Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Lyhyesti? Yritän. Vastavalmistunut talo, kolme alle kouluikäistä. Rakennusaika luonnollisesti rankka, mutta siedettävä. Muutosta puolisen vuotta aikaa, odotin että lähestyisimme taas rakennusvuoden jälkeen toisiamme. Rakastan miestäni ja arvostan hänessä monia asioita. Kuitenkin olen kokenut jääneeni vaille huomiota, olevani vain ja ainoastaan äiti, siivooja, kokki, pano. Lapset valittaa pahasta ruoasta, miehellä on tekemisensä ja yksinäisyyden kaipuunsa, jota en ole koskaan ymmärtänyt riittävän hyvin, myönnän sen. Olen useamman kuukauden huutanut ja itkenyt halua olla tärkeä, se maailman tärkein. Muita keinoja ei enää ole, sillä olemme yrittäneet puhua. Välillä on tuntunut, että saan yhteyden, mutta hetkessä se on katki ja minun kimppuuni hyökätään. Ei väkivaltaa, ei mitään kovin ikävää. Syyllisyyttä ja syyllistämistä. Mutta kaikesta huolimatta en ole halunnut antaa periksi, ihan vilpittömästi rakastan miestäni ja jossain syöverissä on myös tunne siitä, että hän rakastaa minua.



Olin vkonloppuna ensimmäistä kertaa neljään vuoten yksin yöreissulla. Tarkoitus pitää rentouttava reissu ystävättärien kesken. Illalla vielä ystävättäreni kanssa keskusteltiin, ettei minusta ole petttäjäksi, ei ole tarvis. Minua haki tanssimaan komea mies, kehui kauniiksi, mukavaksi, hyväksi seuraksi. Parin tunnin jälkeen suudeltiin ja se tuntui hyvälle. Muuta ei tapahtunut, kumpikaan emme sitä edes toivoneet. Minä sain olla hetken vain minä, lisäksi vain Nainen ja siitä tunteesta huumaannuin.



Miehelleni en kertonut kaikkea -halusta säilyttää itselläni unelma, pelosta kertoa. Kuitenkin parissa päivässä hän sai esille totuuden. Olen loukannut häntä kovasti, en niinkään tekemiselläni, vaan valehtelemisella eikä hän nyt luultavasti edes usko kaiken päättyneen tuohon. Oliko tämä viimeinen hätähuuto, alitajuinen? En tiedä. Mieheni ehkä nyt tietää, että viimeisiä kuukausia en ole ruikuttanut ruikuttamisen ilosta vaan todellisessa hädässä ja halussa pelastaa yhteinen elämä. Käteen jäi ilosta paska olo, kenties olen tehnyt jotain peruuttamatonta. En minäkään haluaisi minulle valehdeltavan. En voi olla pyytämättä, ettei hän jätä, haluan että meillä on se elämä, jonka olemme joskus toistemme kanssa halunneet. Mitä on edessä? Painajainen vai pelastus?

Kommentit (1)

En voi olla vastaamatta, kun kirjoitat tuntemuksistasi noin selkeästi ja hyvin. Minun mielestäni teillä saattaa olla tässä nyt herätys, ja sen jälkeen mahdollisuus ihan kunnolla miettiä sitä, minkä vuoksi olette edelleen yhdessä ja mitä haluatte tulevaisuudelta. Tuo suuteleminen ja pieni valehteleminen on melko pieni asia verrattuna omiin kokemuksiini. Toisaalta ymmärrän, että se tuntuu teistä ja miehestäsi suureltakin asialta teidän tilanteessanne.



Itse olen jo henkisesti lähes toipunut mieheni kaksoiselämän paljastumisesta (aikaa kylläkin kului useita kuukausia), ja hänen useamman kuukauden valehtelemisestaan. Olemme asuneet erillämme ja kunnolla saaneet miettiä mitä loppuelämältämme haluamme. Siihen nähden, minkälainen teidän tilanteenne kuvauksesi mukaan oli, ja että yritit saada asiasta keskustelua tai jotain herätystä ensin " oikeilla" keinoilla, saattaa tämä uusi tilanne tosiaan olla teille herätys ja mahdollisuus suuntaan tai toiseen. Kuitenkin jonkinlainen uudistuminen teilläkin lienee paikallaan. Meillä mies ei etukäteen mitenkään ilmaissut olevansa tyytymätön.



Itse olen lopultakin tyytyväinen siihen, miten elämässäni kävi, ja että sain mahdollisuuden kunnolla miettiä tulevaisuuttani. Vieläkään en tiedä sitä, minkälaiseksi tulevaisuuteni muodostuu, mutta olen oppinut elämään yksin, nauttimaan siitä ja tiedän tulevani toimeen erinomaisesti myös ilman miestäni.



Kuten joku sanoi yhdessä viestissään, joka oli eri viestiketjussa, että : " Toisen kanssa voi olla vapaaehtoisesti vain, jos tietää ja uskoo itse, että voisi olla myös olematta. Ei siis voi sanoa " tahdon" , jos ei voisi sanoa myös " en tahdo" . Ehkä välillä pitää voida sanoa juuri tuo " en tahdo" , voidakseen taas tahtoa."



Ehkä tuo edellä mainittu soveltuu myös teidän tilanteeseenne. Meille se ainakin sopii kuin nakutettu. Onnea tulevaisuuteenne!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat