Auttakaa! Kitisevä 2,5v ja etenkin nukkumaanmeno tuskaa

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Mulla menee hermot meidän 2,5-vuotiaaseen. Pikkusiskon syntymän (2kk sitten) jälkeen tyttö on alkanut kitistä lähes joka asiasta. On päiviä, jolloin tuntuu, että mikään ei oo hyvä eikä mistään selviä ilman vinkumista ja itkemistä. Vinkuminen ei liity sinänsä pikkusiskoon eikä äkäily kohdistu häneen, vaikka osittain varmasti pikkusiskon saamasta huomiosta johtuukin. Onneksi ainakin vielä tyttö kuitenkin hoivaa pikkusiskoa ja tykkää tästä kovasti.



Oon yrittänyt ottaa isosiskon huomioon ja ollut pitkäpinnainen ja hermostumatta. Nyt alkaa kuitenkin hermo mennä, kun nukkumaan käyminenkin on mennyt yhdeksi huutamiseksi (ei se ennen siskon syntymääkään kyllä kovin helppoa ollut). Ihan samalla tavalla luetaan iltasadut ja lauletaan iltalaulut kuin ennenkin ja tyttö on oikein hyvällä tuulella sänkyyn mennessään. N. kahden minuutin päästä alkaa kuitenkin kitinä, että peitto on huonosti, on kylmä tai kuuma tms. Eikä auta, jos peittoa korjaa, vähentää tai lisää vaatteita. Kitinä ja itku jatkuu ja jatkuu ja jatkuu. Ei auta järkipuhe, ei uhkailu, ei lahjonta. Pahimmillaan vinkumista saa kuunnella reilusti yli puoli tuntia. Mitä ihmettä voitais tehdä?



Uniajat on olleet samat jo kauan ja tiedän, että tyttö on väsynyt päiväuni- ja yöuniaikaan. Ei kuitenkaan niin väsynyt, että kitinä vois johtua siitä. Vinkuuko kenenkään muun 2,5-vuotias (tai sinne päin) samalla lailla? Tollanen käytös kun kuuluis musta lähinnä pienemmälle lapselle, joka ei osaa itseään muuten ilmaista. Auttakaa siis. Miten saada kitinä loppumaan ja äidin hermot takaisin normaalitilaan?

Kommentit (4)

Meillä kaksi vee tyttö ja kitisee kyllä aika paljon. Nukkumaan menokin on kyllä aika kitinää ja itkemistä. Kirjoitit, että käytös kuuluisi mielestäsi pienelle lapselle joka ei osaa ilmaista itseään muuten. Mielestäni 2-3-vuotias on vielä pinei lapsi joka ilmaisee itseään vielä pitkälti kitinällä ja itkulla. Ei 2v osaa vielä pukea tunteitaan kovin hyvin sanoiksi. Meillä olen tulkinnut käytöksen lähinnä uhmaiäksi. Neidillä on omaa tahtoa, mutta ei oikein vielä osaa käyttää sitä harkitusti vaan tahtoo sitä sun tätä ja ei itsekään tiedä mitä. Tunteet vaihtelee kuin murrosikäisellä ja rajoja haetaan. Äidille voimia!

Ja ihan siltä kuin tyttö testaisi kuinka pitkälle mamma menee! ja uhmaikäkin taitaa vaikuttaa asiaan.



Kun kuulostaa siltä ettei mikään ole hyvä niin anna yksinkertaisesti vaan olla.. Tiedän että kuulostaa pahalle. Meidän pojan hoitotäti sanoi minulle että, ei kannata antaa juoksuttaa, varsinkin kun on meillekin toinen tulossa. Ollaan sit ihan lirissä.

Kyllähän tuo meidänkin poika yrittää juoksuttaa.. Oli vielä viikko sitten pinnasängyssä ja tottakai heitti unirätin ja nallet laidan yli ja itki että pitää mennä nostamaan. Kerran menin ja toisen kerran kun heitti niin nostin vaan rätin sänkyyn ja nallet jäi lattialle! Siihen jäi heittely. Nyt ei kyllä pahemmin enää tavaroita lattialle heitä, kun ne sieltä itsekin ylös saa :)

Mutta kitinä ja jutustelu on tilalle tullut. Siis juttelee uninallelle.

Kun tiedän ettei pojalla hätää ole niin annan kitistä/jutella.. ei se jatku kun pahimmillaan 1,5 tuntia =) Välillä tietysti käyn oven raosta hyssyttelemässä, mutta itse huoneeseen en mene. Yleensä tuo kitinä on 15 min. pituinen ja sitten nukahtaa.. Uhmaiässä tuo meidänkin poika on ja joskus ihan mahdoton.



Kaikilla on omat tavat.. Kannattaa katsoa mikä parhaaksi teille käy. Meillä tuo näyttää toimivan, ainakin tällä hetkellä.



Meilla 2.5 vuotias osaa vetaa valilla monen tunnin hardellin ettei nukkumaan menosta tule mitaan.

Huutaa kurkku suorana sangyssa ettei halua nukkua vaan haluaa leikkia tms..



Mutta sitten taas toisinaan menee tosi helposti unille.



Meilla oli aikaisemmin yli 2 tunnin unille meno show joka paiva kun poikaa ei saatu nukkumaan joten enaa meilla ei hairitse jos juniori vahan moykkaa..



Etta tuttua on..



Jaksamista Sinulle.

Voi, kuulostaapa tutulta. Meillä sama tilanne, taloon tuli vauva elokuussa ja nyt esikoinen (2,5vuotta) on saanut ihan kamalan uhman päälle. Mikään ei ole hyvä. Koko ajan tahdotaan ja halutaan ja mulla menee valitettavan usein hermot. :-( Tänäänkin ruoka jäi syömättä ja maidot purskutettiin suihkuna pöydälle -> käskin pois ruokapöydästä huoneeseensa miettimään. -> Taapero kurkku suorana itkien huoneeseen.



Vaaterumba on ihan mahdoton. Kaapista vedetään miljoona kertaa vaatteet alas ja niitä vaihdellaan ja pueskellaan päälle joka käänteessä. -> Käsken vaatteet kaappiin takaisin ja kiellän vaihtelemasta vaatteita kesken päivän jos niissä ei ole likaa tms. -> Taapero saa kauheat raivarit. Nyt olemme hommanneet lukot taaperon vaatekaappeihin, joten pian jää sekin härdelli pois. En kerta kaikkiaan kerkiä koko ajan siivoilemaan " turhia" sotkuja pienen vauvan kanssa joka on koko ajan tissillä...



On niin paha mieli että joutuu olemaan niin kireänä koko ajan. Ihan itkettää että mihin se pieni ihana aurinkoinen taapero katosi???!!!:-( Sanokaa nyt kokeneemmat että tämä vaihe menee ohi ja sieltä vielä joku päivä se kiltti lapsi tulee takaisin:-)?

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat