Seuraa 

Tuli inspiraatio kirjoittaa. Oma poikani on ollut perhepäivähoitajalla 1,5 vuotiaasta (nyt 2,5 v) osa-aikaisesti. Eli siis joka päivä hoidossa. Hän on luonteeltaan sosiaalinen, itsenäinen, ilonen ja herkkä. Hoito on sujunut hyvin, poika tykkää. Poika saa herätä aamulla kun herää ja haen normaalisti heti päiväunien ja välipalan jälkeen. Itselleni tämä on ok, varsinkin kun hoitopaikka ja hoitaja ovat ihania. Ja työaikani on joustava.



Pelkkää kotiäitiyttä en jaksaisi, mies yrittäjä (ei osallistu juuri arkeen). Ja haluan ehdottomasti olla positiivinen, iloinen, läsnä ja onnellinen poikani seurassa (en ylienerginen kuitenkaan). Väkisinkin tulee tietysti välillä hermostumisia, mutta hallinassa kuitenkin - ja haluan pyrkiä siihen, että seurassani on turvallista ja mukavaa. Pidän itseäni tasapainoisena äitinä (vaikka tempperamenttia löytyy). Olenkin huomannut, kuinka monet äidit yksinkertaisesti hyväksyvät sen, että " olen sellainen kuin olen" -lauseen ja ovat pitkin päivää kärttysiä ja riitelevät/huutavat lastensa kanssa. Tämä usein kotiäitien suusta!



Eli onko parempi olla kireäpipoinen kotiäiti vai myös omia tarpeitaan kuunteleva äiti? Jos olisin vain kotona, olisin itsekin kireämpi ehdottomasti. Mutta nyt olen iloinen äiti, joka käy myös työssä. Huom, osa-aikatyössä, ja lapsella on seuraa päivisin!









Kommentit (8)

maailmankuvan yksipuolistuminen. Näin ei titenkään tapahdu, jos nainen on kotiäitiyden ohella kiinnostunut myös muista asioista.



Joskus näkee niin hämmästyttävän yhteiskunnallisista asioista tietämättömiä ja ilman yleissivistystä olevia suomessa ikänsä asuneita äitejä, ettei mitenkään jaksa uskoa heidän läpäiseen suomalaista koulujärjestelmää.



Tässä kirjoituksessa on tyypillinen rinnastus

kireä kotiäiti vai mukava äiti ? Kotiäitiys ei välttämättä kiristä ei työ mukavoita naista. Voisi vähän miettiä ennenkuin kirjoittaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

olisiko niin parasta? jos raha tilanne sallisi tekisin lyhyttä työpäivää ja jaksaisin paremmin touhuta tenavan kans kotona :) olis koti siisti ja silloin ei menis äitillä hermot(kun ei jaksa kaaosta). mutta kun muistaa aina ennen nukkumaan menoa halia ja sanoa että rakastaa ja pyytää anteeksi jos on riidelty, niin lapsi tuntee olonsa turvalliseksi ja kaikilla hyvä mieli..

Ja toisaalta myöskin työssäkäyvä äiti voi olla " kireäpipoinen" äiti enkä yhtään ihmettele sitäkään huomioiden sen arkirumban mikä silloin on ja mahd ikävän kun on lapsistaan erossa.

Tunnistan itsestäni kumpiakin fiilareita kuten varmaan jokainen äiti oli sitten koti-tai työssäkäyvä sellainen, riippuu niin monesta asiasta ihan siitä alkaen mikä aika kuukaudesta on;), onko yöllä saanut nukuttua, onko miten murheita/suruja jne.

Sen tiedän että jos olisin lapseni jo pieninä laittanut ulkopuoliselle hoitoon niin en ainakaan onnellisempi/jaksavampi tms olisi kuin mitä nyt olen, koen että olen tehnyt minulle/meille sen ainoan oikean ratkaisun ja vaihtoehdon ja sekin auttaa osaltaan jaksamaan niitä vähän huonompia, " kireäpäisempiä" päiviä.

On myös hurmaavaa seurata kuinka lapsoseni leikkivät keskenään, kuinka tohottavat tuolla ulkona muiden lasten kanssa ja esikoinen lisäksi srk-kerhossa itsekseen 1-2x/vkossa.



Pääasia että jokainen toimii niinkuin kokee sisimmässään hyväksi ja parhaaksi juuri sille omalle lapselleen/iin, itselleen ja koko perheelle.







mutta kerron omista kokemuksistani. Meillä lapset 2v4kk ja 8,5 kk. Aion hoitaa kuopusta kotona ensi syksyyn. Esikoinen on päiväkodissa kolmena päivänä viikossa ja muut päivät kotona. Hän aloitti tarhassa käydessäni vielä töissä ja vauvan tulon myötä hoitoviikkoa lyhennettiin yllä mainittuun. Lisäksi saan apua lastenhoitoon anopiltani, esim. tällä hetkellä esikoinen on hänen luonaan yökylässä (anopin toiveesta). Minunkin mieheni on yrittäjä, mutta meillä juuri sen vuoksi hänellä on joustavat aikataulut ja useimmiten hän osallistuu lasten- ja kodinhoitoon hyvin tasapuolisesti kanssani.



Tämä systeemi toimii meillä erinomaisesti. Olen tyytyväinen elämääni, jaksan hyvin lasten kanssa (olen itsekin temperamenttista sorttia), vaikka vaativan esikoisen uhma koettelee välillä hermoja (kuopus on itse rauhallisuus) ja pääsen välillä omiinkin harrastuksiini. Monesti puhutaan, kuinka raskasta kahden vaippaikäisen kanssa on, mutta nyt, kun kuopuskin nukkuu yönsä hyvin, en ole joitakin satunnaisia hetkiä lukuunottamatta pitänyt tätä kovinkaan työläänä. Mutta tiedän, että jos olisin lasten kanssa kotona 24/7, olisin varmasti ihan rikki.



Hyvä, että teilläkin on löytynyt hyvä balanssi. On varmasti yksi tärkeimmistä asioista lapsen kannalta, että äiti on sujut valintojensa kanssa.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat