Vierailija

Poikamme puhuu ihan kivasti jo ikäisekseen, mutta nyt ihan viikon sisällä hän on alkanut änkyttään ikävästi, mimimimimiminä mememememenen jne. M-alavat sanat menee ihan sönkkäämiseksi. ja samalla kun hän yrittää sanoa esim. minä silmät menee useaan otteeseen kiinni.

Mietityyttää että onkohan vaan puheenkehitykseen liittyvä ohimenevä seikka, vai jotain muuta?

Oliskohan jollakin antaa rohkaisun sanaa tai kokemuksia?



Huolestunut.

Kommentit (11)

Alkoi joskus 2,5 vuotiaana.Pelästyin aluksi todella.Vein lääkäriinkin kun huolestuin kun pojan puheesta ei välillä tosissaan saanut mitään selvää.Poika tuskastui itsekin änkytykseen.Meillä kesti puoli vuotta tosi rajuna,jonka jälkeen hävisi kokonaan.Vinkiksi meille annettiin et siihen änkytykseen EI SAA KIINNITTÄÄ MITÄÄN HUOMIOTA ettei lapsi pelästy.Mut tietysti välillä otti päähän ulkopuoliset ihmiset,jotka oli heti kyselemässä et mikä teidän pojalla on.Tsemppiä ja jaksamista teille!

Puheterapeutin mukaan änkyttämisestä _pitää_ nimenomaan puhua. Sille voi esimerkiksi antaa nimen " pompottaminen" ja lapsen änkyttäessä voi esim. todeta, että nyt pompottaa, kerro asiasi ihan rauhassa, kyllä äiti kuuntelee.



Lapsi kyllä huomaa änkytyksensä itsekin ja jos vanhemmat jättävät asian huomiotta lapsi luulee, että änkyttäminen on niin pelottava, paha ja hävettävä asia, etteivät äiti ja isäkään uskalla siitä puhua. Ja niin puhetilanteet muuttuvat entistäkin pelottavammiksi ja ahdistavammiksi, jolloin änkyttäminenkin lisääntyy.



Änkytystä voi auttaa sillä, että rauhoittaa puhetilanteet ja puheen rytmin yleensäkin. Aikuisen oma kiireetön puhe on hyvänä mallina puherytmistä, samoin kuin loruttelut ja laulamiset, joissa rytmi on selkeästi esillä. Usein änkyttäminen ei niissä tulekaan, jolloin lapsi saa tarvitsemiansa positiivisia kokemuksia puhumisesta.



Me kerroimme ihmisille ihan reilusti " Maijan" änkyttämisestä, jolloin vältettiin monta kiusallista tilannetta. Sanoimme vain, että Maijalla aina välillä puhe pompottaa, mutta kannattaa kuunnella rauhallisesti, eikä saa puhua hänen puolestaan. Ihmiset suhtautuivat todella hyvin, kun asiasta puhui suoraan.



Meillä änkytys oli kausittaista ja pahimmillaan lapsi puhui kuiskaten, koska muuten puhe ei onnistunut. Nyt tyttö on 5-vuotias, eikä änkyttämisestä ole enää jälkeäkään. kaikkiaan änkytystä oli n. puolen vuoden aikana.



Tsemppiä!

Tärkeintä on antaa hänen puhua rauhassa, hoputtamatta, lauseensa loppuun. Säilytä katsekontakti ja anna hänen yrittää!



Se menee yleensä parissa kk ohitse.



Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat