Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Sivut

Kommentit (89)

Haluaisinpas vaan tietää että kaunakos se rouva itse on ollut kotona lasten kanssa?



Vierailija:

Lainaus:


Kysyin vain, että miksi sitä ei voi yrittää keksiä jotain itselleen sopivaa ajanvietettä valittamisen sijasta? Miksei omasta ajasta voisi yrittää tehdä arvokasta ja viihtyisää?



Opiskellakin voi omaan tahtiin. Voithan ostaa oppikirjoja vaikka Suomalaisesta ja opiskella itsenäisesti sillä vauhdilla mikä omaan arkeen parhaiten sopii? Kahden alle 3-vuotiaan lapsen kanssa ei varmasti aikaa riitä koviin moneen erilaiseen puuhaan, mutta kyllä päivästä pitäisi saada ainakin jonkin verran aikaa itselleen. Jos mahdollista, niin eikö olisikin ihanaa mennä ulos lasten kanssa tapaamaan muita aikuisia jos se vain on mahdollista? Tiestysti jos lapsesi ovat kovin villejä, niin voi olla hankalaa lähteä heidän kanssaan mihinkään, se on kyllä ihan ymmärrettävää... ;)



36




Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

ensin tuntui, että viihdyn lapsen kanssa erinomaisesti. Olin todella kiinnostunut kaikista lapsiin liittyvästä (ja etenkin teoriapuolella kasvatuksen ja itsen kehittämisen mielessä).



Sitten kävi ilmi, etten ehdi tehdä muuta kuin siivota (ja kuunnella aikuisten marinat tästäkin) ja samalla päättää opinnot ja samalla kävi ilmi, että mies ei tule yhtään vastaan, kunhan ruikuttaa ja " makaa sohvalla" ja vielä anopin räät niskaan niin bueno!! Omien lasten kitinät jaksan, mutta en aikuisten ihmisten narinaa, jolle ei ole muuta perustetta kun että " kunhan tässä kitisen aikani kuluksi ja odotan milloin sinulta palaa pinna"



Töissä saan hoitaa työni itsenäisesti (anoppi eikä pomo kyylää niskan takana menikö juuri niin kuin hän haluaa), saan siitä erittäin paljon kiitosta ja myös enemmän rahaa kuin kotona (pienin merkitys).



Olen myös ns. nuori äiti, jolla työura alussa (28 yo-koulutus). Yli kolmikymppiset ja jo töissä (yli 5v) olleet äidit näyttävät jäävän ilómielin kotiin " lepäämään"

Teen töitä 4 päivänä viikossa. Meillä käy myös kotitöitä helpottamassa siivooja. Teemme viikonloppuna ruokaa pakastimeen, joten arki-iltoina ei mene juurikaan aikaa ruuanlaittoon. Työni on asiantuntijatyötä, jossa viihdyn ja jonka koen kiinnostavana ja haasteellisena.



Asumme harvaan asutulla alueella, jossa ei ole leikkipuistoja tms. Koin kotona olemisen todella yksinäiseksi, vaikka pari kertaa viikossa vääntäydyinkin äiti-lapsikerhoihin yms. Niissä kuitenkin lähinnä rasituin; lasten meteli oli korviahuumaavaa, äidit paasasivat yhteen ääneen lapsistaan. Huh.

Vierailija:

Lainaus:


Kyllä mun on vaan sanottava, että huolestuttavalta ja kylmältä kuulostaa mun korvaan se, ettei äiti tee kaiikkea voitavaansa ollakseen maailman tärkeimpiensä kanssa. Hassua että voi valita jaksaako olla lasten kanssa vai ei...



Mielestäni asia ei ole sopimiskysymys.

Vierailija:

Lainaus:


Miksi ette tee lasten kanssa eri asioita? Eihän kotiäidinkään päivät tarvitse olla aina samanlaisia. Miksi ette mene lasten kanssa erilaisiin paikkoihin tai tee kotona jotain muuta kun aina samat rutiinit?



Jos siivoaminen kyllästyttää, niin antakaa hetken pyykkien ja pölyjen olla paikallaan. Ehtiihän niitä siivota myöhemminkin. Antakaa itsellenne sen verran armoa, ettei kodin täydy olla jatkuvasti tiptop kunnossa! =)




kun 2-3 vuotiaat möykkää :) Ei siinä juuri kerkeä pitkiä hyviä keskusteluja käydä, silti kyllä käymme paljon toisten äitien luona. Itsekin rakastan keskustella älyllisiä, mutta turhauttaa kun ne keskeytetään yhtenään. Onhan tässä jo oltu kolme vuotta kotona. Haluaisinpa tietää kauanko nuo äidit ovat olleet, jotka syyttävät kotiäitejä saamattomuudesta...





Vierailija:

Lainaus:


Vierailija:

Lainaus:


Jos kaipaat enemmän haastetta, niin hakeudu myös aikuisten seuraan. Yritä keksiä sellaista tekemistä, jossa lapsesi viihtyvät ja MYÖS SINULLA on hauskaa ja koet saavasi tarpeeksi älyllistä haastetta.



Sillä aikaa kun lapset leikkivät leegoilla, niin sinähän voit seurustella jonkun aikuisen ystäväsi kanssa tai keksiä itsellesi jonkinlaisen projektin missä saat älyllistä haastetta ja mitä voit tehdä aina kun on aikaa siihen. Aloita opiskelemaan jotain kieltä ja opiskele sitä kotoa käsin tms... Jos sinulta löytyy mielikuvitusta niin varmasti keksit jotain mikä itseäsi miellyttää.



36




Eli kun sitä keksisi vain jotain projekteja itselleen, niin kotiäitinä viihtyisi paremmin? Taas syytit kotona huonosti viihtyviä saamattomuudesta!



Minä en kertakaikkiaan keksi sellaista projektia kotona, jossa saisin aivoilleni samanlaista älyllistä haastetta kuin töissä. Uuden kielen opiskelu kuulostaa toki mukavalta, mutta eipä sille millään löydy aikaa, kun kotona on kaksi alle 3-vuotiasta.






Nyt on hyvä, jos voi tehdä puoli minuuttia jotain ilman että taapero kiipeää johonkin/vetää kirjoja hyllystä/repii vessapaperia/mitä ikinä keksiikään.



Just nyt väsyttää aika tavalla.

Minä olen aktiivinen kotiäiti ja olen organisoinut meidän perheen arjen hyvin. Käyn lasten kanssa kaikenlaisissa riennoissa, tapaan muita kotiäitejä päivittäin. SE EI SILTI RIITÄ. Onko se nyt niin vaikea asia ymmärtää, että me ihmiset olemme niin erilaisia, että vaikka kuinka olisi aktiivinen ja organisoitu kotiäiti, niin kaikille kotiäiteys ei vain sovi.

teette varmaan mukavaa ja leppoisaa toimistohommaa klo 12 asti ja haette lapset tarhasta ja siivoja käy kerran viikossa?

Ette taida olla raskaan ruumiillisen työn yrittäjiä,jotka ovat kotona klo 18 ja kun on koko päivän ollut asiakaspalvelussa naama hymyssä,niin siitä ei pirtsakkuutta vapaa-illoille paljon jää saati sitten hermoja lapsille ja kotitöille.



T:yrittäjästä kotiäidiksi ihan suosiolla

En jaksa kiinnostua vaippa- , haalari- tai kasvukeskusteluista. Kodin siivoaminen puuduttaa jne....



Koska minulla ei ollut työpaikkaa johon palata (ja hakemiini töihin en päässyt) olin kotona 2,5 vuotta. Nyt opiskelen ja tämä tuntuu aivan taivaalliselta. Muut purnaa Ruotsin kokeista ja minä loistan kun Naantalin aurinko :-)

Ei se hirveän raskasta ole ainakaan fyysisesti, mutta aivoille kyllä. KOtona sitten jaksaa taas hyvin, kun toiminta on niin erilaista käytännön juttuja..



Meillä myös siivoaminen väheni runsaasti, kun menin töihin: Ollaan vähemmän kotona, sotketaan vähemmän. Vieraita käy vähemmän ja harvemmin, ei tarvitse tämänkään vuoksi siivota ja sotkun sietää paremmin, kun sitä ei tarvitse koko aikaa katsella ja siivota hitaasti pois.



Meillä myös lapsi on selvästi iloisempi kun saa olla paljon toisten lasten kanssa ja joku muu tarjoaa virikkeitä enemmän kun äiti..

Tarkoitukseni ei ole arvostella mitenkään niitä, jotka eivät kotona viihdy. Esitin vain muutaman kysmyksen, jotka ehkä auttaisivat teitä keksimään miten saisitte oman aikanne käytettyä niin, että viihdytte kotona. Jos mikään ei tunnu auttavan, niin ei sitten muuta kun takaisin töihin. Mutta kannattaa ainakin yrittää jotain.



Olen ollut yli kaksi vuotta kotiäitinä ja meillä touhutaan sillon kun siltä tuntuu, välillä on rauhallisempia päivä. Tapailen ystäviäni, sellaisia joilla on lapsia ja sellaisia joilla ei ole ja hyvin ollaan pärjätty. Ehkäpä se viihtyvyys riippuu myös siitä minkälaisten ihmisten kanssa on tekemisissä. Ainakin minä olen saanut aikani sujumaan viihtyisästi ja älyllisiäkin haasteita tulee vastaan. Hyvä niin, olen myös akateemisesti koulutettu, silti viihdyn kotiäitinä. :)



36

Uuden kielen opettelu oli pelkkä esimerkki. Jos kaipaat enemmän haastetta niin itsehän parhaiten tiedät mikä itsellesi sopii. Tee siis asialle jotain!



36

Vielä on oltava puoli vuotta. Onneksi villi esikoinen pääsee vuoden alusta kerhoon, jotta pääsen edes ostoksille.

Me kaikki olemme erilaisia, toiset eivät viihdy kotosalla ja miksi pitäisi sitten jäädä? Toinen tykkää olla kotona ja siitä kunnon kiksejä niin mikä ettei? Itte sanoin kyllä vielä pari kuukautta sitten että onpas ihanaa tää kotiäitinä olo, mutta nyt on tullut seinä vastaan. Ei enää jaksais yhtään päivää. Ehkäpä tämä on kolmen vuoden kotiäitikriisi. Siihenpäälle esikoisen paha uhma ja vauva. Haluan järkeni takaisin!!!!!



t. kahden äiti

Kaipaa selkeästi ryhmätoimintaa ja paljon kavereita. On sosiaalinen tapaus samoin kuin minäkin. Äidin kanssa puistossa ei enää vaan sille riitä eikä se halua yksin mun kanssa kotona jatkuvasti piirtää. Minä kanssa muuttunut passiiviseksi enkä saa enää mitään täällä aikaan kun masentaa nää seinät. Ollut jo 3vuotta kotona. Tosin etsin välillä töitä mutta tuloksetta. Mistähän niitä sitten löytäisi...??



Vierailija:

Lainaus:


katkeroitunut vähän joka asiasta. Pessimistinen asenne otti valtaa vähän joka välissä. Tuntui että olen hyödytön ja laiska, kun vain järjestelin kotona paikkoja ja lapsikin oli tylsistynyt. Yritin keksiä leikkejä ja piristää lastani mutta aidoimmat ilot hän sai vain silloin kun käytiin kerhossa.



Nyt olen töissä. Teen haastavaa työtä, jossa joutuu käyttämään älynystyröitään. Lapseni on innoissaan kun pääsi päiväkotiin ja illat meillä on nyt tosi hauskaa. Olen itsekin kotona pirteämpi ja tartun asioihin ihan eri meiningillä. Lapsi on kehittynyt huimasti tarhassa ja parisuhteemmekin kukoistaa.




On turhauttavaa vain esimerkiksi shoppailla ja elää lapsen kanssa rutiinia. Miksi alistuisin sellaiseen : nalkutan asiasta suuttuessani avopuolisolleni ja jos hän vaatisi minua jäämään kotiin jättäisin hänet. Että niin ilmenee.

Kysyin vain, että miksi sitä ei voi yrittää keksiä jotain itselleen sopivaa ajanvietettä valittamisen sijasta? Miksei omasta ajasta voisi yrittää tehdä arvokasta ja viihtyisää?



Opiskellakin voi omaan tahtiin. Voithan ostaa oppikirjoja vaikka Suomalaisesta ja opiskella itsenäisesti sillä vauhdilla mikä omaan arkeen parhaiten sopii? Kahden alle 3-vuotiaan lapsen kanssa ei varmasti aikaa riitä koviin moneen erilaiseen puuhaan, mutta kyllä päivästä pitäisi saada ainakin jonkin verran aikaa itselleen. Jos mahdollista, niin eikö olisikin ihanaa mennä ulos lasten kanssa tapaamaan muita aikuisia jos se vain on mahdollista? Tiestysti jos lapsesi ovat kovin villejä, niin voi olla hankalaa lähteä heidän kanssaan mihinkään, se on kyllä ihan ymmärrettävää... ;)



36

Lue nämä jutut ensin, ennenkuin vaahtoat.

En ole valittanut, vaan todennut että en ole kotiäiti-tyyppiä niinkuin sinä.

Ja johan olen tehnyt asialle jotain. Olen mennyt töihin. Mikä mättää?





Vierailija:

Lainaus:


Uuden kielen opettelu oli pelkkä esimerkki. Jos kaipaat enemmän haastetta niin itsehän parhaiten tiedät mikä itsellesi sopii. Tee siis asialle jotain!



36

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat