Onko teillä koskaan ikävä kuolleita isovanhempianne?

Vierailija

Mulla on ikävä mun mummoa *nyyh*



kuollut jo 15 vuotta sitten.

Sivut

Kommentit (16)

Siinä unessa tiedän hänen olevan jo kuollut, mutta silti voin keskustella hänen kanssaan " elävästi" . Olen unessakin joka sekunnista todella kiitollinen hänen seurastaan. Kun herään, silmät ovat aivan märät...

En ehkä ikävöi, mutta muistelen, joskus kaiholla joskus hyvillä mielin... Tosin olen ehtinyt tavata vain äidinäidin (muut siis kuolleet jo ennen syntymääni), mutta hän olikin sitä parempi mummu!

Monina elämäni hetkinä olen ollut pakahtua ikävästä.

1999 vuonna äkillisesti kuollut ukkini,oli minulle yksi elämäni tärkeimmistä ihmisista ja on edelleen syvällä sydämeni pohjukassa.

Hän elää sisälläni lämpiminä muistoina ja syvänä rakkauden tunteena.



Hän kuoli 2 pvää ennen joulua, hänen synt. olisi aina joulupäivänä ja

hän oli meidän jouluhengen luoja.



Hänen jälkeensä kaikki jouluhössötys tuntuu niin lohduttomalta.



Suru on kuin meri,joka joskus kovin kuohahtaa ja joskus tyyntyy,vaikkakin aina hienoisesti aaltoilee.



Lapsiani katsellessa usein iskee ikävä,hän olisi noista rinsessoista ollut niin myyty. :)



Varsinkin pappaa on välillä kova ikävä, mummi jäi vähän etäiseksi ja harmittaa kun näin kävi. On ikävä häntäkin. Isänisä kuoli vuonna -52 isäni ollessa 6-vuotias.



Äidinäiti, rakas mummuni, on nyt 87-vuotias. Toivottavasti hän pysyy vielä pitkään hyvässä kunnossa. Hän on erittäin tärkeä, kuin toinen äiti.

En oikein tiedä miksi. He olivat kaikki lapsuudessa ihania ja turvallisia ja tietenkin rakkaita ja surin kun he sairastivat ja itkin kun he kuolivat. Mutta ei minun varsinaisesti heitä ole ikävä. Ehkä pitkät sairausajat jotenkin vaikuttivat? Mummoni oli 20 vuotta sairaana ennen kuolemaansa aiemmin tänä vuonna, ja jotenkin tuntui, että menetin sen " oikean mummon" sinne sairauden alle jo vuosia sitten...

Voi kun voisi kääntää aikaa taaksepäin! Niin keskustelisin sen kanssa asioista, kyselisin vanhoista ajoista. Tutustuisin siihen kunnolla.



Mulla on ikävä mummoa. :(

, joille soitin aikuisiälläkin lähes joka päivä. Molemmat kuolivat 90-luvun puolessa välissä. Kauhee ikävä toisinaan ja mua harmittaa, ettei mun mies koskaan saanut tavata niin ihania ihmisiä!



Terkut taivaaseen! :(

Ihana lämmin ihminen hän oli, hänestä sain voimaa. Ukkia ja pappaa en niinkään osaa kaivata, mummi on vielä elossa onneksi.



Taivaaseen täältäkin terkkuja:)

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat