Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Millaiseksi kokisit hyvän lähetystyön, tai snoisinko tiedon jakamisen toisista uskonnoista tai elämänkasomuksista? Millälailla haluaisit kuulla muista uskonnoista, mikä on tapa, millä sinut saa varpailleen?



Miten itse haluaisit kertoa omasta elämänkatsomuksestasi?



Omalle koalle sattui kerran eräs henkilö. joka alkoi kertomaan minulle omasta uskonnostaan, ja aloitti keskustelun lauseella " Islam on saatanasta lähtöisin.." Koin tämän tavan tehdä lähetystyötä todella huonoksi, enkä todellakaan kuunnellut kyseisen henkilön puhetta omasta elämänkatsomuksestaan tämän pidemmälle.



Sivut

Kommentit (18)

että koin itse tämän palstan yhdeksi helmeksi tällä hetkellä Asmaan ja Jaimimin keskustelun. Todella mielenkiintoista seurata, ja sain siitä keskustelusta monia vastauksia kysymyksiini kristinuskosta.

Jos ajatellaan nyt vaikkapa kehitysmaihin suuntautunutta lähetystyötä, niin minusta hyvä lähetystyö on sellaista, että mennään sinne rakentamaan sairaaloita (ja pidetään huoli että niissä on myös tarvikkeita ja osaavaa henkilökuntaa) ja kouluja, rakennellaan kaivoja ja viemäröintejä, jaetaan ruoka-avustuksia jne. Ja tehdään tämä kaikki ilman, että koko ajan toitotetaan että " tämä kaikki kuuluu uskontoomme" . Ja nyt en siis tarkoita sitä, etteikö uskonnosta saisi kertoa, mutta että sitä ei siis pitäisi toitottaa ja tuputtaa, vaan että jos ihmiset tulisivat esim. kyselemään, että minkä vuoksi te rakennatte meille tänne sairaalaan, niin siihen sitten voisi vastata, että siksi, kun meidän jumalamme puhuu lähimmäisen rakkaudesta ja haluaa, että autamme niitä, joilla menee meitä huonommin.



Joku kirkkojen rakentelu puolestaan on mielestäni huonoa lähetystyötä silloin, jos ne rahat voisi oikeasti käyttää hyödyllisemminkin. Eihän uskonnon levitys tai jumalanpalvelus ole rakennuksesta kiinni, sen sijaan sairaalle voi olla elintärkeää että pääsee sairaalaan. Silloin kun kaikki muut puitteet ovat kunnossa, on aika rakennella kirkkoja tai kappeleita.



Ja sitten se sanoman levittäminen. Tosiaan olen samaa mieltä siitä, että se ei saa olla hyökkäävää tai syyllistävää. Hyvä sanoman levitys, lähetystyö, on sitä että kerrotaan jos kysytään, mutta silloinkin tosiaan tehdään selväksi, että kyse on uskosta, ei tiedosta. Eikä mollata muita uskontoja. Ei se oma uskonto voi kovin kummoinen olla, jos kerran pitää haukkua muita uskontoja jotta saisi sen oman sanoman kuulostamaan hyvälle... Uskohan on täysin vapaaehtoista ja usko, joka syntyy silloin vaikka ihminen on saanut tasapuolista ja rehellistä tietoa myös muista uskonnoista, on se kaikista vahvin. Pakottamalla ja pelottelemalla saadaan vain niitä " uskovia" , joita esim. Hämeessä oli muinoin... Siitähän se Hämeenlinnan Katumajärvikin on ilmeisesti saanut nimensä, että pakanat kävivät siellä pesemässä pois kasteen, koska heidän " uskonsa" kristinuskon jumalaan ei ollut aitoa sydämenuskoa... ;)



Tälläkin palstalla parhaiten ovat vakuuttaneet ne, jotka ovat ymmärtäneet sen, että se oma usko ei välttämättä, absoluuttisesti, ole ainoa oikea, vaikka itse kuitenkin niin uskoisi. Ne ihmiset siis, jotka antavat muiden uskoa rauhassa omalla tavallaan, mutta ovat valmiita kyllä kertomaan omasta uskostaan jos joku tahtoo siitä jotain tietää. Niistä ihmisistä (tai heidän kirjoituksistaan) näkee, että heillä on se varmuus siellä sydämessään, että he ovat oikealla tiellä. Heillä ei ole tarvetta parjata tai mollata muita uskontoja ja väittää niitä vääriksi, sillä heidän uskonsa on oikeaa ja vahvaa. Sitten taas on niitä, jotka kovaan ääneen huutavat sitä omaa uskoaan ja haukkuvat muita uskontoja. Heistä välittyy väkisinkin semmoinen kuva, että sitä oikeaa sydämenuskoa ei ole saavutettu ja ihminen yrittää pönkittää sitä omaa uskoaan ja paikkailla omaa epävarmuuttaan haukkumalla muita. :( Semmoinen ei kyllä anna hyvää kuvaa uskonnosta vaan tosiaan aiheuttaa vain negatiivisia mielikuvia.

Minusta lähetystyö on täysin tarpeetonta, mutta pohdinpa kuitenkin mitä sellainen hyvä lähetystyö olisi.



Hyvä lähetystyö on kertomista, ei käännyttämistä. Uskostaan, uskonnostaan voi kertoa aivan vapaasti. Mutta mitään ei saisi väittää todeksi (lukuunottamatta esim. kannattajamäärää ym. faktaseikkoja). Eli minusta on väärin väittää että esim. on totta Jeesuksen avulla pääsee paratiisiin. Oikeampi muoto olisi että " minä USKON että pääsen Jeesuksen avulla paratiisiin.

Hyvä lähetystyö ei myöskään teilaa ihmisten alkuperäistä uskoa. On helkutin huono lähtökohta tulla sanomaan että " tässä sinulle OIKEA usko!" koska silloin tarkoitetaan sitä, että nykyinen uskoni on väärä tai huono.

Hyvä lähetystyö ei myöskään tunkeudu kotiini. Inhoan kun kotirauhaani tullaan häiritsemään ja vieläpä kerrotaan että olen huono ihminen kun en usko Jeesukseen! Haen kyllä itse tietoa jos sattuu kiinnostamaan, mutta kotini on linnani!

Hyvä lähetystyö antaa aikaa. Jos sitten joku sattuukin ajattelemaan että Jeesus ja kumppanit voisivatkin olla hyvä juttu, niin sille pitää antaa aikaa. Minusta on hulluutta ryhtyä vaatimaan uskon nimissä heti pois meikkaamisia, metallimusiikin hävittämistä ym. (mitä nyt kukin seurakunta " vaatii" ). Muutokset vievät aikaa ja ne ovat usein pysyvämpiä kun sitä aikaa on annettu.



Tässä nyt joitakin ajatuksia.

Sana käännyttäminen ei oikeasti kuulu uskooni. Raamattukin sanoo, että ei kukaan voi tulla Jeesuksen luo, ellein Jumala häntä vedä. Mutta... mistä sitten voit saada tietää Jeesuksesta, jollei joku sinulle kerro?



esim. Venäjällä olevat pienet katulapset tarvitsevat suojaa, ruokaa, vaatteita ja rakkautta. He tarvitsevat myös tiedon, etteivät he koskaan ole yksi, vaikka siltä näyttäisikin. Jeesus on kokoajan heidän kanssaan, ja kerran Taivaan Kodissa ei ole enää kyyneleitä.



Kuka muistaa miten menee se kaunis " katulapsen laulu" ?



" Kerro mulle jossakin on Taivas,

kerro siel ei ole kuolemaa!

Kerro mulle...."



Lähetystyö on tärkeää.

Hyvä lähetystyö ottaa huomioon ihmisten kultuurin eikä muuta sitä, aivan kuin Tuhve sanoi. Se myös on rakkautta päivittäisen elämän tarpeista huolehtimisineen; ruoka, vaatteet jne.



Lähetystyötä se ei ole, jos siinä ei annettaisi tietoa Jeesuksesta, joka pelastaa. Joten myös hengellinen näkökulma siihen kuuluu ehdottomasti.

Bombus:

Lainaus:


vaan että jos ihmiset tulisivat esim. kyselemään, että minkä vuoksi te rakennatte meille tänne sairaalaan, niin siihen sitten voisi vastata, että siksi, kun meidän jumalamme puhuu lähimmäisen rakkaudesta ja haluaa, että autamme niitä, joilla menee meitä huonommin.




Juuri tällaista minusta on hyvä lähetystyö! Kaikkein parhaiten sanomansa saa perille positiivisen esimerkin avulla. Ei ketään ihmistä saa kääntymään saarnaamalla tai tuputtamalla, päinvastoin, se aiheuttaa vain voimakkaan vastareaktion.



Toisaalta minusta lähetystyössä mennään usein " merta edemmäksi kalaan" . Käännytettäviä riittäisi tällä kotisuomessakin ihan kiusaksi asti. Siksi minusta kirkollinen lähetystyö köyhissä maissa ei ole niinkään tärkeää käännytystarkoituksessa, vaan enemmänkin siellä asuvien ihmisten auttamisena.



Minusta kristillisten kirkkojen ja kristittyjen kannattaisi panostaa " lähetystyöhän" ihan omassa lähiympäristössään. Minusta on hienoa tavata kristittyjä, joilla usko on luonnollinen ja arkipäiväinen osa elämää sitä mitenkään erityisesti korostamatta tai salaamatta. Tuollaisella asenteella moni saattaa tehdä hyvää lähetystyötä ihan huomaamattaan, kun saa esimerkkinsä voimalla tuntemansa ihmiset pohtimaan uskon asioita. Ja tosiaan, niin kuin moni on jo todennut, käännyttäminen vaatii aikaa. Siksi joku ovelta ovelle kiertäminen on väkisinkin tehotonta.

Myönnän, että kristillinen lähetystyö on tehnyt tämän virheen usein. On sekoitettu sanoma Jeesuksesta ja kulttuuri keskenään. Onneksi tässä asiassa on lähetystyö järkevöitynyt hyvin paljon ja ymmärretään, että Jeesus on paljon suurempi juttu kuin tietynlainen musiikki tai tietynlaiset vaatteet, mitä pitäisi käyttää.

Hyvä lähetystyö on tosiaan sellaista, mielestäni, että päätavoite on kertoa omasta uskostaan eikä mielessä ykkösenä ole käännyttäminen. Minä en edes usko, että ihmisenä voin ketään käännyttää yhtään mihinkään - Jumala on se joka johdattaa, minä voin vain antaa tietoa siitä mihin minä uskon.

Morre:

Hyvä lähetystyö antaa aikaa. Jos sitten joku sattuukin ajattelemaan että Jeesus ja kumppanit voisivatkin olla hyvä juttu, niin sille pitää antaa aikaa. Minusta on hulluutta ryhtyä vaatimaan uskon nimissä heti pois meikkaamisia, metallimusiikin hävittämistä ym. (mitä nyt kukin seurakunta " vaatii" ). Muutokset vievät aikaa ja ne ovat usein pysyvämpiä kun sitä aikaa on annettu.





En voisi enempää olla samaa mieltä. Aika pelottavaa ja luotaantyöntävää sellainen käännytys olisi, jossa heti sanottaisiin, että hylkäät heti kaiken entisen elämäsi ja muutut totaalisesti! Kun ihminen tulee uskoon, muutoksia alkaa tapahtua pikku hiljaa, tosin toisella ehkä nopeammin kuin toisella, elämäntilanteesta riippuen ym. Ihminen ei muutu mieltymyksiltään, mutta näkee asiat uudessa valossa, usko näkyy kaikessa, mutta samalla ei missään (sekopäistä - (kö?) )



Tuosta hevimetal ym. osastosta. On mullakin ne 69 Eyesit ja Himit edelleen levyhyllyssä. Satun pitämään raskaasta, melodisesta musiikista. Mietin kyllä etsikkoaikoinani, että onko uskovalle " sopivaa" kuunnella tuon kaltaista musiikkia. Ei aikaakaan, kun luin lehdestä jonkun nuorisopastorin haastattelun, jossa tämäkin tunnusti kuuntelevansa saman tyyppistä musiikkia. Naurettavaa kyllä, olin äärimmäisen helpottunut! Mikä on ero entiseen, niin se, että ei tulisi enää mieleen fanittaa mitään bändiä liiallisuuksiin, siis palvoa, jumaloida.

Helsinki Kristiukselle järjestö Perjantaikotinsa kanssa tekee aivan upeaa työtä. Minä katson vain kaukaa ja ihailen, miten he jaksavat työtään alkoholistien kanssa tehdä. Heille hurjasti siunausta ja voimia siihen työhön!

Ja muslimina tuli mieleen, että hyvää lähetystyötä on antaa kaikille muille luoduille heidän oikeutensa. Eli islamissa esimerkiksi naapurin hyvä kohtelu on suotavaa, mikä tokikin antaa hyvän kuvan islamistakin.



Mielestäni myöskään hyvää kuvaa elämänkatsomuksesta ei anna maton vetäminen toisen jalkojen alta, eli tapa jolla pyritään todistamaan, että toinen ihminen ja hänen ajattelutapansa on aivan väärä, ja oma tapa ainoa oikea. Lähetystyötä tehdessä pitäisi muistaa, että toinen ihminen on yksilö, ajatteleva, tunteva sellainen, ja tekee omat ratkaisunsa itse. Ei siis mikään muovailupalamöykky, joka on meidän muokattavissamme mieleiseksemme. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta hyvin usein seikka joka tuntuu unohtuvan...

Tässä juuri ajattelin, että esim. Pelastusarmeija tekee sellaista hyvää lähetystyötä ihan täällä kotosuomessa. Heillä on keräyksiä, niin rahallisia kuin sitten esim. aina joulun aikaan niitä tavarakeräyksiäkin kaupungilla kadunkulmissa. Monet ihmiset antavat heille rahaa, mutta eivät välttämättä edes tiedä, että kyse on kristillisestä järjestöstä. Mielestäni se on juuri sellaista lähetystyötä, jota kaipaisin lisää. He näkyvät ja heidät tiedetään, mutta he eivät missään määrin tuputa uskontoaan vaan päällimmäisenä on se ajatus ihmisten auttamisesta (enkä nyt puutu siihen, miten he sitten mahtavat rahansa käyttää, ajattelen nyt vain sitä, mikä näkyy ulospäin). Kuitenkin heillä on niitä omia lehtiään aina mukana ja jos heiltä kysyy, keitä he oikein ovat ja miksi he keräävät rahaa, niin sitten he kertovat uskostaan.



Minä kuitenkin arvostan tuollaista lähetystyötä ja apua, joka toimii ennemminkin periaatteella " katsokaa, olen ihminen ja autan muita ihmisiä" kuin että " katsokaa, olen kristitty ja autan muita ihmisiä" . Kuitenkin jos joku sitten kaipaa sitä uskonnollista sanomaa tai sielunhoitoa, he ovat valmiita tarjoamaan sitäkin. Ja he auttavat juuri näitä kotimaan huono-osaisia, joita on vaikka millä mitalla.



Samoin minusta on hienoa se, että seurakunnat jakavat ruoka-avustuksia vähävaraisille. Sekin on sellaista käytännön kenttätyötä, osoitusta siitä, mitä se kristillinen lähimmäisenrakkaus oikein on. Kenenkään uskoa ei kysellä, sen ruoka-avustuksen saa uskoi sitten vaikka kuu-ukkoon. Kuitenkin ruoka-avustuksen saaja tietää, että se tulee kirkolta ja ehkä se saa jonkun sitten kiinnostumaan lähemminkin siitä, miksi kirkko niitä avustuksia oikein jakaa, kun onhan sitä paljon muitakin tahoja jotka auttavat vähävaraisia. Ja ehkä joku sitä kautta kääntyy, ilman käännytystä.



Täytyy sanoa, että esim. tämän palstan viestien perusteella esim. Magdalena on sellainen ihminen, joka todennäköisesti saa jonkun ihmisen kääntymään ja jonka ansiosta joku ihminen saa sen sydämenuskon. Sen sijaan taas vaikkapa Miisalla on niin agressiivinen tyyli kirjoittaa, että jos hän tosielämässä on samanlainen Raamatulla paukuttaja (anteeksi ;) ), niin epäilyttää, syntyykö hänen jäljiltään yhtään tosikristittyä. Ja älkää loukkaantuko te, jotka otin esimerkeiksi, tulitte nyt vain ekana mieleen kun mietin, millainen ihminen saattaisi saada minut kääntymään, jos oma elämänkatsomukseni ei olisi jo selkeä. :)

se, että auttaa toista ihmistä eikä halua käännyttää häntä ajatuksissaan mihinkään. Toisten osoittelu ja ajatusten sanelu on pakottamista. Rakkaus on parasta lähetystyötä!



On kyllä surullista että lähetystyö on ollut käännyttämistä. Olikohan se lähetystyön alkuperäinen tarkoitus? Tukka nousi pystyyn kun Jehovantodistaja tuli ovelleni ja tarjosi taivaspaikkaa. Ja muistutti myös että muut pitää sitten hävittää jos eivät tule uskoon.

miisa29:

Lainaus:

Mites sinä autat/haluaisit auttaa katulapsia? Kertomalla, että kuolette ja maadutte? Alhaista. Hyvin alhaista.




On siis turha tunkea sanoja suuhuni, tai tehdä oletuksia auttamistavoistani.

Minusta on tärkeää huolehtia katulapsien tästä elämästä, eikä kuoleman jälkeisistä asioista.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat