Vierailija

Mulla eivät osaa kumpainenkaan. Mutsi on 30-luvulla syntynyt ja esteenä lähennä haluttomuus oppia (älliä kyllä riittää). Olen yrittänyt neuvoa joskus, mutta hänelle tulee heti sellainen asenne päälle, että jo jo kyllähän hän tämän osaa. Sama juttu vähän kuin tietokoneiden kanssa, mutta niitä on ollut pakko opetella käyttämään.



Sitten nää vanhemmat soittelee jatkuvasti kännykkään ja vastaajaan, että soittele (asiaa ei tietenkään kerrota, kun sitä ei ole). Sitten jos tekstaan jotain sinne suuntaan, niin mitään vastausta ei koskaan tule.



Kertokaahan muiden iäkkäiden vanhempien lapset, että minkä ikäiset vanhempanne osaavat tekstata.



Kyseessähän ei kyllä ole ikä, vaan asennekysymys.



Kommentit (13)

anoppi ei osaa mitään; hävittää viestit ennenkuin lukee (hätähousu siis) ja appi taas osaa, mutta soittaa mielummin kuin vastaa tekstaamalla.



mun vanhemmat on 50-kymppisiä ja appivanhemmat 60-kymppisiä.

Asenne on, etteivät osaa nykyajan laitteita käyttää, joten eivät sitten opikaan. Kännykkään vastaavat, jos ovat kotona, ja jos kännykkä nyt sitten ylipäätään on päällä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ostimme viime jouluna siskomme kanssa vanhemmillemme kännykän. Äiti oppi nopeasti tarvittavat niksit (numeron lisääminen muistiin, soittaminen ja vastaaminen ja tekstarien lukeminen sekä kirjoitus ja poistaminen). Tekstarit ovat kyllä ilman pisteitä ja joskus vähän sekavia, mutta pääasia, että osaa. Se mikä minua ärsyttää suunnattomasti on se, että jos en pystykään vastaamaan äidilleni ja puhelu menee vastaajaani, niin äiti ei jätä viestiä, vaan lyö luurin korvaan juuri, kun saisi viestin jättää. Minulle tulee ilmoitus vastaajaan jätetystä viestistä ja kun kuuntelen, niin sieltä kuuluu vaan klik. Raivostuttavaa! Vastaajaviestini on sitä paitsi suhteellisen pitkä eli luulisi äitini osaavan painaa punaista luuria vähän nopeamminkin. Toinen on se, että jos äitini ei vastaakaan puheluuni, niin laitan yleensä tekstarin perään, millaista asiaa minulla oli ja tarvitseeko soittaa takaisin. Äitini ei vain koskaan lue niitä viestejäni, vaan soittaa heti takaisin. Ja se ärsyttää, kun me siskoni kanssa ostimme kännykän heille nimenomaan sen takia, että heidät saisi kiinni silloin, kun he eivät ole kotona, niin äitini ei koskaan ota kännykkää mukaan lähtiessään jonnekin. Mitä hyötyä siitä kotona on, jos ei itse ole kotona?!



Isäni osaa kännykällä just ja just soittaa ja vastata, mutta siihen se sitten jääkin. Tyhjiä tekstareita hän osaa kyllä lähettää ja niitä silloin tällöin tulee.. Isäni on olevinaan kauhean fiksu, mutta on oikeasti aika tyhmä, eikä viitsi opetella mitään uutta.



Ai niin, ja vanhempani ovat -40 luvulla syntyneitä.

Ei edes suostu pohtimaan, että ottaisi kännykän.

Eikä tykkää tästä lankaliittymäpuhelimesta, koska siinä EI OLE JOHTOA, vaan sen luurin kanssa voi kävellä ympäri huushollia. Äidin mielestä se on yhtä epäkäytännöllinen kuin kännykkä... Joten hän vie sen takaisin ja haluaa sellaisen, missä johto on kiinni puhelimessa.

Tässä oli se vihreä painike ja punainen painike, eikä äiti tykkää siitäkään, että sitä vihreää on painettava jos puhelin soi ja pitää vastata. Sanoin, että muista sitten painaa numeron jälkeen sitä vihreää jos soitat jollekin, niin parkaisi, että " minä en käy näin monimutkaisia laitteita käyttämään!"

APUAAA !!!

Äiti on (1940) eikä osaa kirjoittaa tekstareiota, osaa kyllä lukea ne. Ei kiinnosta kirjoittaa kun voi asian soittaakin. Tietokoneseen ei äiti myöskään oikein suostu koskemaan...

äiti kirjottaa aina isoilla kirjaimilla. isä ei tunne välimerkkejä. 91v isoäitinikin osaa viestit lukea, vaan kirjoittaminen ei suju:) " niin pieniä nuo kirjaimet ettei niitä edes näe..."

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat