Töihin vai ei??? Kertokaa mielipiteitä ja kokemuksianne!!!

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015


Voiko tälläisen asian päättäminen olla näin vaikeaa...?



Mulla ois nyt mahdollisuus päästä töihin ja saada vakituinen, kokoaikainen työpaikka...

Mut jotenkin vaan haluaisin olla vielä neidin 8kk, kanssa kotona toisaalta taas haluaisin töihin, saisin hieman " omaa aikaa" ja sais paremmin rahaa kuin kodinhoitotuel...

Just tää raha on suurin syy miks haluisin mennä töihin...

Mies on kyl töissä ja tienaa ihan suht hyvin (ei kyl päätä huimaavasti, mut niin et pärjätään jotenkuten).



ARKH! Ku on niin vaikeeta...





Sit mietityttää nää hoitojärjestelyt, neiti kun on aika vaativa tapaus... Ja olen muutenkin elänyt aikalailla lapsen tahtisesti... Eli neiti syö silloin kun sillä on nälkä (en imetä et siinä ei ole ongelmaa) ja nukkuu silloin kuin on väsy, vaikka tuo nukkumaan meneminen on todella vaikeaa, ei siis suostu itse nukahtamaan sänkyyn vaan pullon kanssa syliin... (joitakin poikkeuksia lukuunottamatta)





Perhepäivähoito ois varmaan näin pienelle kaikista paras paikka, mut jotenkin sitä vaan miettii että mitä jos neiti ei viihdykkään siel tai ei tule toimeen muitten lasten kanssa...???



Jos täällä on joku pph jolla pieniä lapsia hoidossa ja vois ystävällisesti kertoo hieman tavoistaan hoitaa lapsia ja ym käytännön asioita lyhyesti, oisin hyvin kiitollinen... =)





Muutkin kertokaahan mielipiteitänne ja kokemuksianne!!!



-Girl- joka pohdiskee ja miettii ja neiti 8kk joka ramppaa ympäri huonettta

Kommentit (7)

Vierailija

reilun vuoden ikäinen..kotona oli ihan ok olla,mutta pikkuhiljaa aloin kaivata elämääni muutakin kuin muskareita,hiekkalaatikkoa ja päikkäreiden odottelua:)Aloitin työt pojan ollessa vuosi 6kk,enkä ole katunut hetkeäkään!Poika meni pph:lle,ja minä jännitin hirveästi kaikkea-poika oli tietty tottunut siihen että elimme ihan täysin hänen ehdoillaan juuri nukkumisten ja syömisten ja muun suhteen,ja ajattelin että jotain kamalaa tapahtuu.Mutta ei.



Tottakai aluksi oli hankaluudet,täälläkin niistä kirjoittelin,mutta nyt kaikki on mainiosti.Poika on hirvittävän kiintynyt hoitajaansa sekä samanikäiseen hoitokaveriin,silminnähden nauttii sinne mennessä ja on hirmuisen iloinen haettaessa myös.Saimmme kaipaamani rytmin päiviin,nyt meillä mennään kiltisti nukkumaan omaan sänkyyn,syödään hienosti ja kaikki taidot ovat kehittyneet,tietysti kasvamisen takia,mutta myös hoidon.



Ja täytyy sanoa että minäkin nautin " omasta ajasta" työssä.Kahvitaukokin on juhlaa:)Ja jaksan hoidosta haettaessa ihan eri tavalla olla pojan kanssa,lukea kirjoja ja käydä pihalla,kun se ei ole enää päivän ainoa duuni.Ja jos laiskottaa,emme ulkoile illalla,ja se on ok koska poika on kuitenkin hoidossa ja monta tuntia peuhannut pihalla.Ja tietysti palkkakin on kiva saada,on jopa varaa ostaa kotiin ja meille kaikille kaikkea kivaa,auto pystyttiin vaihtamaan uudempaan ja muuta..ehkä pinnallista,joku sanoo,mutta se kotihoidontuella kituuttaminen ei ole juhlaa,niin paljon kuin arvostankin kotiäitejä.Mutta omalta osaltani voin sanoa,että olen parempi äiti näin.



Ja pojan ainakin vielä ollessa ainoa lapsi,on hänen hyvä olla hoidossa jo muidenkin lasten takia,meillä on niin vilkas ja sosiaalinen tapaus että selvästi nauttii seurasta.

Vierailija

Noh mulle sen asian päättäminen ei olis vaikeaa. Vaan itse valitsisin sen työpaikan, koska sillä sitä tienaa huomattavasti enemmän mitä kodinhoidon tuella ollessa. Itse olen aina ollut siinä tilanteessa kun lasten jälkeen on äitiysloma loppunu niin oon joutunu ettimään töitä koska mies ei oo tienannu niin paljoa jotta oltais pärjätty kodinhoidon tuella.



Itse olin aikanaan samojen kysymysten äärellä että miten lapsi pärjää hoidossa ja esikoinen olikin sitten pph:lla jonkin aikaa ja meillä tosiaankin elettiin lapsen mukaan, mutta kun tein sen päätöksen että lähen töihin niin sen jälkeen rupesin muodostamaan lapselle selkeää päivä rytmiä ja opettamaan omalle ruualle ja vierottamaan korvikkeelta pois. Toki vierotus oli kesken kun lapsi oli hoidossa mutta se vietiin sielä loppuun. Meillä oli erittäin ymmärtäväinen ja avulias hoitaja joka ohjeisti meitä aina tarpeen tullen. Nyt kumpikin lapsi oin rymiksessä ja hyvin on sujunu. Meillä ei sielä ole paljoa lapsia ja ryhmä on pieni. Ensin alkuun tietenkin oli isommalla vaikeaa kun oli saanu olla pitkään kotona toisen jälkeen mutta kaikki lähti sujumaan kun hoitajien kanssa saatiin aikaseksi sellanen yhteinen komento joka päti kotona ja hoidossa. Ja tämän nuoremman jälkeen oli kamalaa lähteä kiikuttamaan hoitoon lapsia aamusta varahin ja hakea kun päivä oli ohi. Mutta nuo onneksi viihtyvät hoitopaikassa tosi hyvin. Joten kannattaa Luottaa hoitajaan taikka hoitajiin kumpaan viet lapsesi päätösen jälkeen. Ne tekevät sielä työtänsä ja ovat ammattilaisia ja tunnon tarkkoja.



Toivon että tämä selvitti edes pikkusen miltä minusta on tuntunut kun reilu vuosi sitten vein poikaa joka oli alle 9kk hoitoon.

Vierailija

ei olis olennaista, itse pärjättiin kotihoidontuella ja silloisen miehen työkkärirahalla... Mutta tietenkin jos vakituisen työn sais... Meniskö se työtilaisuus ohi jos odottaisit jonkin aikaa?



Itse päädyin siihen, että olin kotihoidontuella ja kävin välillä tekemässä keikkatöitä ettei rahat aivan loppuneet, isä hoiti sillä välin lasta. en ole katunut, vaikkei rahaa tosiaan ole ollut tuhlata. On ollut tosi ihanaa olla kotona lapsen kanssa nämä vuodet, ja uskon että se on ollut kivaa aikaa lapsellekin. Aika menee niin äkkiä....

Tämä on ollut mun ratkaisu, muita en voi neuvoa. Riippuu tietenkin siitä työn mielekkyydestäkin, oma silloinen työ oli niin tylsää/huonosti palkattua, et oli tuhat kertaa antoisampaa kotiäitinä..

Vierailija

Samaa asiaa pohdin minäkin... Nuorimmainen pian 2v ja hoitovapaata olis jäljellä vielä tuo reilu vuosi... Nyt olisi mahdollisuus päästä miellyttävään osa-aika työhön mutta jotenkin on vaikea jättää pienimmäistä päivähoitoon... Olen jokaisen lapsen kanssa ollut kotona siihen asti, kun lapsi täyttää tuon 3v...



Meilläkään ei ole taloudellisesti välttämätöntä mun töihin menoon mutta olen väsynyt yksinäisyyteen kotona. Lapsia meillä 4, isommat jo yläasteella, kaksi pienintä siis kotona. Harrastan aktiivisesti ja se taas on helpompaa kotoa käsin kuin töistä...



Vaikeaa on päätös täälläkin... Emovaisto pysyy tiukasti minussa kiinni :)

Vierailija

ei yhtään huvittaisi lähtä töihin meillä neiti 11 kuukauden ja vakipaikka oottelee.... Toisaalta tosi ahdistavaa, mut kun ei jaksa kituuttaa hoitovapaallakaan kun sitä rahaa ei sitten jää ylinmääräiseksi.

Vierailija

OLET OIKEASSA LAPSET KAIKKEIN ARVOKAIMPIA. RAHA EI OLE MITÄÄN NIIHIN VERRATTUNA. ITSELLÄNI KOLME LASTA JA KOTONA OLEN NIIN KAUAN KUN PYSTYN JA MIELELLÄÄN VIELA KOTIHOIDONTUEN LOPUTTUAKIN. SHOPPAILLA EHTII SITTEN MYÖHEMMIN...

Vierailija

Lapset ovat pieniä vain vähän aikaa, mutta töitä ehtii tehdä ja rahaa ansaita monta kymmentä vuotta. Itse laitoin vaakaan rahan ja lapset ja valinta oli täysin selvä.



Enpä usko, että kukaan katuu joskus kiikkustuolissa sitä, ettei ole ehtinyt tehdä töitä tarpeeksi, mutta liian vähäistä aikaa lasten kanssa katuu varmasti moni.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat