Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Voiskohan päivähoito tehdä hyvää todella huomionkipeälle, pomottavalle, jääräpäiselle taaperolle (1,5v) joka ainut lapsi?

Vierailija

Sivut

Kommentit (34)

" Onko lapselle liian iso isku jos saa sisaruksen?" HALLELUJAA tätä järjen määrää.



Ensinnäkin se sisarus ei tule lapselle yllätyksenä. Äiti on ensin 9kk raskaana, jolloin lapselle asiasta puhutaa, luetaan kirjoja jne. JA kun vauva syntyy, niin sitten se huomio vanhemmista vaan jaetaan. Siihen totutaan pikkuhiljaa, jotkut protestoi, jotkut ei. Mutta katsos elämä ei ole silkkaa pumpulia ja aurinkoa lapsellekaan, eikä sen pidäkään olla. JO tuo, että lapsesi saa aamusta iltaan jakamatonta huomiota on lapsesi tulevaisuuden kannalta aika huolestuttavaa. Tai lähinnäse, että sinä äitinä et keksi mitään muuta asian hoitamiseen, kuin lapsen toimittamisen pois luotasi.



Vanhemman tehtävä on opettaa lapselle myös niitä ikäviä asioita elämässä. ELi esim. sen, että äitikin haluaa joskus syödä ruokansa rauhassa, tai lukea lehden. Että joskus täytetään tiskikonetta, vaikka lapsi just silloin haluaisikin leikkiä äidin kanssa. Kun näitä asioita kohtaa pienestä pitäen pikkuhiljaa, ei kasva kiukuttelevaksi pikkutyranniksi, miksi lapsesi todennäköisesti on ap. kasvamassa.

Ei tässä katos mitään peruuttamatonta ole tapahtunut, harjoitus tekee mestarin.. Niin äidistä kuin lapsestakin! Onnea ja menestystä jatkossa.



-Nelonen vielä vaan..

Kotityöt tehdään lapsen nukahdettua! Mitä ? Lapsi vaikka näinkin pieni haluaa tehdä " töitä" . Lapsen kanssa tehdään yhdessä kaikki hommat, pieni saa auttaa ja häntä kiitetään jokaisesta hommasta. Vaikka pitäis harjanvarresta 5 sekuntia, niin kiitos työstä. Lapset haluaa olla tarpeellisia, ei niin että olet täyttämässä jokaisen toiveen mitä keksii, tämä on karhunpalvelus lapsille. Leikki ei ole sinun työtä, vaan kotityöt. Sinä johdat ja lapsi tulee ilosesti ja onnellisena perässä. Et kai tekisi samaa 7 vuotiaalle?

Meni hoitoon pari kk sit, on nyt 2v. Tykkää olla tosi paljon, et meilkein tapellen lähtee kotiin sieltä. Oppii olee muiden kaa, on leikkikavereita, tekemistä.

Aluks tuntu kauheelta laittaa se niin pienenä hoitoon. Olisin siin halunnu hoitaa kotona 3v asti. Mut nyt en kadu yhtään, päinvastoin.

Teet välillä muuta, opetat lapsen viihtymään myös itsekseen. Lapsi VOI saada liikaa huomiota. Rakkautta sen sijaan ei voi saada liikaa. Toisaalta 1,5-vuotias on vielä tosi pieni, melkein vauva, joten lmepeästi ja vähitellen aloittaisin.

Lapset ovat erilaisia, sinun lapsesi sitten se takertuva ja huomiota hakeva tyyppi - vasta 1,5 vuotias! Anna lapselle aikaa, pakottamalla et saa mitään järkevää aikaan. Lapsesi on vielä niin pieni, testaa kiintymystäsi jatkuvasti. Näytä lapselle, että rakastat ja pikkuhiljaa asetat rajoja sille miten paljon hänen kanssaan olet. Toi aiempi lehdenlukuvinkki oli hyvä, aloita jostain sellaisesta.



Päivähoidossa lapsesi tottakai oppii toisenlaiset käytöstavat, mutta ei se automaattisesti muuta hänen käytöstään kotona. Mun neuvoni on, ole kärsivällinen ja jatka valitsemallasi linjalla. Rakkautta, rakkautta, rakkautta. Älä alista tai pakota lastasi, hän on vielä niiiin pieni.

.. eli meillä on samanlainen nassikka kuin teillä ja samanlainen tilanne muutenkin.



teen lapsen kanssa kotitöitä, joihin hän haluaa osallistua ja niin tekee muutkin kaikenlaista. eli ei siis leikkiä pelkästään, oikeastaan enemmän tätä muuta hommailua, mutta lapsi haluaa ja saa olla koko ajan mukana.



nyt kun ikää on tullut jo 2v. olen välillä aukaissut telkkarin esim. muumien aikaan ja on itsekseen jäänyt katselemaan. joskun leikkii yksin mutta yleensä haluaa aikuisen siihen mukaan joko tekemään tai kartsomaan.



mielestäni lehden luku ei ole niin tärkeää, että siksi sanoisin pienelle, että äiti lukee nyt, tee sinä muuta.



onhan se tosi tosi rasittavaa välillä, ja varsinkin se, että monissa tilanteissa lapsi turvautuu minuun tai muihin aikuisiin esim. ukki. ja jos hän ei jotain tee niin sitten ei, ja mielestäni ei huutamalla voi pakottaakaan siis jos kyse on leikistä.



rajat meillä kyllä on, ja lapsi ei saa tehdä mitä haluaa milloin haluaa. kuitenkin yleensä otetaan se keskusteleva linja ei huutamista. jne. lapsi onkin tosi aktiivinen tutkimaan, kyselemään, osaa paljon jne. eli meidän jaksaminen hänen kanssaan on mielestäni opettanut häntä paljon.



olenkin miettinyt, että varmaan jonkinlainen innokkuus saadaan ryhmähoidossa tapettua, koska eihän kehenkään voida laittaa näin paljon aikaa näin monen ihmisen toimesta. sitten on tietysti tämä toinen puoli eli lapsi on äärimmäisen vaativa kun siihen on tottunut.



sisarus siis on, ja se ei ole muuttanut tilannetta miksikään, ei ainakaan parempaan suuntaan kun esikoinen taistelee ajastaan. vaikka ei se ole vielä muuttunut kun vauva on helppo, eikä esikoinen ole joutunut kärsimään. lisäksi aikuisten verkko on kuitenkin laaja eli isovanhemmat paljon mukana niin saa myös yksin huomiota.



ehkä sisarus opettaa pikku hiljaa, muut lapset pikku hiljaa mm. kerhojen kautta. meillä ei ole ongelmaa esim. tavaroiden jakamisessa tmv. vaan ainoastaan siinä huomiossa. enkä sitäkään niin ongelmana pidä paitsi heikkona hetkenäni kun en jaksaisi ollaa 100% äiti vaan ajatella hiljaa itsekseni.



olen ajatellut, että hoito tulee olemaan lapselle kova paikka, mutta ei välttämättä, ikääkin tulee siihen mennessä lisää.



sullakin kun kuitenkin on omaankin aikaa, niin mielestäni voit ja saat täysin keskittyä lapseen, sillä kyllä hän ennättää elämässään olemaan joukon jatkonakin. nyt sinulle on oiva tilaisuus todella antaa hänelle paljon, itsestäsi ja maailmasta.

Mä en vaan käsitä miksi päivähoidon pitää olla se ratkaisu? Sitä tällä haen.. Mulla on kaksi kappaletta Duracell -merkkisiä lapsia ja yksi rauhallinen...



-4

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat