Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Miten jaksatte? Minulla tämä on jo toinen adhd:lla varustettu mies putkeen... rankkaa on, mies on todella ailahtelevainen ja saattaa unohtaa jopa hoitaa lapsiamme. Hänelle ei voi antaa todellista vastuuta mistään tärkeästä :(

Sivut

Kommentit (28)

sitten itse päättelimme miehen oireista. Tiedän kyllä että lääkäriin ei saa miestä menemään, avioerokin oli meillä jo vireillä kunnes mies tajusi että ei auta mikään.

Se kyllä selittäisi aika paljon. Mihinkään sovittuihin aikoihin ei koskaan ole voinut luottaa. Edes saman vuorokauden puolella. Saattaa lähteä käymään lähikaupassa ja tulee takaisin viiden tunnin kuluttua, kun keksikin lähteä hakemaan ensin yhtä juttua ja sitten toista. Hämmästyy kun kotona ollaan jo syöty ja nukkumassa. Lapselle ei muista antaa ruokaa eikä huomaa että nukkuma-aikakin tuli ja meni. Projekteja on levällään kymmeniä ja kaikki pahasti kesken. Yhden työkalut jää keskelle lattiaa kun pitää kesken kaiken alkaa tekeen jotain muuta jne. jne.



Arki on tosi rankkaa nyt kun on pieni lapsi. Kahden aikuisen kesken tuo nyt ei niin haittaa jos on pitkä pinna. Mutta lapsen kanssa loppuu voimat kesken. Mietin tosissaan eroa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mielestäsi moni syyttää suotta adhd:ta. Todellinen syypää onkin y-kromosomi. Miehiä löytyy laidasta laitaan. Moni tässäkin ketjussa omaansa manannut sen varmasti tietää. Niin myös minä. Monella tervejärkisellä naisella on kuitenkin tiettyyn ikään mennessä karttunut kokemusta siitä, mikä on normaalia ja mikä ei. Itse alan olla korviani myöten täynnä kaltaisiesi " emohahmojen" positiivissävytteisiä kommentteja mieheni puutteista. Nuo puutteet kun halvaannuttavat meidän perheen elämän totaalisesti. Ainakin silloin kun äiti ei ota 100%vastuuta arjen pyörittämisestä.



t. Diagnoosista ja terapiasta haaveileva arjen väsyttämä mäkättäjä, joka toivoo että tämänhetkisen kumppanin puutteet eivät ole sukupuoliriippuvaisia. Jos ovat, hankkiudun mieluusti suhteeseen samaa sukupuolta olevan eläjän kanssa (terveisiä vaan Tempakalle)!

Saan kantaa vastuun aivan kaikesta. Siivousista remonttiin ja auton renkaiden vaihtoon. Mies tarvitsee kaverin aivan kaikkeen, muuten ei saa mitään tehtyä omatoimisesti itsekseen!

Mun kaverin pojalla todettiin ADHD kun oli menossa kouluun. Tässä vuosien saatossa seuratessani, olen todennut että myös äidillä on selvä ADHD, mutta eihän hän edes kuvittele itsellään olevan, kun eihän noita vielä 70-luvulla diagnosoitu. Tunnen hänet lapsuudesta asti, ja todellakin ihan samat piirteet kuin pojallaan on tuon diagnoosin aiheuttaneet löytyy myös äidistä. Pojalle olen joskus lohdutuksena kertonut, että äitisi oli ihan samanlainen, mutta sitäkään ei kuulemma lapsille saisi kertoa. Huolta kannan vain siitä, että näyttää siltä että ei ADHD äiti kykene kasvattamaan ADHD lasta. On yksinhuoltaja, ja vaikka isä olisi tahtonut pojan huoltajuuden ja olisi oikeasti parempi, äiti sai isän näyttämään ihan kelvottomalta riitaisen eron selvittelyissä. Poika tarvitsisi hirmuisen selkeät rajat ja säännöllisen päivärytmin, mutta äiti ei todellakaan kykene sellaiseen. Ruokaa kai yleensä sentään saa, mutta voi mennä illalla hieman pidempään, koska edellisenä päivänä äiti ei kykene suunnittelemaan seuraavan päivän syömisiä, ja kauppaan ei voi mennä ruuhka-aikana, koska ei pysty jonottamaan.

Tuli vain mieleen, kun lapsi on ylivilkas ja tottelematon, kyse on kasvatuksen puutteessa ja vika vanhemmissa, ei suinkaan ajatella että lapsella todellakin saattaisi olla adhd tai jokin muu vastaava. Otetaanko aikuisella ihmisellä jo vakavasti nämä ongelmat?

ei tietenkään adhd-aikuisella helppoa ole, sitä on surtu tässä viisi vuotta. eiköhän ole ihan normaalia, että läheisetkin haluavat välillä tukea omaan jaksamiseensa. perheen yhteinen ongelmahan tämä on ja vaikuttaa ihan yhtä paljon minuunkin.



adhd-aikuinen saattaa kiukutella ja tiuskia tämän tästä. tietysti yritän ymmärtää ja pysyä kaikesta huolimatta hyvällä tuulella, mutta ei ole mukavaa kohdata päivästä päivään edes tahatonta kylmäkiskoisuutta. kyllä siihen väsyy. miksi heti ajatellaan, että oman tuen tarve on vain merkki itsekkyydestä / miehen olon vähättelystä?



ap

Ovatko nuo ADHD:lle tyypillisiä ominaisuuksia. Olen kuvitellut, että ne liittyisivät Aspergeriin. Mulla on sama ongelma nurkissa pyörimässä. ei diagnoosia. Pirun rankkaa!

vaan , mutta kyllä kaikki tuntemani miehet tuon testin perusteella kuuluvat kyseiseen " ryhmään" . Minkälaisia miehet sitten yleensä teidän mielestä ovat? Näitä tautiluokituksia tehtailee lääkärit lääketehtaiden " palkkalistoilla" , jopa teidän terveyskeskus lääkärit saa korvauksia " tutkimuksistaan" ja siitä taas uusi ryhmä joka tarvitsee luokituksen ja lääkityksen. Herra hyvästi varjele, mihin tämä maailma on menossa?

mies ei suostu käymään kaupassa, siellä käyn joko minä tai koko perhe yhdessä. Välillä elämä tuntuu ylivoimaisen raskaalta tällaisen ihmisen kanssa.

Kuinka ihmeessä toisen ihmisen voi saada lääkäriin. Meillä ei ainakaan toimi " Sulla on ADHD tai joku. En enää jaksa. Hae apua." -tyyli. Kaikki on helppo kieltää ja diagnoosinvaatijaa syyttää keittiöpsykologisoinnista. Mutta kukapa sen diagnoosin ja leiman sitten haluaisikaan? Ei ainakaan mieheni. Ei edes parisuhteemme pelastaakseen.



T. Joku, joka ihan oikeesti ei enää kauan jaksa

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat