Töihin vai ei??? Kertokaa mielipiteitä ja kokemuksianne!!!

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Voiko tälläisen asian päättäminen olla näin vaikeaa...?



Mulla ois nyt mahdollisuus päästä töihin ja saada vakituinen, kokoaikainen työpaikka...

Mut jotenkin vaan haluaisin olla vielä neidin 8kk, kanssa kotona toisaalta taas haluaisin töihin, saisin hieman " omaa aikaa" ja sais paremmin rahaa kuin kodinhoitotuel...

Just tää raha on suurin syy miks haluisin mennä töihin...

Mies on kyl töissä ja tienaa ihan suht hyvin (ei kyl päätä huimaavasti, mut niin et pärjätään jotenkuten).



ARKH! Ku on niin vaikeeta...





Sit mietityttää nää hoitojärjestelyt, neiti kun on aika vaativa tapaus... Ja olen muutenkin elänyt aikalailla lapsen tahtisesti... Eli neiti syö silloin kun sillä on nälkä (en imetä et siinä ei ole ongelmaa) ja nukkuu silloin kuin on väsy, vaikka tuo nukkumaan meneminen on todella vaikeaa, ei siis suostu itse nukahtamaan sänkyyn vaan pullon kanssa syliin... (joitakin poikkeuksia lukuunottamatta)





Perhepäivähoito ois varmaan näin pienelle kaikista paras paikka, mut jotenkin sitä vaan miettii että mitä jos neiti ei viihdykkään siel tai ei tule toimeen muitten lasten kanssa...???



Jos täällä on joku pph jolla pieniä lapsia hoidossa ja vois ystävällisesti kertoo hieman tavoistaan hoitaa lapsia ja ym käytännön asioita lyhyesti, oisin hyvin kiitollinen... =)





Muutkin kertokaahan mielipiteitänne ja kokemuksianne!!!



-Girl- joka pohdiskee ja miettii ja neiti 8kk joka ramppaa ympäri huonettta

Kommentit (4)

Ymmärrän hyvin tilanteesi ja tiedän, että päädyit sitten kumpaan vaihtoehtoon tahansa, teet oikein : ) Minä voin vain kertoa omasta kokemuksestani enkä tosiaan voi väittää sen olevan ainoa oikea vaihtoehto.



Esikoiseni syntyi v 1996 ja toinen lapsi v 1998. Olin kotona yhteensä liki 5 vuotta - menin töihin päivää ennen kuin jälkimmäinen täytti 3 vuotta. Viimeinen puoli vuotta tuosta ajasta oli melko vaikeaa - kodin seinät tosiaan tuntuivat kaatuvan päälle! Mutta silti - varsinkin näin jälkikäteen : ) -en päivääkään katunut, että olin lasteni kanssa tuon ajan.



Menin siis töihin ja ehdin olla työelämässä 4 vuotta. Nyt olen jälleen äitiyslomalla, 3 kk vauvan kanssa. Tiedän jo nyt, että tulen ensi vuonna miettimään noita samoja ajatuksia kuin Sinä - mennäkö vaiko eikö mennä... Tällä hetkellä kallistun voimakkaasti kotona olemisen kannalle, tilanne vaan on taloudellisesti hieman toinen kuin 5 vuotta sitten (ollaan rakennettu omakotitalo..) Mikään ei minua oikeastaan vedä töihini josta ehdin viime vuonna olla 3 kk työuupumuksen takia sairaslomallakin - muu kuin taloudelliset seikat. Jos vain suinkin pärjätään mieheni palkalla, niin aion jäädä nytkin kotiin - ottamaan koululaisiani koulusta vastaan ja viettämään kuopukseni kanssa kiireetöntä - ja ainakin jälkeenpäin katsottuna - ihanaa aikaa.



Tsemppiä Sinulle valintasi kanssa : )

Minä päätin hoitaa pojan kotona 3-vuotiaaksi. kuulin monilta perhepäivähoitajilta miten tärkeää jo lapsenkin kannalta tämä on. Se on asia jota ei kuulema koskaan kadu koska aika on niin lyhyt, mutta tärkeä. kuitenkin olen kuullut että alle vuoden ikäinen soputuu todella hyvin, joten sen puoleen en usko ongelmaa olevan. Uskon että molemmissa ratkaisuissa on hyvät ja huonot puolet, mutta minusta lapsen kannalta aina parempi ratkaisu on olla kotona se 3 vuotta jos pystyy. Töissä ehtii hyvin myöhemminkin käymää...tosin sinulla olisi tarjolla todella hyvä paikka, joten kannattaa harkita asiaa kylläkin. Jos päädyt viemään hoitoon niin varmista että vietät aikaa lapsesi kanssa kuitenkin paljon.

Esikoisen ollessa 8kk jatkoin opiskeluja ja tyttö meni perhepäivähoitajalle. Meillä oli kyllä selkeä rytmi että se tietenkin auttoi. Ja hyvin tuli toimeen muiden lasten kanssa joita ryhmässä oli neljä. Meillä täti oli sellanen " puolituttu" että käytiin tutustumassa ennakkoon hyvissä ajoin että paikka oli suht tuttu kun hän sinne meni.



Positiivinen kokemus meillä! En ole katunut vaikka ulkopuolelta sain paljon kritiikkiä kun en kotona ollut sitä kolmea vuotta...

Itse aioin palata töihin äitiysloman loppuessa. Poika on tuolloin 10 kk. Tunnen välillä vähän huonoa omatuntoa siitä, että en jää hänen kanssaan kotiin odottelemaan mahdollista pikkukakkosta, mutta toisaalta taloudellinen tilanne pakottaa takaisin sorvin ääreen. Olen lohduttanut itseäni sillä tosiasialla, että ei sitä itsekään ole pienenä saanut kotona olla: minut ja sisarukseni on viety hoitoon heti 60-70 -lukujen lyhyiden äitiyslomien jälkeen ja ihan terveitä ja normaaleja meistä on tullut :) Mikähän se sitten nykyään on, että paheksutaan, jos ei ole lapsen kanssa kotona sitä kolmea vuotta...

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat