Vierailija

Kerroin miehelleni, kuinka väsyttävää on kun asumme ahtaasti ja kotia on sen vuoksi lähes mahdotonta pitää niin siistinä, kun olen tottunut. Minulla oli yksi idea, kuinka voisimme saada lisää säilytystilaa suht helposti ja edullisesti. Puhuin tätä varmaan kymmenen minuuttia.



Mies sanoi, että katso, tuossa on sellainen Volvo, jota hän on vähän katsellut meille seuraavaksi autoksi.



Olin hetken hiljaa, ja sanoin, että minua todella vaivaa tämä asia.



Mies huusi ja karjui jotakin " ainasinävalitatjaminävaanraadanja

eikösinullekelpaamikäänjaoletkylläs*^?uskomatonprrrrle!!!!



Yritin pariin otteeseen sanoa jotakin, mutta hän vaan jatkoi siitä mihin oli jäänyt.



Lopulta sanoin, että en tiedä, mitä sinulle voisin nyt sanoa, tuntuu, että on turha sanoa mitään. Ja olin sitten hiljaa, koska mihinkään muuhunkaan asiaan hän ei sanonut mitään järkevää.



Illalla hän lopulta sanoi, että on se kumma, että HÄN saa aina sopia riidat. Minun olisi kuulema pitänyt mennä hänen luokseen ja lempeällä äänellä sanoa, että ei riidellä ja halataanko jne.



Olisin ollut tosiaan hyvä ihminen, jos niin olisin tehnyt. Minusta mieheni olisi pitänyt pyytää anteeksi huonoa käytöstään.



No, lopulta molemmat pyysimme anteeksi ja nukahdimme sylikkäin.

Kommentit (10)

minä koulisin omaasi ja sinä näkisit millaista on olla ihmisen kanssa jonka kanssa kaikista asioista vio puhua ja riidellä eikä niitä mölytä kuoliaaksi! On meinaan ahkera, huomaavainan mutta vahva mies!

;)

Olet varmaankin oikeassa miehen loukkaantumisen syystä. Hän ehkä ajattelee (senkin vanhanaikaisesti) että hänen pitää järjestää koti, jossa vaimolla on hyvä olla => vaimo valittaa => hän on epäonnistunut. Kylläpä täytyy kiinnittää huomiota tuohon, että hän voisi kokea ja huomaisi, että arvostan häntä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Hyvä, että sovitte asian. Eihän sillä ole suurta merkitystä kuka aloitteen tekee, kun riidan kumpikin kuitenkin haluaa sopia.



Ja off-the-record, minusta miehesi piti tehdä aloite :-)

Se, joka haluaa riidellä ja kiukutella, ei tee aloitetta.



Ihme laskemista, että kenen pitäisi. Aina voi tehdä semmoisen ajatusleikin, että entä jos toiselle nyt sattuisi jotain ikävää. Kuinka paljon silloin olisi merkitystä sillä, kenen pitää hyvitellä ketä?

Siksi tätä asiaa pohdin, koska meillä tämä sopiminen menee kaavan mukaan:

- Mies toivoo, että minä tulen aina sopimaan, riippumatta siitä kuka aloitti sopan. (Hänen äitinsä on sellainen, jos ilmassa on pienintäkään epäilystä, että tulee edes leikillinen sanaharkka, hän keskeyttää sen ja yrittää kiinnittää huomion ihan muualle.) Jos menen sopimaan, mies joku lopettaa kinaamisen tai usein jatkaa täysin epäasialliseen sävyyn räyhäämistään.

- Jos mies kuitenkin tulee sopimaan riitaa, hänen mielestään asiasta keskusteleminen loppuu siihen, kun hän sanoo anteeksi. Sitten en kuulema saa enää ko asiasta jatkaa millään äänen sävyllä. (Tällainen on hänen isänsä.)

Reilua, eikö totta.



Tätä asiaa ei ratkaistu vielä mitenkään. Todennäköisesti jatkamme asian käsittelyä vielä vähän paremmissa merkeissä, minulle riittäisi, jos mies kuuntelisi ja sanoisi " ymmärrän, että sinusta on rasittavaa ja vaivalloista, kun tilaa on niin vähän, mutta nyt en haluisi alkaa siihen säilytystilarevohkaan. Sopisiko keväällä?"

Ensinnäkin hän luulee, että se on naisen homma olla sovitteleva ja nöyrtyä.



Toisekseenkin hän taisi ottaa itseensä " perheenpäänä ja elättäjänä" , kun valitit ahtaudesta ja ehdotit rahan investoimista lisätilaan. Miehille tuollaiset asiat ovat aika herkkiä, joten se taisi olla syy autopuheisiin ja hermostumiseen.



En nyt sano, että sinä olisit ollut kohtuuton, päinvastoin. Mutta ehkä tuo siis selittää miehesi käytöstä.



Yritä ottaa asia esille uudestaan ja varoa kaikenlaista arvostelua tulotasoonne tai miehen ansioihin liittyen. Et varmaan ainakaan tarkoittanut sellaista nytkään sanoa, mutta mitä ilmeisimmin miehesi sen otti niin, jos kerran alkoi vaahdota tuolla lailla (Mikään ei sulle riitä jnejne.).



Kysypä mieheltäsi, tuntuuko hänestä siltä, että sinä et arvosta häntä aina tarpeeksi...



Tietenkin tuo arvostus on kaksipuolinen asia, myös sinä tarvitset kiitosta. Mutta sellainen kiitoksen sanominen tuppaa perhearjessa unohtumaan, puolin ja toisin.



eikai sillä niin väliä kumpi tekee aloitteen, fiksumpi se kumpi ekana pyytää anteeksi.

naisena kyllä ymmärrän sua...ihme " raivarin" sai miehesi kun puhuit ihan asiaa, etkä varmaan valittanut vaan ymmäersin että sulla oli parannusehdotus. Miehet vaan ottaa asiat " vähän" toisella tavalla ja väärinkäsityksiähän tulee...

päädyittekö mihin ratkaisuun, vielä?

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat