Seuraa 

Hei!



Olemme varovasti koittaneet totuttaa kolmiviikkoista tyttöstämme syömään kerran päivässä rintaruokinnan lisäksi lypsämääni maitoa pullosta tavoitteena se, että hän tyyntyisi unilta herättyään tai nukkumaan mennessä muuhunkin kuin rintaan ja äitiin. Itselläni on nimittäin tiedossa muutaman tunnin menoja (ristiäiskampaaja, lääkäriaikoja jne.), joiden aikana lastamme hoitaa isä tai mummo, ja toivoisin, ettei näistä tulisi kovin surullisia kokemuksia kellekään. Vauva on ollut paljon isänsä kanssa isyysloman aikana ja sinänsä tämän hyssyttelyyn tyyntyy jopa paremmin kuin äidin syliin (silloin kun ei ole nälästä kysymys) ja mummonkin sylissä on viihtynyt, kunnes nälkä on iskenyt. Pullokin on kelvannut, mutta sen jälkeen ei oikein osaa rauhoittua, vaan vaatii vielä rintaa. Koitimme viime yönä korvata yhden iltasyötön syötöllä pullosta isänsä syöttämänä, mutta lieneekö kyse ollut ajakohdasta (lapsi heräsi unestaan ja on tottunut saamaan tällöin heti rintaa, johon yleensä sitten helposti nukahtaakin) tai siitä, että olin itse paikalla, niin itku oli niin lohduton pullon tyhjenemisestä huolimatta, että annoin kuitenkin lapselle lopulta myös rintaa, johon hän rauhoittukin. Tämä tietysti lisäsi isän pelkoa siitä, että lapsi ei tyynny hänen hoidossaan...Mitään unikoulua tms. emme siis tämänikäiselle tietenkään ole pitämässä, vaan tavoite olisi vain se, että äidin enintään muutaman tunnin mittaiset satunnaiset poissaolot onnistuisivat isän tai mummon turvallisessa hoivassa ilman lapsen suurta surua.



Onko muilla kokemuksia tällaisesta totuttamisesta? Yritämmekö opettaa liian nuorta lasta, muuttuuko jossakin vaiheessa helpommaksi? Voiko lapsen antaa itkeä, kun tietää, että nälkä ei enää ole ja on isän turvallisessa sylissä? Tuntuu kurjalta, kun lapsi itkee rinnan perään pulloa saadessaan, mutta toisaalta kun äidin pakollisia poissaoloja tulee aika piankin olemaan, tuntuisi helpommalta jo vähän totuttaa niihin. Ja muutaman kuukauden päästä toivoisin voivani joskus päästä esim. jumppaan, kun tyttäremme on isänsä kanssa.



Olen kiitollinen kaikista neuvoista ja kokemuksista, esikoisen kanssa kun ollaan!

Kommentit (2)

Meillä on nyt reilun 4kk ikäinen tyttö ja saman asian kanssa on painiskeltu koko vauva-ajan meillä.. Oman kouluni vuoksi vauva oli ekan kerran yksin isänsä hoivissa 8 viikon iässä. Pulloon totuttelu askarrutti, kun imetyksen kanssa oli hieman vaikeuksia alussa.. kävin itse koulussa muutaman tunnin joka toinen viikko ja lypsin maitoa pakkaseen niiksi ajoiksi. Tosiaan ekaa kertaa ennen kokeilin itse edellisenä iltana antaa vauvalle omaa maitoani pullosta ja se onnistui hyvin. Luotin siihen ja niin iskä oli onnistunut syöttämään tytön seuraavana päivänä.



Seuraavalla reissullani tyttö oli hoidossa äidilläni, eikä ollut huolinut pulloa viiden tunnin syöttävälin jälkeen kummaltakaan, mummolta eikä vaarilta!! Ei ollut onneksi nälissään kun tulin, vaan söi sitten vasta tyytyväisenä rintaa..



Meillä vauva oli toki vanhempi ekan kerran pullosta saadessaan, mutta luulisin että parin tunnin poissaolot ei satuta vauvaa, kun kuitenkin maitoa on saatavilla ja on tottunut imemään pullosta. Meillä ainakin tutti rauhoittaa isän hoivissa.. Syökö teillä pikkuinen tuttia?



Huomasin todella itse että sillä on suuri merkitys vauvalle kuka pullos tarjoaa, sillä itse en onnistu tyttöä pullolla syöttämään, kun täysimetyksellä on menty tähän saakka.. Isältä kyllä kelpaa.



Kyllä vauva isän tai mummin kanssa pärjää :) Tiedän tunteen, että koko ajan pikkutyttö on mielessäni, vaikka nykyään iskä pärjää jo vallan mainiosti tytön kanssa kotona reilun tunnin, kun olen jumpassa.. Mukavia hetkiä vauvan kanssa -Peppiina ja Juhannusneiti







Kiitos kokemuksista! Meillä tuttia syödään aina välillä vähän, mutta ei tahdo oikein pysyä suussa vaan saa koko ajan olla laittamassa takaisin, ja oikein kunnon itkun aikana ei tutti kelpaa vaan pitää saada rintaa. Mutta täytynee sitten tosiaan vaan luottaa siihen, että kyllä lapsi pärjää, kun on tuttu ja turvallinen syli ja tutunmakuista maitoa saatavilla, vaikka pieni itkukin tulisi. Mukava kuulla, että teillä järjestely onnistuu, vahvistaa varmasti isänkin tunnetta siitä, että pärjää hyvin oman lapsensa kanssa, vaikkei voikaan antaa lohturintaa!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat