Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Tuntuu, että mieheni ei rakasta minua. Hän ei anna minulle huomiota, vaan kaiken hän antaa tyttärellemme. En haluaisi tuntea näin, mutta olen varmaan kateellinen. Tämä ei vahingoita tunteitani tytärtäni kohtaan mutta tunnen vihaa miestäni kohtaan. Olen raskaana ja herkkä mielialani voi johtua siitä. Mutta tuntuu että mieheni haluaa pahoittaa mieltäni tahallaan. Tänään hän esimerkiksi lähti kauppaan ja pyysin häntä tuomaan salmiakkia. Kun hän tuli, hän ensimmäisenä antoi tytölle kahta ostamaansa suklaata, ei ollut ostanut salmiakkia. Kun kysyin syytä, hän sanoi: Minä inhoan salmiakkia. Vain suklaa on hyvää. Tuo oli vain esimerkki aika mitättömästä asiasta, mutta se saa minussa aikaan mielettömän raivon tunteen. Vastaavanlaisia tilanteita on lukuisia joissa mieheni ei ota huomioon minua vaan aina ensisijaisesti tyttäremme. Meillä on myös kaksi poikaa ja mieheni kohtelee heitäkin välinpitämättömästi. Tuntuu pahalta poikieni puolesta ja myös itseni puolesta. En tiedä olenko vain liian herkkä. Haluaisin kuulla onko muilla samanlaisia kokemuksia.

Kommentit (3)

Vierailija

Meillä myös kaksi poikaa ja tyttö. Joka todella saa isän huomion kokonaan,tosin en voi sanoa että kohtelee välilnpitämättömästi poikia muut eron huomaa.Myös minusta tuntuu että tyttö saa kaiken huomion,neidille löytyy aikaa vaikka keskellä yötä mutta minulle ei.Meillä parisuhde on rakoillut jo jonkin aikaa,aivan kuin minulla olisi 4 lasta,mutta minä itse en saa sitä huomiota mitä kaipaan mieheltä.Todella vähäistä on hellyyden osoitukset yms.enkä omasta mielestäni vaadi liikaa, vaan sitä hellyyttä minäkin kaipaan.Myös kihloihin/naimisiin haluaisin siitä olen " rukkaset" saanut. =( Aivan kuin olisin äiti hänellekkin,asiasta on puhuttu,riidelty ja tehty vaikka mitä mutta hän ei ymmärrä, eikä hän tee koskaan asian eteen mitään.Todella välinpitämättömästi kohtelee minua.Olen vain niin väsynyt tähän että en tiedä kuinka kauan jaksan.Jos minä en pidä yllä meidän parisuhdetta niin sitä ei olisi enää,rupeaa käymään tosi yksitoikkoseksi ja raskaaksi vaikka väitän vielä rakastavani häntä.Toivon koko ajan että hän muuttuu ja osoittaa rakkautensa.

Vierailija

...mustakin tuntunut, että mies vain linnottautuu lehden taakse tai telkkarin ääreen (antaisipa senkin ajan lapselle, sekin olisi parempi!), eikä juuri huomaa pikkuasioita joita tarvitsisin- hetken omaa aikaa,pitkät aamu-unet kerrankin, jotain kaupasta jos pyydän tms. Vuosi sitten olin jo aika kypsä ja pohdin eroakin.Ajattelin, että millainen vanhuus meille tulisi yhdessä jos toisen auttavaisuus on nollassa. Ei ukko varmaan jaksaisi paljon vanhainkotiin tulla mua katsomaan...



Mutta nyt kun lapsi on kasvanut ja vähän omatoimistunut, ovat asiat kohentuneet. Olen saanut kynttiläillallisia ja pieniä yllätyslahjoja.Ehkä parannus johtuu siitä, että itse olen myös ollut aktiivisempi, ehdottanut yhteisiä menoja kahdestaan ja sanonut topakasti, että nyt istutaan iltaa kahdestaan ja jutellaan todella toisillemme niinkuin seurusteluaikana.

Vierailija

itse en voisi tuollaista sietää ollenkaan, menis herne nenään samantien. mielestäni parisuhde on molemmin puolista kunniottamista ja huomioimista. Meillä myös oli jonkin verran sitä että mies ei esim. sanonut rakastavansa minua saati ihaillut mitenkään toki jos minä sanoin rakastavani häntä tuli vastaukseksi, että niin minäkin sinua. Pari viikkoa sitten mies lopulta sitten kertoi minulle ettei rakasta minua enää ja tässä siis syy. Olin itsekin kysellyt haluaisiko jo kihloihin yms. enää en kysele. Silti mies sanoi tykkäävänsä minusta ja haluavansa jatkaa ja saada tämän toimimaan. Minuun se sattui valtavasti, mutta toisaalta parempi näin, koska olen jo pitkään vaistonnut tämän ja se on minua ahdistanut.



Kaikesta huolimatta hän hieroo minua oma-aloitteisesti välillä, silittelee, huomioi erilaisilla tavoilla. Silti tuntuu pahalta ja toivoisi, että vielä jonakin päivänä hän sanoisi rakastavansa minua oikeasti, en silti halua kuulla sitä vaan mekaanisesti sanottuna. Tytärtään hän rakastaa todella paljon ja välillä itsestä tuntuu pahalta kun toinen menee minun edelle ja minä olen vähemmän tärkeä kuin se pieni tyttö, jonka minä kumminkin olen synnyttänyt. Toisaalta olen ajatellut sen niin että se kasvattaa meitä molempia. Miehelleni oli vaikea tuoda esille asiaa ja hän oli todella helpottunut saatuaan sanottua sen ulos. Nyt vaan ihmetellään että miten tästä eteenpäin. Olen tuonut hänelle esille että ilman rakkautta ja arvostusta ja halua olla toisen kanssa ei ole parisuhdetta. nyt sitten odotellaan että mitä tapahtuu.



Toisaalta itselläni oli samanlainen olo n. vuosi sitten, ahdisti ja mieitytti, että miksi sitä muka ton kanssa haluaisi olla, eihän meillä ole mitään yhteistä ja ihan tylsä äijä. halusin laittaa poikki ja saada ajattelu aikaa No sitten huomasin olevani yllättäen raskaana, enkä halunnut jäädä yksin lapsen kanssa. Päädyimme muuttamaan yhteen vaikka etukäteen se tuntui todella ahdistavalta. Pikku hiljaa aloin löytää niitä hyviä puolia miehestäni uudelleen ja nyt sitten toivon että hänkin käy vaan samanlaisen kasvu prosessin läpi kuin itse kävin.



Sen verran vielä, että tilannetta ei kannata jättää siihen että itsellä on paha olla vaan se pitäisi jotenkin selvittää ja saada eteenpäin muuten kummallakaan ei ole mahdollisuutta kasvaa ihmisenä saati saada suhteesta toimivaa ja hyvää. mielestäni on todella tärkeää, että toinen huomioi minua ja toisaalta että itse huomioin toista.



jaksamista ja voimia selvittää tilanne. Ahdistukseen ei kannata jäädä.



murmeliitta

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat