Vierailija

Huoh, että lapsia voikin kasvattaa erilailla. Kuinka teidän puolisot suhtautuu kun kiellätte/neuvotte hänen lastaan?



En suosittele tätä kenellekään ja jos ei olisi yhteisiä lapsia olisin jo pakannut tavarani+lapseni ja muuttanut muualle...

Kommentit (11)

Vaikeata on, vaikka asiasta on puolison kanssa monet kerrat puhuttu. Olen päätynyt siihen pohdinnoissani, että monet ristiriitatilanteemme syntyvät siitä, että minulla ja puolisollani on erilainen käsitys siitä mitä asioita tietynikäiseltä lapselta voi odottaa esim. kotitöihin osallistumisessa tai vastuullisuudessa. Näiden erilaisten kasvatusnäkemysten ajattelen pitkälti nousevan omista lapsuudenkodeistamme: minun kodissani lapset osallistuivat kotitöihin mutta puolisoni perheessä lasten ei ole tarvinnut osallistua.



Meillä on kanssa se tilanne, että puolison lasta ei sais mistään moittia, heti ukko räyhää minulle jos moitin hänen poikaansa. Mutta yhteisiä lapsiamme sitten kyllä hänkin moittii ja karjuu heille, mutta omalleen ei koskaan korota ääntään. Meidän uusperhekuvio on sikäli poikkeuksellinen (niin, olemmeko varsinaisesti uusperhe?), että mitään ex-kumppaneita ei kuviossa ole mukana, sillä puolisoni on leski. Mutta sitäkin suurempi rasite on anoppi, jonka puolisoni poika on ottanut äiti-hahmokseen. Isoäidilleen poika (11-vuotias) soittelee tai lähettää sähköpostia joka päivä. Minulle poika ei kerro oikeastaan mitään asioistaan eli aika paha klikki välillämme on ja se ahdistaa minua kovasti. Olen yrittänyt olla kiltimpi etten niin helposti moittisi ja huomioonottavampi suhteessa poikaan, mutta ei se vaan kerta kaikkiaan onnistu kun tuo pojan ja isoäidin suhde on niin luja. Välillä ajattelen syyllisyydentunnoissani että pojan olisi parempi muuttaa isoäitinsä luo niin helpottaisi tämä meidän arkielämä. Anoppi-suhteeni on väistämättäkin varautunut, sillä koen hänet " taka-piruksi" perheemme asioissa. Rakastan miestäni, mutta jos nyt aloittaisin suhdettamme niin harkitsisin kyllä paremmin lähtisinkö tällaiseen kuvioon mukaan.



Tästä tuli nyt aika oma-napaista valitusta. Voimia sinulle äitinä ja kasvattajana, et ole ainoa joka kokee perhetilanteensa vaikeana.

meillä uusperhekuvio sujuu oikein mukavasti. Lapsi on minun edellisestä liitostani ja uusi miesystäväni on hänelle kuin isä. Todellakin saa komentaa lasta, ja on saanut alusta asti. Välillä asioista täytyy neuvotella, jotta meillä aikuisina olisi perheessä samanlaiset mielipiteet (itse olen ehkä joissain asioissa häntä vähän lepsumpi), mutta aina tehdään kasvatusta koskevat ratkaisut yhteistyönä ja jos on eriäviä mielipiteitä meidän kesken, asiasta puhutaan ja kummankin näkökanta otetaan huomioon. Ei perheenä voi elää, jos tekee tiukan rajanvedon siihen, kumpi on lapsen/lasten biologinen vanhempi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mutta hänen omansa suhteen kaikki kritiikki onkin sitten kielletty. Lapsi niin tottunut ettei mistään sanota, että itkee sitten jos sanon. Joka taas saa mieheni kiehumaan raivosta ja riita on valmis. Ei auta, vaikka sanominen olisi perusteltua esim. portaiden portti jätetään auki ja vauva pääsee kiipeämään niihin.



ap

Muistathan, että aikaisempi käytös ennustaa parhaiten mennyttä. Oletko tuon asian takia valmis pistämään perheen hajalle? Luuletko että mies lähtisi perheterapiaan?

nämä vkl-kyläilyt loppuu tai mä ja yhteinen lähdetään. Kaksi vuotta olen tästä samasta keskustellut, että mun elämänpiirissä ei käyttädytä noin. Lapset ei arvosta isänsä mielipiteitä pätkän vertaa ja isä ei " etäisänä" uskalla laittaa lapsiaan kunnolla kuriin. Röyhkeitä ja kurittomia. Mitä olen sivussa kuunnellut, niin äidilleen ovat paljon " fiksumpia" .

Ihastuin, en nähnyt metsää puilta tai oikeastaan en halunnut uskoa sen olevan niin. Luulin asian korjaantuvan. En osaa oikein vastata tuohon...



ap

mutta miehelläni vaikeus ottaa vastuuta näissä tilanteissa tekemisistään ja tekemättä jättämisistään. Hänen on helpompi syyttä minua, kun nähdä oma toimintassa tilanteessa (huudan, olen väärällä ilmeellä jo kun he tulevat ovesta, ym. kommentit). Emme pysy aiheessa, jos siitä yritämme jutella, vaan hän ohjaa keskustelua heti siihen mitä minä teen väärin (ja paljon varmasti teenkin) ja kuinka minun lapseni toimii niin ja näin huonosti...



Itse ajattelen, että kaikki ärsyyntyvät välillä omiin ja muiden lapsiin. En takerru jokaiseen huomautukseen, joita mieheni tekee lapsestani. Tämäkään " mallina" toimiminen ei ole hyödyttänyt häntä näkemään tilannetta. Vaan hän kääntää tämän niin ettei minulla ole huomautettavaa/eriävää mielipidettä hänen toiminnassaan oman lapseni suhteen.



Tulipahan romaani =/ Kiitos kuitenkin kannustuksestanne, mukava kuulla ettei se aina ole tälläistä!



ap

Ei puutu minun ja lasten välisiin kahnauksiin muuten kuin pyytämällä. Itse asiassa jättää minut oman onneni nojaan vähän liiankin helposti.



Meillä kaikki kyllä sujuu suht hyvin. Kuvio toimii ja kaikilla on hyvä olla. Ikävä kuulla, että teillä on vaikeaa :-(

Teidän suhteenne on uusperheenä hirvittävän tärkeä. Parisuhde on kuitenkin lasten koti.



Meillä minun lapsi, joka on puoliskoni poikapuoli. Kuvio on tuoreehko, mutta hyvin tuntuu minun ja puoliskon kasvatuksellinen yhteisrintama löytyvän. Kun perheessä on minun, sinun ja meidän lapsia on _erityisen_ tärkeää, että säännöt on _kaikille_ lapsille samat ja perheen pelisäännöt ovat selvät. Näin tietysti ihan tavallisessakin perheessä, mutta varsinkin uusperheessä.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat