläkin palstalla monesti purnannut meidän tilannetta, ja paljon on sun kirjoituksessasi samaa kuin meillä, meillä ei vain käytetä alkoa. Mutta selkeästi mies lähtee välillä (ja riidellessä näin sanookin) pakoon mua, on alkanut ihan hulluna urheilemaan ja harrastamaan. Ja mulla puolestaan olis sellainen olo, että kaipaisin tukea ja että se vain tulis ja ottais mut kainaloon ja puhuttaisiin vauvoista. Mä olen huomannut, että mun miestä ainakin ihan selvästi välillä pelottaa kun edessä on iso elämänmuutos ja minäkin välillä meinaan tukeutua liikaakin häneen. Varmasti oma isyys mietityttää vaikkei sitä ääneen sanotakaan. Ja veikkaan että mies välillä ihan oikeasti pelkää muakin, mä olen aikamoinen hormoonihirviö tällä hetkellä. En epäile yhtään etteikö välillä miettisi, että tuollainen muijako se oikeasti on, alkaa itkemään julkisella paikalla kun pizza tulee myöhässä tai huutaa kurkku suorana kun juustopaketti on unohtunut pöydälle. Että siinä sitten lapselle tervejärkinen äiti... Eikä se ihme olekaan ettei mies aina oikein pysy perässä, en meinaa aina itsekään tunnistaa itseäni, sen verran hurjia nämä muutokset ovat. Tällä nyt tarkoitan sitä, että vaikka aina säännöllisin väliajoin olen varma että haluan erota ja että inhoan tuota mun miestä, niin olen päättänyt etten tee mitään suuria muutoksia niin kauan kuin nämä hormoonit ovat vastuussa mun käytöksestäni. Että katsotaan miten käy, ehtiihän niitä isoja päätöksiä tehdä sitten myöhemminkin.



En tietenkään tiedä teidän tilannettanne, mutta se että ei harrasteta seksiä ei tosiaankaan tarkoita sitä että mies kävisi vieraissa. Mä tiedän (uskokaa pois, mä tosiaankin tiedän tämän) 100% varmasti ettei mun mies ole käynyt vieraissa tähän mennessä (tulevasta en tiedä), mutta silti meillä ei liiemmälti sekstailla enää. Miestä häiritsee vauvan läsnäolo niin paljon ja pelkää että satuttaa vauvaa. Mutta mun on vain hyväksyttävä se, eihän toista voi pakottaa. Ja jos mietin, tuskin pitäisin itsekään sitä kovin seksikkäänä että miehen mahasta joku potkisi kun mä yrittäisin tehdä parasta suoritustani... :-) Miehelle kun seksi on monesti aika visuaalista, eikä tätä mun mahaa ainakaan enää pääse pakoon vaikka kuinka laittaisi silmät kiinni..



No joo, tulipahan taas vuodatusta. Lähinnä vuodatin sen vuoksi, että h.h mä olen kyllä tuntenut tämän raskauden aikana niin suuria onnen sekä ahdistuksen tunteita ettei mitään rajaa. Ja sitten kun ahdistaa, niin voi jumalautsi että ahdistaakin! Eli anna tulla ulos vaan, kyllä me täällä kuunnellaan ja keskustellaa sun kanssasi!



Tsemppiä h.h:lle ja kaikille muillekin!

Austen

Vierailija


Kai se täälläkin alkaa vähitellen syysmasennus nostaa päätään... Tuntuu etten millään keksi esikon kans tekemistä, ja ulkona kun sataa ja tuulee niin ei huvita sielläkään juuri pyöriä.



Eilen oltiin molemmat neuvolassa, esikoinen ja minä, ja lääkäriin tuli käsky noiden supistusten vuoksi. Ens viikolla tsekataan tilanne, onko paikat pehmenneet... Siltä nimittäin kyllä tuntuu. Jo pelkkä esikoisen nostaminen saa aikaan tiukkoja supistuksia, ja toissayönä vietin pari tuntia kierien vessan lattialla. En sitten tiedä johtuiko ne kivut vatsakivuista, jotka sitten aiheutti suppareita, vai toisinpäin, joka tapauksessa tuli ihan synnytyssupparit mieleen ja samalla alkoi taas hirvittää ajatus tulevasta synnytyksestä... Pitäis levätä, mutta milläs lepäät täällä kotona, kun pieni 2v mies vaatii koko ajan aikaa ja puuhaa.



Painoa oli miulle kertynyt 3,5kg raskauden alusta, ja sf-mitta oli 24. Verenpaineet oli tosi alhaiset (90/50) mutta mua ei edes huimaa? Ja nyt sain sitten vihdoin ne Kelan paperit, jos vaikka sais lähetettyä tänään.



Mua pelottaa, joudun tänään soittamaan mun työnantajalle (oon siis hoitovapaalla) ja kertomaan, että jään toiselle äitiyslomalle heti perään... Ei siinä kai muuten mitään, mutta esimieheni on aivan lapsi-vastainen, ja ilmoitti minun jäätyäni ekalle äitiyslomalle, että hän ei sitten enää IKINÄ palkkaa ketään lapsentekoiässä olevaa... Voih ja voih. Toisaalta, oon kyllä suunnitellut etten palais tuohon paikkaan töihin enää ollenkaan, että haen sitten jotain muuta työtä.



Nyt valitus seis ja syömään (on muuten järkyttävän suuret ruokahalut nykyisin!)! Tsemppiä muillekin syysdepressiivisille ;)



Minde ja kaveri 26 tasan

Vierailija

Ensinnäkin Matildalle suonikohjuista... Ei varmaan kiinnosta muita:) Onko sulla ollut vaivaa jo aiemmissa raskauksissa? Oletko keksinyt tai kuullut mitään apua tuovia neuvoja ongelmaan? Mulla käytössä jo tukisukkahousut jatkuvasti ja yritän lepäillä aina kun voin, mutta varsinkin illasta tilanne todella paha. Kipu ihan sietämätöntä, tuntuu etten voi kuin sohvalla maata ja miesraukka hoitaa tytöt ja kotityöt illasta toiseen. Lisäksi oon miettinyt, että mitä jos alapään suonikohju (mulla siis vain yksi iso ja sitten jalassa pahoja) tästä kovasti kasvaa, sehän alkaa hangata kävellessä reisiin ja muuta ihanaa??!! Inhottava vaiva kertakaikkiaan...



Sitten vielä h.h.lle... Kävin lukemassa sun tekstin ja myöskin nämä helmisten vastaukset. Itse olisin kyllä ehkä vähän rajummalla linjalla kuin muut sikäli, että mun mielestä voisit kyllä alkaa vaatia tilanteeseen jonkinlaista muutosta ihan samantien. On toki yleisesti tunnettu fakta, että eka raskaus ja lapsi kärjistävät ja testaavat rankimmalla mahdollisella tavalla koko parisuhteen, mut kyllä toi miehesi käytös aika rankalta kuulostaa. Siinä olen samaa mieltä edellisten kanssa, että ei nyt ihan heti kannata kyllä erotakaan, mutta ainakin voisit lakata huolehtimasta ja hoitamasta kaiken. Pyristele irti vastuusta ja huolehdi vain itsestäsi ja raskaudesta!! Mun mielestä kuulosti aikamoiselle paapomiselle, että olet hommannut miehelle uuden työpaikankin. Eihän sen tarvii muuta kuin tuudittautua siihen, että sä hoidat kaiken! Kahden lapsen kokemuksella uskallan väittää, että kun vauva syntyy, et kaipaa ihan hirveästi enää aikuisia holhottavia! Pystyisittekö sopimaan rahojen suhteen, että kummankin rahoista osan pitää jäädä yhteisen talouden hoitoon tai jotakin, ettei pystyisi tuhlailemaan kokonaan omiaan? Entä sinäkö yksin maksat tulevaisuudessa vauvan sapuskat? (Esim. meillä kakkonen joutui puolivuotiaasta asti käyttämään tosikalliita maitoallergiakorvikkeita, joita ei saanut vakuutuksestakaan takas.)



Itse olen selkeästi toisella kierroksella, vaikkei eka kierroksella naimisiin asti mentykään eikä lapsia hommattu, mutta viisivuotinen avoliitto päättyi aika lailla kuvaamissasi oloissa, tosin silloin oli kyse myös pettämisestä. Ja kun itse lakkasin tekemästä kaikkeni miehen ja meidän eteen ja suunnittelemaan itsenäistä tulevaisuutta, niin johan tuli miehelle hätä. Loppujen lopuksi se teki kaikkensa jutun jatkumisen eteen, mutta multa oli kyllä sen pettämisen takia mennyt luotto eikä homma toiminut enää millään vaikka pariin otteeseen tosissamme yritettiin. Mutta toimisko vastaava resepti teidän suhteeseen?



Onhan se niinkin, että kaikki voi itsestään muuttua paremmaksi lapsen synnyttyä. Toisaalta mulla on nykyisen miehen kanssa ollut lähestulkoon koko 9v. ihanaa aikaa, siitä huolimatta esikoisen syntymä kyllä oli vaikea paikka. Eli tarkoitan tavallaan sitä, että voisit yrittää tehdä nyt jotakin radikaaleja muutoksia tilanteessanne, että mies järkiintyisi toivon mukaan jo aikaisemmin, koska vauvan synnyttyä voi olla ihan uusiakin ongelmia (vauvaan liittyviä). Tsemppiä tilanteeseesi, toivotaan parasta, kertoilehan miten tilanne etenee jatkossa!



adalmiina 24+0

Vierailija

Täällä vielä keikutaan ja tosiaan kiva kun ollaan huolissaan voinneista !!!

maha kipeä edelleen, saa nähdä jääkö nukkuminen yrittämiseksi :(

Ai Adalmiina että tuttuja ollu kentällä ja miettii että kukahan mahtaa olla ... pitkiä hoikkia pelaajia on niin paljon ;)

Niisku siitä sf mitasta, mulla mitattu kerran 3 vko.a sitten. Jos se neuvola täti on unohtanu mitata ? Tai sitten sulla on pieni masu :) ? voisko olla !?

mutta vielä tv katseluun... päivän nollaushetki...

minkki 24 +

Vierailija

Ihan alkuun...



FannyK: Mulla on myös tullut noita huimaus/heikotuskohtauksia, mutta nähtävästi syynä se, että mulla on verenpaine suht matalalla ja samoin hb. On mennyt kyllä ohitse kun on levännyt. Eivät ainakaan neuvolassa sanoneet sen olevan mitään poikkeavaa kun asiasta kerroin.



h.h.: toivottavasti asiat selviävät miehesi kanssa, hänkin voisi hiukkasen ajatella, että tuottaa sinulle turhaa stressiä tuolla bailaamisellaan (ajatteles jos tilanne olis toisinpäin, ette varmasti olisi enää yhdessä). Asia kannattaa ottaa esille jotta siihen tulisi jonkinlainen selvyys, eihän tuo ole hyväksi vauvallekaan. Tsemppiä!!!



Supistuksista sen verran, että kävelylenkillä meinaa supistella ja sitten töissä pitemmän istumissession seurauksena. Aika vähäistä ollut vielä. Mäkin leikkautin hiukseni lyhyiksi pitkästä aikaa, näyttää olevan muoti-ilmiö meillä mammoilla :)



Tänään oli sitten neuvola-lääkäri. Kaikki hyvin, kohdunsuu kiinni ja vaavi oli pää alaspäin masussa, ainakin tutkimushetkellä :) Painoakin oli tullut eli nyt sitten kokonaispainonnousu 4,5 kiloa ekasta neuvolasta. Hb oli hiukkasen noussut, olisi varmaan ollut parempikin, mutta sairastamani flunssa kuulemma vaikuttanut asiaan. No, pääasia että noususuhdanteessa ollaan. Vaavin sydän sykki reippaasti, syke 140-150 väliltä edelleen. Sf -mitta oli ponkaissut 26 senttiin, mikä on keskiarvon ja ylärajan keskivaiheilla.



Eli kaikki sitten hyvin. Jospa jatkaisi taas töitä :)



Mukavaa loppupäivää kaikille!



Sasuliini ja hajuherne 26+5



Vierailija

Mäkin voisin yrittää tulla tuonne Wanhaan Vaniljaan huomenna! Mulla on kyllä luento, mutta jos vaikka pääsisin karkaamaan sieltä ajoissa. Mulla muuten on tietoa, että siellä on ihan mielettömän isot ja hyvät kakut.. :-P



Austen

Vierailija

Kaikki periaatteessa hyvin, niinkun raskauden osalta. Miehen kanssa vaan on niin helvetillistä ollut tässä viime aikoina. En tähän jaksa siitä enempää riipustella, mutta voitte käydä kattomassa ja kommentoimassa isien palstalla tähän. Laitoin tilanteesta otsikolla " Tuntuu, että mieheni ei välitä..." Ja saa siis laittaa naisnäkökulmaakin sinne(please), vaikka ensisijaisesti hain miehistä mielipidettä.



Masussa kaikki siis hyvin, mitä nyt tuntuu riehuvan enemmän stressini takia. Supparit on loppuneet ihan täysin ainakin väliaikaisesti ja pystyn huhkimaan töissä melko samalla tavalla kuin ennenkin. En tiedä että kannattaisiko tietysti, mutta jos ei kerran tunnu pahalle...?



Jotain ihanaa pitää laittaa, eli jipii pääsen kampaajalle ylihuomenna. On toi mun hulmuava harjani ohentunut hiirenhännäksi, niin ajattelin lyhentää sitä aika reilulla kädellä. Onko muilla muuten ohentunut? Vähän ikävää kyllä, että vuosien kasvatustyö nyt sit kaatu tähän, mutta eipä sille mitään mahda. Saanhan sentään ihanan vaavelin pian syliini, eikä varmaan tule ajateltua järin kauheesti siinä vaiheessa miltä sitä nyt itse mahtaa näyttää...=)



Eipä tässä muuta kai, parempia odotusaikoja edes teille muille.



h.h. rv 23+6

Vierailija

Onko kaikilta muuten mitattu sf-mitta? Kun minulta ei ainakaan ikinä vielä ja täällä tuntuu monilta mitatun jo ainakin 2 kertaa?



niisku 24+0

Vierailija

Ekaksi h.h. :lle, mä en kyllä myöskään uskoisi toisen naisen olevan kyseessä, pikemminkin mies tosiaan panikoi tulevan vauvan suhteen. Toisaalta toiset miehet nyt vaan on enemmän " huollettavia" ja tarvii eteenpäin potkimista =) Ja mä muistan myös hurjat riidat esikon raskausajalta, olivat tosin hyvinkin usein ihan omaa aikaansaannostani. Ja kuten Minnamii:kin sanoi, vauvan synnyttyä sitä väsyneenä vasta riitaa tulikin... No, tämä toinen raskaus on mennyt huomattavasti mukavammissa merkeissä, joskus leikilläni miehelle huomautan ettei mun raskaus ole mikään automaattinen kuljettajapalvelun tae. Mun mies tosin juo muutenkin hirmuisen vähän, itse kävisin useamminkin baareissa (siis jos en olisi raskaana). Tsemppiä kuitenkin h.h. , eipä tuohon juuri muuta neuvoa voi antaa kuin että koittakaa puhua (ei aina niin helppoa, tiedetään).



Sitten omaa napaa: tämä eekuli on ruvennut ihan hirmuiseksi myllertäjäksi, jatkuvasti tuntuu kova möyrintä. Lähinnä päiväsaikaan. joten tämän rytmin saisi vaavi säilyttää synnyttyäänkin =) Mä vein tänään Kelan paprut, tosin sen palkkatodistuksen vien sitten myöhemmin. Päätettiin nyt sitten ottaa pakkauskin rahana, hivenen haikein mielin =( Vaikka tottahan se on, että käyttämättä olisi jäänyt suuri osa pakkauksen tavaroista.



Minkäälaista isompaa vaivaa mulla ei edelleenkään ole, närästystä ja pientä selkäsärkyä lukuunottamatta. Jaksamisia kaikille " vaivaisille" !



Ihan kateena lueskelen teidän tapaamisista ja lounastreffeistä, tässä samalla voisin uudelleen huhuilla josko Päijät- tai Kanta-Hämeestä löytyisi tapaamisinnokkaita helmiksiä???



Eipä kai sitten muuta tällä kertaa, teatteri siis kutsuu illalla. Mukavaa keskiviikkoa!



Manna ja eekuli 23+5

Vierailija

Toiset ei jaksais olla saikulla ja minä niin toivoisin pääseväni. Väsyttää, supistelee toisinaan, selkä on joinain päivinä tosi kipeä, välillä ei mitään, alapäätä jomottaa kun päivän seisoo ja kyykistelee ja tuntuu kuin olis tennispallo jalkovälissä (suonikohjuja??). pinna on tiukalla ja välillä miettii miten sitä jaksaa taas iltaan asti että pääsee nukkumaan. Miskin lähti reissuuun ja on taas maanantaina mukana kuvioissa. Pakko vissiin vaan yrittää jaksaa päivä kerrallaan.



h.h. En lukenut vielä isien palstalta juttuasi, mutta luulen että voi olla ihan " normaalia" raskausaikana. Itsekin eilen sanoin miehelleni etten odottanut raskausajan olevan tällaista kun itse ennen kuin alettiin tätä neljättä yrittämään, sanoi haluavansa tällä kertaa olla täysillä mukana odotuksessa (kun aikaisemmin ei kuulemma osannut). Eilen sitten oli mulla paha päivä ja sanoin että odotin jotain muuta töältä odotukselta, mutta nyt tuntuu että ootan yksin tätä vauvaa kun itse käyttäytyy niinkuin ei mitään vauvaa olisikaan. Tuntuu ettei sitä kiinnosta koko juttu eikä huomioi mua tai vauvaa millään lailla. (no en oikein tiiä mitä ootin, mutta ehkä jotain pientä kiinnostusta minua tai vauvaa kohtaan kumminkin. hellyyttä ja mahan silittelyä?).

Ei auta kuin myöntää ettei mun mies ainakaan osaa olla mukana odotuksessa. Onhan se muutenkin tavallinen " jöröjukka" eikä koskaan muista mitenkään niinkuin toiset. Mutta se on sen luonne ja rakastan minä sitä silti =) Joo, menipä omaan napaan, sori. Mutta ajattelin että ehkä sinunkin miehelläsi on jonkinlaista pakoilua tilanteesta tuo. Jos ei osaa olla mukana odotuksessa ja käyttäytyy siksi niinkuin käyttäytyy.



Minäkin sain eilen vihdoin ja viimein kelan paprut postiin. En ottanut pakkausta minäkään kun luultavasti makuupussi ja toppapuku olis jääny käyttämättä kun niitä on. Muita vatteita löytyy edullisesti kaupasta/kirppareilta.



matilda & taimi 26+2

Vierailija

Toki voi olla kyse samasta, mutta silti se on minusta todella itsekästä kun tarvitsisin nyt paljon tukea mieheltäni enkä pelkkää huolta ja vaivaa... Mä oon nimittäin jo ihan romuna tän jutun takia. Ja se, että kaikki miehen rahat tietenkin menee sitten siihen viinaan, niin hän joutuu lainaamaan lainaamaan kavereiltaan ja sukulaisiltaan rahaa omiin ruokiinsa. Meillä on meinaan eri ruoat juuri tuon miehen rahankäytön takia(minun pyynnöstäni). Töissä hän kuitenkin on käynyt ihan säännöllisesti, niin ei varmaan voi vielä määritellä alkoholistiksi? Ja tekee vielä paljon ylitöitä, jotta saisi paljon rahaa, ikävää vain tietysti että siitä rahasta ei ole mitään hyötyä kun hän tosiaan juo ne kaikki.

Ja huvittavaa on vielä se, että mieheni on neljä vuotta minua vanhempi (26). Eiköhän se hullu nuoruus luulisi olevan ollut ohitse jo jonkin aikaa...?

Ja vauvaa halusi ihan samalla tavalla kuin minäkin vielä kesällä. Nyt on pikkasen myöhäistä muuttaa mieltään. En tiedä, tuntuu vaan että ei tää tästä voi parantua ja päädyn yksinhuoltajaksi. No eipä sille sitten mitään... Onneksi on jonkinäköinen turvaverkko ympärillä.



h.h.

Vierailija

Meillä on kone kotona rikki ja nyt vähän (salaa ;) kirjoittelen töistä. Tippaakaan en ole motivaatiota nimittäin. Yritän muistaa mitä piti kirjoittaa kun olen viestejänne pätkittäin lukenut



Mulla on kaikki ok, verensokereita olen mittaillut maanantaista ja nyt näyttääkin siltä että huimaus johtuu liian matalista/nopeasti laskevista verensokereista eikä liian korkeista. Eli kuitenkin aika hyvä tilanne raskausdiabeetikolle ;) Viikko sitten olin neuvolassa ja painoa ei ole vielä tullut ollenkaan, jihuu! Sf-mitta taisi olla jotain 24, eli pikkuisen keskikäyrän alla, esikoisesta oli aina vähän yläpuolella.

Liitoskivut vaivaa ja oikein mikään liikunta ei sovi. Minä myös puuskutan rappusissa noustessa ja käsittääkseni se on ihan tavallista ja raskaudesta johtuvaa. Ei siis huolta, kuka sitä nyt miettikään. Mulla on tää alkanut ihan alkuraskaudessa jo, ilmeisesti sitä happea tarvii nyt vaan enemmän kun siitä tarvii vaavillekin riittää :D



H.H:lle, en ehtinyt vielä juttuasi lukemaan mutta sanon että aika tavallista on että miehelle tulee " juoksuaika" raskausaikana. Meilläkin sellainen oli ja miehellä on vähän paha tapa että se tissuttelu jää sitten päälle. Nyt ei enää sitten juo juuri ollekaan, esikoisemme on 1v. Eli uskaltaisin veikata ja toivoa että tilanne teillä kyllä paranee ajan kanssa. Se rahan käyttö onkin sitten hankalampi asia, mutta hyvä että mies käyttää viinaan vaan omat rahansa. Ja ymmärrän tosi hyvin sua miltä tuntuu kun itse tarvitisi tukea ja hellyyttä ja toista ei tunnu kiinnostavan tippaakaan. Mutta jaksamista, kyllä se aika... bd



Nyt pitänee jatkaa taas töitä ;)



t.tuuliina 25+3 (helmikuu tulee muuten tosi nopeesti, vaikka ajatuksissa se on " vasta ensi vuonna" , mutta jouluunkin on enää pari kuukautta.... )

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat