Seuraa 

Mun mieltä on tässä vaivannut pari päivää äitini suhtautuminen pyyntöön ottaa meidän muksut yhdeksi yöksi mummulaan. Itse asiassa juttu lähti siitä kun äitini kysyi että mitä haluaisimme joululahjaksi. Sanoin että yksi toivomus meillä olisi, se että saisimme mieheni kanssa viettää hetken kahden kesken ja vaikka tuoda lapset illalla mummulaan ja hakea seuraavana päivänä. Olis ihanaa vaikka käydä elokuvissa ja syömässä ja muuten vaan olla yhdessä.

Lapset on siis 4v ja 2v3kk. Äitini mielipide on kuitenkin se että kun on lapset hankkinut niin itse pitää myös jaksaa ne hoitaa. Että olisi pitänyt nauttia silloin kun lapsia ei vielä ollut! Ihan älytöntä mielestäni.

Meillä ei ole ollut ketään joka ottaisi lapsia hoitoon edes pariksi tunniksi saati pitemmäksi aikaa. Kun aina toiototetaan että parisuhteelle pitäisi jäädä aikaa, ei ole meillä ollut aikaa sen jälkeen kun lapset on syntyneet.

Äitini kyllä rakastaa lapsiamme ja on muuten aivan ihana,mutta tämä asia mua nyppii. Kyllähän hän oikeassa on siinä, että ei lasten hoito ole isovanhempien tehtävä, mutta silti olis lapsistakin mukavaa mennä mummulle yökylään saati sitten että me vanhemmat saataisiin pieni yhteinen hetki ihan kahden. Äitini sanoi että ei hänkään ole lapsiaan vienyt hoitoon minnekään,niin ei munkaan pitäis. Aiemmin en kyllä ole edes pyytänyt kun lapset on olleet niin pieniä,mutta nyt kun nuorampikin jo voisi olla yön ilman äitiä,niin nyt ajattelin pyytää, mutta tulos oli tämä. Paha mieli ainakin mulle.

Niin, muutaman kerran on hoitanut vanhempaa lasta tunnin tai pari kun on ollut ihan pakko. Nekin kerrat voi laskea yhden käden sormilla.

Kamalaa valitusta, mut pakko oli saada tämä ulos. Onko kenelläkään samanlaista?

Kommentit (4)

Esikoinen täyttää ensi kuussa 2 ja vauva on kuukauden ikäinen. Isovanhemmat varmasti molemmilta puolilta ottaisivat esikoisen yökylään jos pyydettäis heiltä sitä, mutta en tohdi pyytää. Mun vanhemmat on vielä työelämässä ja tarvitsevat kaiken levon mitä saavat, ja anoppi taas on hiukan sairasteleva. En haluaisi rasittaa lapsillani ketään, itse vaan kärvistelen univeloissani. Ei me nyt olla miehen kanssa niin omaa keskinäistä aikaa vaille, sitä voi ottaa pienissä pätkissä iltaisin kun lapset nukkuu, ja ulkona syömässä käydään nykyisin kerran vuodessa eli hääpäivänä. Elokuvissa käyn nykyään tosi harvoin ja silloin menen mieluiten yksinäni.

Ollaan ajateltu että kunhan nuo lapset kasvaa siihen ikään että yöunia nukutaan heräämättä kellon ympäri, iltarumbat sujuu vaivatta ja puhetta tulee niin että kommunikointi sujuu, niin lähdetään sitten miehen kanssa vaikka yhden yön yli reissulle ja seur.kerralla vaikka 2 yön risteilylle. Ja 8 vuoden päästä lähdetään 10-vuotishäämatkalle viikoksi-kahdeksi ilman lapsia, jotka ovat sitten jo koulussa... Toivon mukaan silloin on vielä mummolat olemassa ja isovanhemmat terveinä.

Ikävää, että äitisi suhtautuu tuolla tavoin kun kuitenkin pitää lapsista ja mielellään on heidän kanssaan. Varsinkin kun ovat jo sen verran isoja, että kyläily on helppo järjestää eikä mummulla ole niin mahdotonta vahtimistakaan (ainakaan isommassa).



Meillä pikemminkin mietitään milloin poika menee yökylään, jotta mummu saa hoitaa, siis ehdottomasti haluaa ja kyselee, että eikö jo taas tulisi. Ja tykkäävät olla yhdessä, poikakin kaipaa mummua kovasti jos ei muutamaan päivään olla nähty ja soittelee leikkipuhelimella mummulle silloin kovasti. Siksi en osaa ajatella millaista olisi jos poika ei " pääsisi" yökylään ja hoitoon, ikävää jo lapsenkin kannalta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Meidän perheen kohdalla tosin molemmat isovanhemmat tykkäävät hoitaa lasta ja ottavat mielellään silloin tällöin yökylään ja muutenkin ovat meillä usein hoitamassa, jos itsellä jokin meno. Isovanhemmat on kuitenkin tärkeä suhde lapselle, mutta ikävää jos teillä eivät itse halua hoitaa ja auttaa.

jonka parissa olen itsekin paininut. Kuinka paljon isovanhempien " pitää" hoitaa lapsia? Mielestäni ei yhtään, mutta toisaalta välillä tuntuu vähän surulliselta, ettei isovanhemmilla ole yhtään aikaa olla lapsemme arjessa mukana. En todellakaan odota, että lastamme hoidettaisiin viikottain tai edes kuukausittain, mutta tuntuisi mukavalta, että joskus voisi jättää lapsen isovanhemmille hoitoon.



Alkuperäiseen kysymykseesi voin vain todeta, että todella ikävä tilanne. Et kuitenkaan oikein voi tehdä asialle mitään, jos äitisi ei ole halukas ottamaan lastenlapsiaan hoitoonsa. Jotenkin tuo asenne tuntuu aika yleiseltä vähän vanhempien naisten keskuudessa, kun puhutaan äitiydestä, lasten hoidosta ymv. Periaate tuntuu olevan, että kun minäkään niin ei muutkaan.



Ehkä sinun kuitenkin kannattaisi yrittää keskustella asiasta äitisi kanssa rauhallisesti ja kertoa hänelle, miten paljon arvostaisit hänen apuaan tässä asiassa. Toivottavasti saatte asian keskusteltua ja tilanteen muuttumaan.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat