Seuraa 

Meidän downiaisemme on nyt 2v3kk.Saatiin tietää pari kuukautta ennen laskettua aikaa,että meille syntyy kehitysvammainen lapsi.Pojalla on myös hydrohefalia.Lääkärit eivät juuri toiveita antaneet ja monenlaiset ajatuset risteilivät päässä.Itsekin ajattelin,etten halua tätä lasta ja tää ei voi tapahtua meille.Mutta meillä ei ollut muuta vaihtoehtoa,kuin hyväksyä asia ja ottaa lapsi vastaan sellaisena kun tulee.Nyt meillä on siis tuo ihana poju,joka on todella paljon ikätasoaan jäljessä,vasta oppinut istumaan ja konttaamaan jne.Sitä on kuitenkin oppinut iloitsemaan pienistäkin edistyaskelista.Saapahan ainakin nauttia tosta vauva-ajasta pitempään..Itse en pidä meidän perhettä mitenkään erilaisena,vaan ihan tavallisena,jossa mennään ja tehdään asioita siinä missä muutkin.Mekään ei käyty sopparikurssia ollenkaan,mutta myöhemmin ollaan sitten menty yhdistyksen toimintaan mukaan ja täytyy sanoa,että yksi positiivisimmista asioista on ystäväpiirin laajentuminen.On todella helppo olla ihmisten kanssa,joilla on samanlainen elämäntilanne. Meillä on ollut vielä todella helppo lapsi,jonka rakastaminen on meille ollut automaatio jo syntymästä asti.Ihmiset ova erilaisia ja suhtautuvat asioihin erilailla,en todellakaan halua ketään tuomita.On vaan tosi surullista koko perheen kannalta,jos ei pysty omaa lastaa hyväksymään,sellaisena kuin hän on.Nämä asiathan vaan joskus tapahtuu,halusimme tai emme.Meillä ei ollut vaíhtoehtoa,onneksi!Voimia kaikille!

Kommentit (1)

Minä taas olen saanut kaksi tervettä 10 pisteen lasta. Kehityksen edetessä vasta alettiin huomaamaan että nyt on jotain hämminkiä ja asiaan sopeutuminen tuli vasta myöhemmin. Kieltämättä se oli kova paikka kun kerrottiin, että toisellakin lapsella on kehityshäiriö joka on vielä vaikeampi kuin esikoisella. Ajattelin etten jaksa sitä järjetöntä tutkimusrumbaa, kyselyä ja syyllistämistä joka oli jo esikoisen kanssa koettu, mutta kaikeksi onneksi toisen lapsen kohdalla kaikki negatiivinen vanhempien kiusaaminen jäi väliin, ja kuntoutus ja tutkimukset edistyivät nopeasti. Toisaalta osasin jo itsekin pitää puoleni ja olla hyväksymättä mitään epäasiallista lääkärien taholta: esikoisen kanssa saadut kokemukset helpottivat huomattavasti sopeutumista toisella kerralla.



Nyt , kun on päässyt asian kanssa tasapainoon, on vain hirveän kiitollinen että on kaksi iloista, onnellista lasta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat