Onko kenelläkään muulla eristäytynyttä vanhempaa?

Vierailija

Minun isäni on eristäytynyt lähes täysin ulkomaailmasta, myös meistä lapsista. Minulle tämä on ollut aina hyvin ahdistavaa :( :(

Kommentit (13)

mutta isäni on kyllä ollut aina aika " outo" , ja viihtynyt omissa oloissaan. Ei ole paljoakaan ystäviä. Vanhempani erosivat ollessani pieni ja isän kummallisuus on aina rasittanut mua eri tavoilla. Meidän suhde on etäinen, vaikka isäni toivoisi että olisimme läheisiä. Hänellä ei ole ollut muita naisia äitini jälkeen. Lapsena kärsin siitä miten hän eli vain minun kautta, sillä ero oli hänelle katastrofi. Tunsin syyllisyyttä isän yksinäisyydestä. Hän myös syyllisti minua siitä.

kuinka voit sanoa isääsi reppanaksi? Siis tarkoitan sitä, että minä en pysty tuntemaan ollenkaan negatiivisia tunteita omaa isääni kohtaan, vaikka kai hän joillain kriteereillä " reppana" olisikin. Miltä hänen kuolemansa tuntui sinusta sitten lopulta? Olitko pelännyt hänen kuolemaansa jo pitkään?

Hyvä kuulla, etten ole huoleni kanssa ainoa. Vanhemmasta, yksinäisestä ja erakoituneesta vanhemmasta huolehtiminen on elämäni raskain asia.



Onko teillä muilla erakoiden lapsilla sisaruksia? Huolehtivatko he omalta osaltaan vanhemmastasi?

Nyt olen tajunnut etten voi käyttää omaa elämääni vanhemmastani huolehtimiseen. En tiedä olisinko pystynyt tähän ilman tytärtäni. En halua hänelle onnetonta ja huolehtivaista äitiä vaan onnellisen lapsuuden. Olen näin saanut myös oikeuden omaan elämääni ja onnellisuuteeni. Mutta kyllä mainitsemasi tunteet ovat yhä taustalla, ne eivät vaan hyökkää silmille niin kuin ennen.



Lämpimästi suosittelen terapiaa, siinä saa täytettyä myös aukkoa, jonka vanhemman poissaolevuus jättää.



Voimia sinulle! Uskalla elää omaa elämääsi isästäsi huolimatta, sillä hänen elämäänsä et voi vaikuttaa - omaasi voit!!!

Ainoa yhteys ulkomaailmaan työtovereiden lisäksi olen minä, hänen ainoa lapsensa. Ja minun pienet lapseni.

Työ-kauppa-koti. Siinä hänen elämänsä. Hän karkoittaa ihmiset töksäyttelemällä. Esim. kun veljensä vaimoineen pyyteli häntä monesti kylään hän totesi: ' arkisin olen niin väsynyt ja viikonloppuisin olen yleensä Sarin luona' . (minä olen se Sari). Moneen kertaan tätä toisteli, että ei ole aikaa, niin lopulta lakkasivat pyytämästä.

Tunnen jatkuvaa huolta hänestä. Vanhenpani erosivat n. 10 v. sitten, isän löydettyä uuden. Äiti valitti kotisudullaan jatkuvaa yksinäisyyttään ja oli juttunut lähes sängynpohjalle pikkuveljeni lähdettyä opiskelemaan.Houkuttelin hänet muuttamaan tänne pääkaupunkiseudulle,(perheeni ja pikkuveljeni asumme täällä). Äiti ei ole muutaman asumisvuoden jälkeen tutustunut yhteenkään uuteen ihmiseen. Ei hänellä ollut erityisesti ystäviä kyllä aiemminkaan, hän on vähän originelli.

Nykyään hän käy kerran/pari viikossa kaupassa, siinä hänen kontaktinsa ulkomaailmaan. Soitan hänelle usein ja joskus käytän häntä kaupoilla autolla. Hän olisi tervetullut meille vaikka päivittäin mutta ei saa itseänsä liikkelle. Matkaahan on peräti kaksi kilometriä....

Hän on selvästi masentunut mutta minulta ovat keinot loppuneet. Olkoon omissa oloissaan, onneksi sentään lukee paljon eikä ole sortunut esim. ryyppäämään.

Taitaa olla niin, että ensin vanhemmat olevat huolissaan lapsistaan ja sitten lapset vanhemmistaan...

Yhtään ystävää ei hänellä ole. Se on todella surullista. Harmittaa silti, että hän haluaa aina tulla kutsutuksi kaikkiin juhliin ja aiheuttaa erityisjärjestelyitä vaikkei tule paikalle. Suurimmaksi osaksi hän aiheuttaa yksinäisyytensä omalla käytöksellään aj onkin välillä tosi rasittava. Itselleni on kuitenkin ollut helpotus, että hän on ottanut etäisyyttä eikä vaadi enää minua kaverikseen, sitä kun en voi olla.




Isäni eristäyti lähes kokonaan sisälle. Joi viinaa, haukkui uutta vaimoaan ja söi mielialalääkkeitä.Ihan reppana. Tunsin ahdistusta ja syyllisyyttä.

Oli liian herkkä ihminen tähän maailmaan. Lopulta lopetti viinan juomisen. Muttei silti lähtenyt ulos talosta.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat