Onko tämä ihan korrektia käytöstä päiväkodilta?

Vierailija

Olen nyt miettinyt asiaa pari päivää, ja vieläkin se tuntuu hieman oudolta. Sain puhelun keskellä työpäivää päiväkodista. Jo numeron perusteella säikähdin että jotain on sattunut. Kuitenkin minulle soitti eräs opettaja, joka kertoi lapseni olleen jo jonkun aikaa levoton, ei oikein pysy paikoillaan ja he ovat huolissaan. Sanoin etten ole kyllä kotioloissa huomannut mitään poikkeavaa, kaikki on kuten ennenkin. Enempää kuuntelematta opettaja totesi olevansa sitä mieltä, että " näkee selvästi ettei lapsen ole todellakaan hyvä olla" ja että hän on kutsunut erityisopettajan pitämään palaveria, johon minun olisi myös tultava.



Saako noin sanoa? Tai järjestää palaveria selän takana mitään kysymättä, vain ilmoittamalla siitä?



Ehkä ylireagoin tähän, mutta minusta se oli vastuuttomasti ja ilkeästi sanottu. Muutenkin tuntuu että tämä kyseinen opettaja " vainoaa" joka käänteessä; elämänarvomme ovat kovin erilaiset. Olen yksinhuoltaja, tosin työssäkäyvä ja ammatinkin omaava. Tuntuu kuin hän olisi jo alussa päättänyt, että yh:n lapsessa täytyy olla jotain vikaa, sillä tämä ei ole häneltä ensimmäinen kerta. Lapseni on kyllä energisempi kuin useimmat, mutta ei poikkeavasti eikä ole mikään kiusaaja tms. Ymmärrän toki että päivähoitohenkilökunnan kannalta ihannelapsi on flegmaattinen kestohymyilijä joka istuu nurkassa räpläämässä kahta legoa vaikka koko iltapäivän ja nukkuu välissä parin tunnin päiväunet...



Ja miksiköhän piti oikein töihin soittaa, kun kuitenkin tapaamme nokatusten lähes joka päivä, usein parikin kertaa päivässä?



*ihmettelee*

Kommentit (12)

Kuitenkin kyseessä on sinun lapsesi, jolle takuulla toivot vaina parasta ja haluat hänelle taata mahdollisimman hyvän kasvualustan. Siksi itse ajattelisin, että onpa hyvä, että lapseeni kiinnitetään huomiota ja asioita aletaan selvitellä, ehkä vähän turhaankin.



Ole siis tyytyväinen. Erityslastentarhan opettajan tapaaminen ei ole mikään tuomio, että lapsesi on jotenkin häiriintynyt. Päiväkodissa takuulla on tilanteita, joissa et ole lapsesi kanssa ollut ja voi olla, että pk:n henkilökunta on näissä tilanteissa tehnyt jotain päätelmiä, mistä nämä jatkotoimenpiteet juontavat.



Ja miksi opettaja soitti... Ehkä halusi rauhassa keskustella ilman muiden lasten ja vanhempien huomiota. Usein tulo- ja hakutilanteet ovat levottomia.

hienovaraisemmin. Ja myös kysyä sinulta mielipide että mitä mieltä olet jos pidettäisiin palvaveri jossa eriytyisopettaja on mukana. Ei ole korrektia selän takana järjestää.

Ja asian voi sanoa myös haettaessa tai vietäessä lapsi päiväkotiin. Kyllä sen verran voi irrottautua muista " erilleen" . Olettaisin että päiväkodissa on muitakin aikuisia silloin paikalla.



tv. lastentarhanopettaja

Kun lapsemme oli päiväkodissa, olimme nuorimmasta päästä olevia vanhempia, mutta emme teinejä (vaikkei sekään olisi ollut mikään syy). En ollut edes yh vaan onnellisessa avoliitossa lapsen isän kanssa (myöhemmin menimme naimisiinkin). Miehellä oli vakituinen työpaikka, minä olin päätoiminen opiskelija.



Lapsella oli siinä 3 vuoden tienoilla uhmaikä. Hän ei olisi halunnut mennä päiväkotiin, ja haettaessa ei olisi halunnut lähteä kotiin. Ei olisi halunnut laittaa villahousuja/kurahousuja/rukkasia jne. joita kuitenkin johdonmukaisesti käytimme, vaikka lapsi väitti vastaan ja huusi vastaan. Tällaista aivan normaalia siis, joka meni aikanaan ohikin.



Meillä ei ollut kotona riitoja, kaikki oli hyvin, olin hoitanut lasta kotona 3-vuotiaaksi asti jne. Olin mielestäni hyvä äiti ja lapsi iloinen ja tasapainoinen. Emme olleet mitenkään " poikkeavia" emmekä kuuluneet mihinkään lahkoihin tai kuppikuntiin, ystäväpiirimme oli tervettä ja normaalia eikä mitään alkkiksia tai hörhöjä.



Sitten päiväkodissa yksi hoitoapulainen alkoi vihjailla, että " siellä kotona ei taida olla kaikki kunnossa" . Sitten hän lopulta urputti, että " kyllähän sen lapsesta huomaa kun on kriisi" ja " yksi toinenkin lapsi oli aikaisemmin reagoinut kun kotona oli sisarus kuollut" . Olin aivan äimänä. Meiltä ei ollut kukaan kuollut, ei ollut mitään pienempiäkään ongelmia. Mutta tämän hoitoapulaisen mielestä meillä oli jokin lapsen kuolemaan verrattavissa oleva kriisi, kun lapsemme reagoi niin voimakkaasti. Miten reagoi? En tiedä. Tämä täti vaan vihjaili koko ajan. Muut hoitajat eivät puhuneet mitään tällaista. Aina oli kuulemma asiat hyvin päiväkodissa jne. Pidin yhteyttä päiväkodin henkilökuntaan, olin mukana päiväkodin touhuissa ja tapahtumissa jne.



En tiedä miksi tämä hoitoapulainen halusi tehdä meistä kriisiperheen ja ilmeisesti myös sosiaalitapauksen. Ehkä siksi, että olimme melko nuoria (alle 25). Myöhemmin lapsi vaihtoi toiseen ryhmään, jossa ko. hoitoapulainen ei ollut, ja siellä ei koskaan tullut vastaavia puheita, päinvastoin.



Ja tällä hetkellä lapsemme on 10-vuotias, on sisaruksia, kaikki hyvin, olen lasten isän kanssa edelleen avioliitossa, meillä on talo, vakituiset työt, rakastamme lapsiamme jne... Nyt tuli vaan mieleen, että mikähän kriisi meillä olikaan...? Kai se on sitten edelleenkin? Ei kai sitä itse huomaa?

Tämän opettajan tuntien (olen tuntenut jos vuosia ennenkuin oma lapseni edes syntyi) mikään kynnys ei ole liian korkea, eikä myöskään voi puhua ylityöllistymisestä, sillä kyseisessä päiväkodissa asiat ovat muuten oikein hyvällä mallilla. Myös henkilökunta on ammattitaitoista. Siksi ihmettelenkin miksi kaikki negatiivinen palaute yms. tulee aina tältä samalta henkilöltä, joka ei edes ole mikään ns.omahoitaja. Olen kyllä kuullut vastaavaa tapahtuneen aiemminkin, hän puuttuu liian kärkkäästi toisten asioihin.



Tottakai olen sinänsä tyytyväinen että asioihin puututaan, mutta " tuomio" on tullut jo etukäteen että " vian" olisi löydyttävä kotoa. Epäilen kyllä sen olevan päiväkodissa, tietyssä päivittäisessä tilanteessa. No, pääsenpähän sanomaan senkin.



Mielestäni opettaja olisi voinut puhua nokitustenkin, etenkin aamut ovat rauhallisia ja nyt jälkikäteen ajatellen viime päivinä olisi ollut montakin hyvää tilaisuutta. Ja ennenkaikkea kysyä edes mielipidettä palaverin järjestämisestä ennenkuin järjestää sen omin päin.

Vierailija:

Lainaus:


Erityisopettaja ei kai saa tutkia yksittäistä lasta ilman vanhempien lupaa, mutta onhan se voinut olla tarkkailemassa koko ryhmää (tähän ei tarvita erityislupaa) ja havainnut pojallasi jotain ongelmia ja nyt sitten pääset palaveriin puhumaan niistä.




jos ei mitään ole, niin ko. opettajakin sitten on selvillä asiasta.



Vaikuttaa siltä, ettei tuo tyyppi oikein osaa käsitellä tällaisia asioita hienotunteisesti. Pönttö mikä pönttö.

kuluneen vuoden aikana, mutta ei ole nähnyt syytä toimenpiteisiin, pikemminkin päinvastoin. Lapsi on sosiaalinen, idearikas, iloinen ja reipas. Kärttyilee harvoin, onpa sanottu älykkääksikin. Viihtyy niin yksin kuin porukassakin.



Tätä opettajan mainitsemaa " levottomuutta" on kestänyt nyt ehkä muutaman viikon, ja sitä siis on vain päiväkodissa, ei kotona. Ja siitä syystä sitten piti selän takana kysymättä kutsua erityisopettaja, ei puhettaan että olisi ensin ehkä voinut jutella tilanteesta muuten.



-ap-

Hyvä ja rauhallinen hetki puhelimessa on varmasti parempi aika keskustella näistä kun lapset ja muiden vanhemmat pyörimässä siinä ympärillä!



Erityisopettaja ei kai saa tutkia yksittäistä lasta ilman vanhempien lupaa, mutta onhan se voinut olla tarkkailemassa koko ryhmää (tähän ei tarvita erityislupaa) ja havainnut pojallasi jotain ongelmia ja nyt sitten pääset palaveriin puhumaan niistä.

Ja luulisinpa, että on hänelläkin aika korkea kynnys otta tämmöinen asia puheeksi. Ovat siellä kai melkoisen ylityöllistettyjä, että turhiin keskusteluihin ei kai kutsuta.



Mutta tuo myös allekirjoitan, että parhaimmat lapset päiväkodissa lienevät heidän mielestää huomaamattomat, aina hiljaa tottelevat ja ison lapsen tapaan omatoimiset lapset.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat