Vierailija

Minä VIHAAN meidän tämänhetkistä asuntoamme. Muutimme tähän olosuhteiden pakosta, ja siltä se tuntuukin.



- Ikkunoista näkyy vain betoniviidakkoa, ei luontoa missään

- Liikenteen meteli on valtava tässä kerrostalokaksiossa, nukkuminenkin on vaikeaa kun makuuhuoneessa mökää kellon ympäri

- Nuorisojengi seinänaapurina ->jatkuvat bileet meidänkin seuralaisenamme

- Epäkäytännöllinen pohjaratkaisu

- Vähän tilaa

- Mahdoton sisustaa tai laittaa mieleisekseen, koska ostamme paremmat kalut vasta seuraavaan asuntoon.



Minä vihaan elämääni tässä bunkkerissa! :¨(

Kommentit (3)

Mekin muutettiin olosuhteiden pakosta, kun oli päästävä isompaan vauvan takia. Muutimme raskauspahoinvointini ollessa pahimmillaan, ja tiesin heti tehneeni kauhean virheen. Muutimme kaupungista lähiseudulle, mutta maalle.

-Meillä ei ole betoniviidakkoa, mutta pihalla haisee sianskeida joka toinen päivä. Koko helvetin paikkakunta on karsea junttila.

-Täällä on hiiriä!

-Epäkäytännöllinen pohjaratkaisu, tarpeetonta käytävää monta metriä.



Onneksi tämä on vuokrakämppä, voidaan kohta lähteä hippulat vinkuen! Toivon samaa myös ap:lle.



Oli vielä ihan hirveäksi maalattu - riemunkirjavin värein, jotka teki pienestä ja pimeästä asunnosta tosi klautrofobisen paikan. Parvekekin oli aina pulunpaskassa. Onneksi itse emme joutuneet asumaan siinä kuin neljä kuukautta (jouduttiin jättämään entinen koti olosuhteiden pakosta ja asuttiin tossa sen aikaa, kunnes löydettiin parempi).



Ei tämä nykyinenkään ole mikään luksusasunto, mutta tuon edellisen jälkeen tuntuu siltä, vaikka onkin edelleen aika ahdas kaksio. Sentään rauhallinen alue, hiljaiset naapurit, ikkunasta näkyy puita ja luontoa, pihalla lyllertää narkkareiden sijaan siilit.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat