Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Meidän poika on nyt 3,5 kk ja pari viikkoa sitten hän alkoi vierastamaan oikein todenteolla. Poika oli ollut ennenkin mamman luona hoidossa, mutta tällä kertaa kun olin jättämässä hänet mammalle, alkoi mahdoton meteli. Itku ja huuto ei meinannut loppua lainkaan ja lopulta päätin jäädä pojan seuraksi mamman luo. Isä sai sitten yksin lähteä tupaantulijaisiin, jonne olimme menossa.



Nyt pojalla menee suupielet aina väärinpäin kun joutuu vieraaseen syliin ja joskus pelkkä vieraan kasvon näkeminen aiheuttaa saman reaktion.



En ollut osannut odottaa vierastamista vielä tässä iässä. Onko muilla kokemuksia näin pienten vierastamisesta? Milloin teidän vauvan vierastaminen alkoi hälvetä? Löytyykö vinkkejä miten vauvan viihtyisi paremmin hoidossa, miten vierastamista mahdollisesti voisi lievittää?



t. Liljakukka

Kommentit (4)

Ja kesti useamman kuukauden eri asteisena. Nyt tytär 9kk, eikä pahemmin vierastele. Kyllä edelleen " puntaroi" tarkkaan, jos näkee vieraammat kasvot, mutta ei tule huutoa enää. Ei silti vieläkään sovi suoraa päätä vieraampaan syliin tyrkätä, kyllä tyttö omansa tuntee;)

ja hänelläkin vierastaminen alkoi 3 kk iässä. Edelleenkin vierastaa mutta välillä se on ollut pahempaa tyyliin vierastaa kaikkia ja välillä vähän lievempää. Itsekin mietin alkuun voisiko tätä jotenkin lïeventää ja totuttaa tyttöä vieraisiin, mutta nyt uskon että tämä on vain luonteenpiirre eikä siihen voi sen koommin vaikuttaa. Ollaan käyty tytön kanssa pienestä pitäen kyläilemässä jne. joten hän on nähnyt paljon vieraita - ja silti vierastaa. Meillä on ainakin auttanut se että antaa tytön ensin katsoa sivusta vieraita naamoja ja kun on sitten itse saanut tutustua tilanteeseen 5-15 minuuttia, menee suosiolla vaikka vieraaseen syliinkin sen jälkeen. Hän on ns hitaasti lämpiävä lapsi.

Onhan meissä aikuisissakin ujompia ihmisiä - tunnustan siis keneltä tyttömme on tämän vierastamisen perinyt! :)



Ja kaikille niille jotka ihmettelevät tyttömme vierastamista suureen ääneen tyyliin " onpa outoa, ei meidän lapsi vaan vierasta ketään!" olen kertonut mitä appini sanoi: ennen vanhaan vierastamista pidettiin fiksun lapsen merkkinä. Osaahan hän siis erottaa tutut naamat oudoista. :)

Meillä on sama ongelma. Poikaa, 3kk, ei voi jättää mihinkään hoitoon. Poika ei suostu jäämään kenenkään vieraan syliin, ei edes isovanhempien. Ennen alkoi hirveä meteli jo pelkästä vieraan ihmisen näkemisestä. Mutta sitten sain vinkin tuolta " omasta pinosta" että tekee sellaisen ns.kuvakirjan isovanhemmista. Nyt poika lueskelee kirjaa tyytyväisenä ja naureskeleekin jo mummoille ja pappoille mutta syliin ei jää.



Eli mitään vinkkiä tuohon vierastamiseen en voi antaa. Mutta kohtalotoverina olen =)

Meidän poika on nyt 4,5 kk. Vierastus alkoi jo n. kolmenkuukauden iässä. Asiahan on täysin normaali kehitykseen kuuluva vaihe (" lapsi erottaa itsensä ympäristöstä ja tunnistaa vanhempansa" ). Luin, että lasta ei edes pysty näin pienenä " siedätyshoitamaan" pakottamalla tottumaan vieraisiin ja että sellaisesta voi seurata vierastuksen pitkittyminen ja myöhemmin ehkäpä turvattomuudentunnetta.



Meillä auttaa se, kun antaa lapsen rauhassa totutella uuteen tilanteeseen ja tarkastella uusia kasvoja. " Vieraiden" mukaan lukien tuttujen isovanhempienkaan ei kannata aluksi kiinnittää lapseen huomiota vaan antaa lapsen tarkastella äidin tai isän sylistä. Myös vieraaseen syliin menemistä helpottaa, kun äiti tai isä antaa lapsen, kun se, että vieras ottaa. Näin meillä.



Neuvolassa sanoivat, että useimmiten lapset vierastavat siinä 8-9 kk iässä ja näin nuorena vierastavat, vierastavat sitten uudestaan siinä iässä! Sen näkee sitten...



Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat