Vierailija

Kun olen mieheni kanssa, olen jotenkin ahdistunut. En keksi mistä tämä tunne johtuu! Erityisesti vapaapäivinä, lomilla ja silloin kun olemme mieheni kanssa kahdestaan jossain, minua alkaa kamalasti ahdistaa ja kiinnitän huomioni mieheeni täysin. Ärsyynnyn helposti ja huomauttelen.



Normaalistihan tästä voisi heti ajatella, että olen väärän miehen kanssa. Mutta totuus on se, että minun on HYVIN vaikeaa olla kenenkään miehen kanssa pitkiä aikoja kahdestaan, enkä koskaan vielä ole ollut miehen kanssa niin, että minun olisi hyvä olla. Seurustelu on mulle jotenkin äärimmäisen vaikeaa enkä osaa olla koko ajan tarkkailematta sitä toista osapuolta. Tarkkailen koko ajan esimerkiksi että onko hän mulle tarpeeksi älykäs, tarpeeksi fiksu, komea. Huomaako minut, onko kohtelias, pitävätkö muut hänestä jne. Ihan loputonta seuraamista! Onkohan tämä sitä läheisriippuvuutta? Tulen alkoholistiperheestä ja olen nähnyt vain huonoja suhteita. Minulla ei ole lähipiirissä yhtään toimivaa mallia hyvästä parisuhteesta. Siksikö tämä on niin vaikeaa nyt? Auttakaa minua :´(

Kommentit (5)

En sano tuota vittuillakseni, vaan auttaakseni. Ihan tosi: mieti, kannattaisiko sinun varata pariterapiaan tai psykologille aika. Juttelemalla peloistasi ja ahdistuksestasi voisit kohentaa pääkoppaasi siihen asentoon, että et tuhoa parisuhdettasi noilla jutuilla.



Läheisriippuvuutta tuo voi olla, tai sitten alitajuista hylkäämisen pelkoa. Haet tekosyytä jättää itse ennen kuin mies jättää (en sano, että hän jättää, mutta alitajuisesti ajattelet olevasi niin huono tai epäkelpo, että hän tekee niin). Siksi katsot suurennuslasilla miestä ja miehen tekemisiä, löytääksesi tuon syyn lopettaa suhde.



Musta itsestäni tuntuu, etten oikein saa omia tunteitani hallintaan näissä parisuhdeasioissa. Olen tapaillut kymmeniä miehiä, seurustellut vakavasti eri miesten kanssa jo 15 vuoden ajan, mutta aina löydän miehistä vaan vikaa ja vikaa ja sitten vaihdan miestä. Nyt olen tavannut rauhallisen minua rakastavan miehen, jonka kanssa olemme seurustelleet puolitoista vuotta. Alku meni hyvin, mutta koko ajan olen syynännyt ja arvioinut miestäni etsien mahdollisia vikoja. Nyt olen pilannut viimeisen vuoden ajalta kaikki lomamme, vapaat yhteiset viikonloppumme ja matkamme alituisella riidan hakemisella. Tänäänkin mieheni lähti pyynnöstäni kanssani kaupungille ostoksille, hän vei minut kahville, silitteli ja hymyili - ja minä vain tarkkailin häntä ja laskin mielessäni " pisteitä" hänelle tyyliin: Joo no toi halaus on nyt ok, kahvin tarjoaminen plussaa, mutta miinuksen saa siitä kun ei avannut mulle auton ovea.. siis miettikää miten sairas mä oon! :´(



Mies sanoi väsyneen näköisenä minulle, että hän joskus miettii vakavissaan, että tuleeko elämästä minun kanssani onnellista.. mutta että hän kuitenkin haluaa yrittää. Mun on suorastaan paha mieli oman typerän käytökseni takia :´( Taidan pilata tämänkin suhteen..



Ketään, joka tunnistaa itsessään näitä samoja piirteitä?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Hei.tunnistan saman tilanteen itsessäni.ahdistun miehen kanssa etenkin jos olemme kahdestaan.itse löysin englanninkielisiltä epävirallisen diagnoosin tähän;ROCD.se on pakko-oire yhtymä.löysin sen kautta vertaistukea.voimia tästä hirveästä sairaudesta kärsiviä!

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat