Vierailija

Siis mitä siihen 4-kympin kriisiin yleensä kuuluu? Ainakin mulla on mieletön vauvakuume. Liittykös tämä asiaan?

Sivut

Kommentit (29)

jo opiskelemassa ja pärjäävät maailmalla. Mutta kuten sanoin, kukin tavallaan.

Olen itse 43 ja eipä tunnu kukaan tutuista kaipaavan enää sitä vauva-arkea. Ja ne, joilla se rumba on meneillään, vinkuu koko ajan, että parisuhde menee huonosti kun ei enää jaksaisi valvoa ja ei oikein enää jaksaisikaan tuon iltatähden kanssa. Valittelevat, että on paniikki kun ovat tajunneet, että ovat lähellä eläkeikää kun lapset muuttavat pois kotoa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Viikonloppuna on taas varmasti kiva tehdä jotain omaa juttua. Oikeasti ei ainakaan meidän lasten 50v mummolla (äidilläni) ole yhtään aikaa lastenlapsilleen. Paremmin hoitaa eläkkeellä oleva anoppi lastenlapsia. Sillä tuntuu olevan aina aikaa meille (liiaksikin, roikkuu aina nurkissa).

Miettii aika paljon aikusuutta ja sitä että elämä oikeasti päättyy, eikä ole siellä jossakin tulevaisuudessa vaan tässä ja nyt .. ja vanhuus oikeasti tulee.

Käy päivät töissä, tulee illalla väsyneenä kotiin, laittaa ruoan, odottaa vain iltaa, että pääsis nukkumaan. Viikonloput sitten väsyneenä yrittää tehdä tehdä kotityöt ja olla lapsen kanssa ja elää sitä parisuhdettakin. Ei ihme, että siinä vaiheessa mies vaihtaa vaimoa.

Minusta se kait olisi ihanaa. Jaksaisi olla lastenlasten kanssa ja saisi panna ne äidilleen aina yöksi. Mutta jos silloin olisi käsissä oma vauva, sitä pitäisi hoitaa ympäri vuorokauden.

olet sitten lähempänä 60 kun lapset on maailmalla. Eikä käy katteek.



Kun nuorempi lähtee kouluun, olet 47. Voi jeesus, toiset on jo mummoja siinä vaiheessa.



No, jokainen tavallaan.

Ilmeisesti mulla ei sitten ole 4-kympin kriisiä, kun

a) mummoutuminen ei kiinnosta vielä yhtään

b) omasta jaksaminen ei epäilytä yhtään, olen terve ja energinen

c) parisuhde ei ole kriisissä, olen juuri eronnut ja uusi mies kainalossa

ja d) mulla on oikeasti vauvakuume.



ap

mä en yleensäkkään ymmärä miksi 40-vuotiaana oltaisiin jotenkin väsyneempiä. Minä olin ihan yhtä pirteä tai väsynyt 20-vuotiaana kuin nyt. Enkä ole mitenkään poikkeava tuttavapiirissäni. Ehkä ulkonäkö on " väsyneempi" , mutta ei sisäpuoli.

Mulla kyllä toi 40-v:n kriisi on sitä, että oma ulkonäkö tökkii. Ei tosiaankaan ole enää hehkeä ja paino tuppaa nousemaan. Mutta henkisesti olen kyllä aika pirtsakka.

Tämä 44v äiti.

Olen hyvilläni kun on aikaa uudelle harrastukselle ja miehen kanssa on alkanut aivan uusi kausi. Mietin samoin kuin edellinen sitä, että olem puolessavälissä elämää. En enää mieti, että sitten kun ja jos vaan, että nyt elän tässä ja uskallan tehdä niitä asioita, mitä olen halunnut.

Olen haudannut vanhempani ja tajuan, että olen seuraavana vuorossa. Nautin elämästä paljon enemmän kuin nuorena.



Nautin siitä, mitä olen saanut aikaiseksi, enkä haakuile uutta rakkautta, uusia lapsia ja uusia elämyksiä.

Moni hullu sen menee tekemäänkin ja sitten kirotaan kun ei meinaa jaksaa.

Odota vuosi, se menee taatusti ohi ja olet tyytyväinen kun tiedät, että joskus tulevaisuudessa on omaakin aikaa.



jos joku on mummo siinä iässä niin todella käy sääliksi. Huh huh.



Eläkkeellä on hyvä olla mummo, silloin on aikaa hoitaa lapsenlapsiaan.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat