Olen entinen syömishäiriöinen ja minuakin järkyttää

Vierailija

aina tänne palstalle tullessa, kuinka paljon te naiset jaksatte miettiä sitä kuinka paljon painatte ja miltä näytätte. Jokaisen ilmeisesti pitäisi käydä läpi parin vuoden bulimia-helvetti, että ne silmät sitten parantuessa avautuisivat.

Ettekö oikeasti ymmärrä että vuodet kuluvat ja joka päivä te vanhenette ja teistä tulee jatkuvasti rumempia. Ette te pysty sitä asiaa estämään.

Eikö olisi helpompaa nauttia kaikista pienistäkin asioista murehtimatta, että tulipa syötyä se suklaalevy.

Nauttikaa elämästä, älkää koskaan murehtiko miltä näytätte. Olkaa tyttyväisiä niihin asioihin, mitkä teillä on hyvin ja unohtakaa jo se ulkonäkökeskeisyys. Lupaan että tuolloin elätte onnellisemman elämän!

Sivut

Kommentit (26)

Vierailija

T: Entinen bulimaretktikko. Ja lisäisin vielä että älkää siirtäkö lapsiinne sitä järjetöntä hoikkuuden tavoittelua älkääkä painostako muita naisia esim. tällä palstalla olemaan tikkulaihoja, tyyliin painoindeksi pakko olla 18. Täällä kun sanoo että painoindeksi on 24 (kuten minulla nykyään, olen terve) niin heti alkaa huutelu siitä kuinka läski oletkaan.

Vierailija

Mitä te luulette alhaisella painolla tai ylipäätään hyvällä ulkonäöllä saavuttavanne?



Itse olen myös käynyt läpi syömishäiriöhelvetin, ja ehkäpä se on saanut silmäni auki siinä asiassa, että mitään todellista ei kauniilla kasvoilla tai hoikalla vyötäröllä saavuteta. Siis toki on hyvä asia pitää itsestään huolta, sitä en kiistä. Mutta ihan turha repiä paniikkia painostaan ja ulkonäöstään, ja olla koko ajan tyytymätön itseensä. Sehän on vain sitä, mitä mainostajat teidän toivovatkin tekevät. Se on suurin voima, joka laittaa ihmiset ostamaan, tyytymättömyys itseen.



Vierailija

Vierailija:

Lainaus:

Minusta on todella tärkeää tarkkailla omaa painoaan ja pitää terveydestään huolta!






Tämä koskee kyllä ylipainoa mutta tässä ketjussa muistaakseni puhuttiin jostain muusta. Sairaaloinen laihduttaminen ei todellakaan ole terveydestä huolehtimista, päinvastoin.

Vierailija

Miksi mennä ääripäästä toiseen?!? Bulimia syömishäiriöt vastaan antaa kaiken olla...jospa ottaisimme järjen käteen ja löytäisimme sen kultaisen kearkskitien! En suosittele kenellekkään syömishäiriöitä ja fanaattista itsensä tarkkailua, mutta en kyllä voi suositella kokonaan itsensä tarkkailun unohtamistakaan!

Vierailija


Tämä lähti alkuun siitä, etten halua näyttää stereotyyppikuvitteiselta äidiltä. Mitä hoikempi ja kiinteämpi vartaloni on, sen enemmän ajattelen voivani vaikuttaa arvostettavammalta.

[/quote]




Miksi ajattelet, että sinua arvostetaan kehosi kautta? Minkä itse koet ihmisessä tärkeäksi, sen että on esim. luotettava ja ystävällinen ihminen, vai sen, että on kiinteä vartalo? Mitä haluat itsessäsi arvostettavan? Sitä että olet jo ajautunut syömishäiriöön, jotta kehosi olisi kunnossa, vai sitä, että olet ilmeisen mukava ihminen ja hyvä ystävä? Keneltä haluat sitä arvostusta saada?



Itse olen huomannut, että kun itsetunto on tarpeeksi hyvä, ei enää oikeasti kiinnosta mitä muut itsestä ajattelee. Sitä tietää, että ystäviä löytää samon ajattelevista, mies rakastaa muutakin kuin kehoa, ja elämä on ihanaa kun hyväksyy ja rakstaa itseään!

Vierailija

Jatkuva omien syömisten ja liikunnan miettiminen vie ilon elämästä. Onnellinen on vain silloin kun on raskas lenkki takana ja maha tyhjänä. Mutta sitten kun menee syömään, niin elämä kaatuu taas.

Toivottavasti haet itsellesi hoitoa, koska syömishäiriöstä voi parantua kokonaan ja minun elämä on nykyisin niin onnellista, etten olisi ikinä tällaiseen tasapainoon uskonut pystyväni. Jos mies kysyy, että haetaanko pizzat, voin vastata että haetaan vaan ja olla onnellinen vielä sen syömisen jälkeenkin. Ennen olisin miettinyt jo ennen ruokailun aloittamista, että syön nopeasti että pääsen myös äkkiä oksentamaan, ettei ruoka ehdi muuttua läskiksi...hirveää aikaa. ap

Vierailija

Mitä heikompi olo sen puhtaampi mieli, niinhän se oli sairauden ollessa voimakkaimmillaan.

Meidän kotoa ei löydy vaakaa eikä tule löytymään, sillä se se on kirottu kapistus joka voi hallita elämää.



Ei sitä ymmärrä sellaiset joilla ei ole kokemusta omakohtaisesti tai lähipiirissä syömishäiriöistä.

On vain karaistava itseään siihen että nykymaailma on kova ja arvosteleva paikka elää.



Mutta teille jotka jaksatte paasata ulkonäköasioista, koittakaa muistaa myös meidät jotka olemme todella taistelleet jopa hengestämme sairauden vallitessa koko elämää. Muuta en pyydä!



Se kolmas joka selviytyi. =)

Vierailija

Kolmas syömishäiriöistä täpärästi selvinnyt. =)



Kiva tietää että täällä on muitakin jotka osaavat ajatella samalla tavalla!

Vierailija

Mulla on eräs ystävä joka on sairastanut kaksi kertaa bulimiaa. Hän ei ole oppinut helvetistään mitään, vaan edelleen on ulkonäkö terveyden hinta. Ap:n avausteksti oli kyllä niin hyvä, etten nyt keksi siihen mitään lisättävää. Olen yrittänyt ystävälleni tolkuttaa näitä samoja asioita jo ehkä liiankin kanssa mutta, aina vaan on perse liian iso ja maha makkaralla. Olen ihmetellyt miten luista voi laihduttaa ja kuinka luiden päällä kuuluu olla nahka ja vaikka siitä kiinni saakin se ei ole välttämättä läskiä. On se hirveetä vierestä katsoa kuinka kolmen pienen lapsen äiti yrittää tappaa itsensä ympäristön (lue miehen) paineisiin.

Nyt, kun minä laihduin 15kg, hän tivaa multa reseptiä painonpudotukseen (aloitus paino oli 85kg ja 163cm). En tiedä vaan mistä hän sen 15 kg haluaisi poistaa. Hänen mittansa ovat arviolta 165cm ja alle 60kg.

Vierailija

Minäkään en ole kahteen vuoteen käynyt puntarilla, enkä edes tiedä paljonko painan. Kun oppii kuuntelemaan kehoaan, sitä painon tarkkailua ei enää tarvitse, vaan automaattisesti jos syö toisena päivänä paljon, seuraavana päivänä syö vähemmän. Toivoisin, että kenenkään ei tarvitsisi sitä asiaa miettiä, vaan se olisi jotenkin luonnollista. Sillloin ehtii miettiä niitä tärkeitä asioita.

Vierailija

vasta, kun on laiha. Ja kun laihuus on se kauneuden merkki nykyään.



Pikkutytöt haluavat olla kauniita, että pojat katsovat. Ja me isot tytöt pikkutyttöjen perässä tietenkin samoilla syillä.



Pitäisi kääntää se tyypillinen ajatus " minulla on liikaa läskiä, että Pekka haluaisi minut" muotoon " jestas kun pekka on pinnallinen, mitä minä muka tekisin ihastuksella, joka kohdistuu ulkonäkööni?"



Näiden ongelmien kanssa pitkään painineena yritän nykyään pitää tiukasti kiinni siitä ajatuksesta, että ulkonäkö on syntymässä arpomalla saatu. Ihan sama, paljonko paina, minä en koskaan ole häikäisevän kaunis. Eikä minun tarvitse olla. Kiva, että jotkut ovat, mutta minä aion olla haluttava niiden ominaisuuksien vuoksi, joihin voin vaikuttaa, kuten vaikka mukavan luonteen. Kaikista poikaystävistäni on ollut kivaa se, että tykkään laittaa ruokaa ja uskallan syödä sitä ilman, että alan kiljua " oonksmä nyt lihava."

Olen kyllä sitäkin tehnyt...;)



terveisin: painoindeksi noin 23 mikä olisi ollut ennen kauhistus.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat