Onko ketää muuta pikku2 odottajaa joka ollut koko ajan kotona?

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Jäin kotiin esikoisen jälkeen ja olen tehnyt toista tutkintoa tässä ohessa.Nyt pikku2 olisi määrä syntyä helmikuussa ja vähän hirvittää miten jaksan olla vielä kotona...Tämä toinen oli kyllä hartaasti toivottu mutta siltikin.Ikäeroa tulee vajaa 3 vuotta joten yhteensä olen kotona vähintään sen reilut 4 vuotta.Joku täällä aloittikin keskustelun siitä, miten osaa palata töiden jälkeen kotiin mutta entä tässä tilanteessa?Emme voineet ns. valita, että olen välillä töissä, sillä minulla ei ollut työpaikkaa mihin palata ja meille suositeltiin lapsenhankkimista ensimmäisen perään kun ekassakin oli ongelmia.



Nyt asumme uudella paikkakunnalla, jossa en tunne ketään ja vaikka käymme puistoissa yms. välillä väsyttää ja kyllästyttää.Vanhat kaverit jäivät entiselle asuinalueelle ja täällä en vielä tunne ketään.Miten ihmeessä jaksan vielä kykkiä kotona ties kuinka kauan?

Kommentit (10)

Vierailija

Vaikka välillä tuntuu, että aika käy pitkäksi. Itse olen ollut kotona kohta kuusi vuotta esikoisen syntymästä. Nyt aion jäädä kotiin tämän kolmannenkin kanssa kolmeksi vuodeksi. Itse käväisin välillä iltaisin töissä ja huomasin kyllä jaksavani paljon paremmin lasten kanssa päivät. En halua viedä lapsia hoitoon, kun en itsekään ikinä ole ollut. Lapset on kuitenkin pieniä niin vähän aikaa, että siitä kannattaa nauttia jos vaan voi. Itse kokisin olevani huono äiti jos veisin lapset hoitoon ja lähtisin töihin, en millään lailla halua arvostella muita äitejä, jokainen tekee niinkuin parhaaksi näkee.

Vierailija

Mä olen ollut yhtäkyytiä kotosalla 14v. ja ootan nyt meitin 7:ttä.

Tähän väliin on mahtunut niin paikkakunnan muutos uusiin ihmisiin tutustumiset kuin 1 paha synnytyksenjälkeinen masiskin. ja kaikista on selvitty ja selviää, mikäli itse asennoituu, että jaksaa.



Onnea sinulle uudesta tulokkaasta, kyllä sä kahden kanssa pärjäät kotosalla ihan hyvin.

Vierailija

Sitten mies jäi kotiin hoitamaan lapsia ja kokeilin työelämää ½ vuotta vain huomatakseni että viihdyn erittäin paljon paremmin kotiäitinä =). Nyt meidän viides syntyy näinä päivinä ja töihin ei ole kiire. Eiköhän nuo työjutut aikanaan ehdi taas oppimaan.



Yksi siskoistanikin oli yli 10 v. kotona ja opiskeli 40 v. lähihoitajaksi ja nyt sai kotipalvelusta vakipaikan. Kyllä töitä ehtii tekemään.



Mutta jokaisen pitää tehdä se mikä tuntuu hyvälle ja töihin meno ei ole mikään häpeä sen enempää kuin kotiäitinäkään olo ! Jotenpa yksiselitteistä vastausta ei kai ole.



Rapuäiti 39+1

Vierailija

Ja piti vielä lisätä, että rohkeasti vain tutustumaan uusiin ihmisiin. :) Lähes kaikilta paikkakunnilta löytyy perhekerhoja/-kahviloita, joissa tutustuu kyllä helposti toisiin äiteihin.



Itselläni on edessä myös uuden työpaikan etsiminen (muutimme mekin ennen kakkosen syntymää) ja olen harkinnut jotain lisäkoulutusta ennen varsinaista työhön paluuta. Saisi hiukan päivitettyä tietoja ja taitoja.

Vierailija

Aika on kuitenkin mennyt tosi nopeasti, aloimme käydä srk-kerhoissa ja esikoiselle etsin virikeoimintaa esim päiväkodin leikkiryhmä kerran viikossa ja temppukoulu. Perhekahvilakin alueellamme toimii. Eipä ole ollut ikävä töihin, sinne kiireeseeen, stressaavaaan ilmapiiriin.

Nautin nyt kotona olosta. Sitäpaitsi totesin, että meillä on ollut koko syksy neuvola, lääkäri ym omia ja lapsen menoja, että olisin joutunut olememaan niiden takia koko ajan osan päivää pois. Nyt on saanut suunnitella oman aikataulun ihan itse.

Vierailija

Meille tulossa toinen alkukesästä, jolloin esikoinen puolitoistavuotias. Luonnollisestikin olen ollut kotona koko ajan. Viime keväänä tökki vähän ja aloin miettiä mitä elämältäni haluan. Tein kaiken maailman yrityssuunnitelmia ja suunnittelin töihin paluuta, kun jotenkin koin jääväni jostain paitsi. Sitten aloimme suunnitella toista lasta ja jossain vaiheessa tajusin, että elämäni on nyt tässä lasten kanssa. Olen vasta kolmekymppinen, joten työhön voin palata vaikka kymmenen vuoden päästä ja silloinkin on vielä parikymmentä vuotta työaikaa jäljellä. Me halutaan monta lasta ja itse olen ajatellut niin, että en kestä huonoa omatuntoa lasten hoitoon viemisestä yms, joten mielummin olen kotona. Olen jotenkin oppinut nauttimaan tästä aikatauluttomuudesta ja siitä, että saan itse päättää päivieni kulun. Mekin ollaan muutettu uudelle paikkakunnalle. Käydään muskarissa kerran viikossa, leikkipuistossa, kirjastossa ja meillä käy kavereita silloin tällöin. Sitten olen yrittänyt tehdä sellaisia rutiineja, että siivoan torstaisin ja teen illaksi ruoan, kun mies tulee kotiin... Voi kuulostaa tappavan tylsältä, mutta voin kyllä rehellisesti sanoa eläväni elämäni parasta aikaa ja haluan olla kotona vielä pitkään, toivottavasti se on mahdollista.

Vierailija

Joo täällä yksi. Tosin itse en ole ehtinyt kauan vielä kotona olemaan, kun yllätysraskaus tuli esikoisen ollessa 8 kk! Elikäs nyt olen ollut hoitovapaalla tässä ja äitiysloma tämän pikku2:n kohdalta alkaa ihan parin viikon sisällä.



Mulla odottaa opiskelut AMK:ssa ja kiirettä sinne ei ole, ei varsinkaan kun on kaksi lasta pienellä ikäerolla. Töitä varmasti saisin hoitajana tehdä ihan silloin tällöin jos haluaisin, mutta katsotaan nyt miten asiat menee ja miten jaksan kahden pienen kanssa.



Tavallaan koen sen ihan hyväksi että on kotona sitten ns putkeen. Mä olen luonteeltani ainakin sellainen, että haluan sellaista tiettyä tasapainoa ja jos olisi tässä välissä ollut jossain töissä, niin jotenkin tuntuisi että mä en olisi jaksanut sellaista sekavuutta... selkeämpää on kun on " kunnolla" kotiäitinä ja sitten kun lapset ovat sen verran isompia että hoitoon viitsii viedä niin sitten palaa omiin asioihinsa.



Luulen että aika yleistä on se, että esikoisen kohdalla kotona ollaan pidempään mutta kun lapsia on useampia, yleensä se nuorin on kyllä alle 3-vuotias kun hoitoon menee :)



Ei niitä asioita kannata etukäteen murehtia, vaan ottaa sen asenteen että elämä kuljettaa kyllä omalla painollaankin. Ja joskus ratkaisut syntyvätkin sillai ettei pahemmin mieti. Kotona olemiseen liittyy tietysti aina sitä yksinäisyyttä, mutta myös mahdollisuus olla omien lastensa kanssa. Tiedän hyvin millaista on asua vieraalla paikkakunnalla pienen lapsen kanssa :( Ei ole kovin helppoa tutustua uusiin ihmisiin, mutta rohkeasti vain mukaan kaikenlaisiin äiti-lapsitoimintoihin.

Vierailija

Kyllähän tämä kotona oleminen saa välillä tunteet heittelemään ihan vuoristoradan malliin. ;) Isoveli täyttää juuri kaksi vuotta keväällä kun saa sitten ihmeteltäväkseen uuden kaverin. Työelämään ei siis ole vielä vähään aikaan mikään hoppu eikä kyllä niin kova ikäväkään sinne ole.



Olen vain itse vielä niin " keskenkasvuinen" ja hemmoteltu aikuis-kakara että välillä tekee mieli vaan polkea jalkaa ja huutaa että " MINÄ ITE, TAHDON TEHDÄ SITÄ JA TÄTÄ!" . Välillä ärsyttää niin kovasti kun tällä paikkakunnalla ei ole oikein omia kavereita ja miehen vuorotyön takia ei voi aloittaa oikein mitään omaa harrastustakaan. Tiedä sitten aloittaisinko edes mitään, mutta olisi ihanaa kun olisi vapaus valita. Nyt alkuraskauden väsymyksen painaessa päälle ja miehen ilta- ja yövuoroputken päättyessä on kyllä reppu aika tyhjä.



Mutta sitten on taas isällä pitkät vapaat ja aamuvuoroa, on apuna ja kaverina, tehdään yhdessä asioita ja käydään kaupungilla ostoksilla. Minäkin saan välillä ulkoilla koirien kanssa, lueskella ja syödä välipalaa rauhassa ihan ITSEKSENI. Sitten aina tuntuu että mitähän sitä taas viime viikolla tuli murjotettua ja mörköiltyä, hyvinhän tämä arki menee. Viikottainen muskarikin antaa aina hyvää mieltä pitkäksi aikaa.



On niin paljon itsestä kiinni miten siihen arkeen suhtautuu ja sopeutuu. Itse olen huono lähtemään ihmisten ilmoille ja varsinkin nyt kun olen niin paljon kotona niin jopa kyläilemään lähtö tuntuu toisinaan todella vaikealta. Vaikka sitten jälkeenpäin olo on niiin paljon parempi. Mutta ihan voi katsoa itse omaa sammaloitunutta naamaansa peilistä.



Ja kunhan lapset kasvavat ja hieman jo itsenäistyvät niin kyllähän sitä taas aikaa löytyy äidinkin harrastuksiin. Sitten on kiva muistella kuinka sai olla kotona katselemassa omien nassukoiden kasvamista ja touhuilua - niitä parempia muistoja ei kyllä olekkaan.



Josko tämä äitikin joskus kasvaisi aikuiseksi... ;)

Vierailija

Minä odotan nyt viidettä lastamme ja olen ollut toisen lapsen syntymästä asti kotona. Eli tämän viidennen synnyttyä olen ollut yhteensä 6,5v kotona ja tarkoitus olisi olla vauvan synnyttyä vielä 2-3 vuotta ennen töihin menoa. Itse nautin suunnattomasti lasten kanssa olosta enkä kaupaa työelämään.



Itsestäni tuntuu hiukan kummalliselta kun toiset äidit valittavat että kuinka ihmeessä jaksavat olla kotona vielä toisenkin lapsen vauva-ajan... sitä ehkä olisi kannattanut miettiä ennen kuin miettii sisaruksia lapselleen. :) Ei millään pahalla. :)

Vierailija

ja oon nyt ollut kotona reilut 2v esikoisen kanssa. Me kans asutaan paikkakunnalla, jossa harrastuksia ei oikein ole, eikä muita samanikäisiä lapsia (mulla kans kaverit/sukulaiset on satojen kilometrien päässä). Ollaan käyty perhekahviloissa, kerhoissa, leikkipuistoissa, mutta mikään ei oikein tunnu omalta jutulta - mutta lapsen vuoksi käydään vähintään kerran pari viikossa.



Aion mennä takaisin töihin, kun toinen lapsi on noin vuoden vanha. Minua ei ole tehty pelkästään kotiäidiksi (vaikka toisaalta olen kyllä nauttinut tästä stressittömyydestä), ja haluaisin luoda omaakin uraa välillä. Pelottaa toisaalta oma jaksaminen jo pelkästään kotona - miten sitten, kun pitäis vielä töissäkin jaksaa käydä...? Tosin monet tuttavani, jotka ovat palanneet hoitovapaalta töihin, ovat sanoneet, että se tuo ihan uutta energiaa myös kotona jaksamiseen, siihen yritän siis uskoa.



Minä olen myös opiskellut jne tässä kotona ollessani, joten ei tämä aika ole " hukkaan heitettyä" siltäkään osin. Ja lapselle on varmasti ollut eduksi, että olen ollut pitkään kotona. Kyllä sitä kotonakin jaksaa, keväällä tuskin on tekemisen puutetta ;) Aion siis minäkin sinnitellä, olen sitä mieltä, että jos kerran lisää lapsia Haluaa, niitä on sitten vain tehtävä - ei voi jäädä odottelemaan mitään " ihannetilannetta" . Ja on ihanaa, että on edes taloudellinen Mahdollisuus olla kotona (niin pitkästyttävältä kuin se usein tuntuukin).





Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat