5 vrk erossa 1,5-vuotiaasta, neuvoja kiitos!

Vierailija

Joudun lähiaikoina olemaan erossa 1,5-vuotiaasta lapsestani ikuisuudelta tuntuvan ajan: 5 vrk!!! Lapsi menee tuolloin mummolle hoitoon, johon hänellä on hyvät ja läheiset välit. Moralisointeja en tässä kohtaa kaipaa, sillä joudun menemään sairaalaan operaatioon (ero on siis väistämätön ja mummo ainoa mahdollinen hoitaja).



Lapseni on aiemmin ollut vain yhden yön yökylässä (siis useamman kerran, mutta ei pidempää aikaa kerralla). Miten tehdä tuosta 5 vrk:n jaksosta mahdollisimman kivuton ja vähän traumatisoiva lapselle? Kannattaako esim. äidin kuvaa ottaa mukaan ja näyttää sitä, vai pahentaako vain asiaa? Puhelimessa ei tuon ikäisen kanssa vielä oikein voi puhua, tai ei ainakaan välttämättä tajua, kuka linjan toisessa päässä on.



Tietysti runsas sylittely, tutut unilelut, tutit, päivä- ja iltarutiinit yms. lisäävät turvallisuudentunnetta, mutta tuleeko mieleen vielä jotain erityisjuttuja, joita vois tehdä? Ja onko muilla kokemuksia vastaavanpituisesta erosta, miten selvisitte?

Kommentit (10)

Vierailija

Näin lapsella säilyisi tuttu paikka ja tutut tavarat, vain äiskä puuttuu :)



Päiväkotilapsien on tutkittu kärsivän vähemmän ikävää kun heillä on mukanaan vanhempien kuvat joita voi sitten tarpeen tullen katsella. Jos ehdit nähdä vaivaa, voithan koota lapselle esim. kansioon useammankin kuvan sinusta ja teistä yhdessä.



Muistan myös serkkuni turvautuneen pienenä isänsä käytettyyn t-paitaan kun isä oli työmatkalla. Sitä hän nuuhki ja piteli poskeaan vasten kun oli isiä ikävä.. Älä siis pese pyykkikoria tyhjäksi ennen sairaalaan menoasi :)



Tsemppiä teille molemmille!

Vierailija

tosin olen poissa 3 vrk työmatkalla (jonne on pakko mennä). Lapsi jää myös mummolaan matkan ajaksi, jossa on hoidossa muutenkin päivisin kun olen töissä... Ikävä on kyllä varmaan kamala, koska minäkin olen ensi kertaa erossa lapsestani niin pitkän ajan...

Vierailija

6: mummon ei mahdollista tulla meille, hänellä kotieläimiä, joten helpompi viedä lapsi sinne. Mennään kyllä yhdessä sinne jo pari päivää ennen lähtöäni " harjoittelemaan" asumista.



7: kaikkien mielestä tämä ei todellakaan ole turhanpäiväinen asia. Kysypä vaikka Jari Sinkkoselta, mitä mieltä hän on äidin ja vauvan / pienen lapsen pitkistä eroista... Eli kyllä mulla mielestäni on oikeus hieman kantaa huolta pikkuisen pärjäämisestä. Ja voin vain kuvitella, millaisen myrskyn vastaavanlainen kysely olisi mammojen keskuudessa nostattanut, jos aiheena olisikin ollut esim. lomamatka ja pienen jättäminen hoitoon!



Oikeastihan kaikki menee varmaan niin, että mulla on kovempi ikävä kuin lapsella... Pitää ottaa myös äidille tutit ja turvalliset unilelut käyttöön ;-)



t. Ap



ps. Niin ja selvyydeksi vielä: ilman isää täälläkin taplataan...

Vierailija

Itse olen mm. eronnut lapseni isästä hänen alkoholiongelmansa ja väkivaltaisuutensa takia. Lapsi tapaa isäänsä tunnin, pari kerrallaan kun olen ensin varmistanut että isä on selvin päin. Mutta TODELLAKAAN en antaisi kokonaiseksi päiväksi, saati sitten useammaksi.

Vierailija

Ja se, että valmistelet tilanteen. Siis selität, selität ja selität. Etukäteen ja jälkikäteen.



Omani oli jo 2,5 v. kun olin hänestä 2 viikkoa erossa. Hyvin meni meillä ainakin, en usko, että tuonpituinen ero hyvin valmisteltuna mitään traumoja aiheuttaa.

Vierailija

Ei hyvänen aika.. mitä sitä sen enempää tuohon neuvoja tarttee...Itse olin 1 vuotiaasta lapsesta 3 vuorokautta erossa. ei muutako lapsi hoitoon, tarvittavat tamineet mukaan ja tuttu unilelu... Hyvin meni kok reissu sekä minulla että lapsella. Kyllä täällä ihmiset kyselee jos minkäläisia ns. turhanpäiväsiä asioita. MAALAISJÄRJEN KU OTTAA KÄYTTÖÖN NIIN SILLÄ PÄRJÄÄ LÄPI ELÄMÄN.. MYÖS LAPSEN HOIDOSSA.... T. 5 äiti

Vierailija

ivinen sanavarato on jo lähes täydellinen ja ymmärtää aikuisten selkeitä ilmauksia), kehoittaisinkin mummia toistelemaan mahdollisimman usein missä äiti on, ja etenkin että ÄITI TULEE TAKAISIN. Tyyliin " äidillä menee vielä jonkin aikaa, mutta äiti tulee kyllä takaisin." Siis useita kertoja päivässä. Jos lapsi luottaa mummiin hän myös luottaa mummin sanaan. Tosiaan noin pieni kun ei vielä tajua aikakäsitteitä ja yö toisensa jälkeen tulee ja menee, saattaa monessa kohdin hiipiä lapsen mieleen epävarmuus siitä tuleeko äiti takaisin. En usko, että äidin kuvilla tms. on vielä tuossa vaiheessa mitään tunnearvoa lapselle, mutta tutut lelut, oma peitto ja tyyny ym. luovat turvantunnetta. Niitä siis mukaan reippaasti. Samoin noin pienen lapsen kohdaööa hoidossa on hyvä toistaa samoja rutiineita ja samaan aikaan kuin kotona. (Sitten leikki-iässä voi mummin luona vähän venytellä nukkumaanmeno aikoja ja tehdä extra-kivoja juttuja)

Ja tosiaan vielä korostan tuota äidistä ja äidin paluusta puhumista. Jos äidistä ei puhuta (ajatellaan sen pahentavan ikävää), lapsi jää ihan yksin omien tuntemustensa ja pelkojensa kanssa, eikä tosiaan voi ymmärtää/muistaa että tilanne on ohimenevä...

Vierailija

Onko miehet niin kykenemättömiä, että jos lähdetään työmatkallekin, lapsi annetaan mieluummin mummille kuin jätetään isän hoitoon.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat