Seuraa 

Tää on tietty tuttua kaikissa lapsiperheissä, mutta minusta on viime aikoina tuntunut, että olen ollut erityisen lujilla, ja on vain juolahtanut mieleen, että teenkö jotain " väärin" ...? Tai paremminkin, voisiko jollain tavalla järkeistää/suunnitella/tms. aikatauluaan siten, että vuorokaudessa t u n t u i s i olevan 48h... ;-)



Kun elämä tuntuu olevan ihan vain ja ainoastaan juoksua päiväkotiin, töihin, päiväkotiin, kauppaan, hellan ääreen, pyykki-/tiskikoneelle jne.jne. - ja siinä välissä kitapurje lepattaa niin, että varmaan kohta irtoaa...! (Sitäkö se tarkoittaa, että " kielenkannat irtoaa" ?!) En ihan vilpittömästi ymmärrä, milloin muut ehtivät kyläillä yms. - saati harrastaa!!! Mulla ei aika tunnu riittävän yhtään mihinkään muuhun kuin peruselintoimintoihin viikolla ja viikonloput menee (ihan oikeesti) siivoillessa ja loppuja pyykkejä pestessä.



Onko vika siis elämänhallinnassa - vaiko siinä, että nuorin on vasta hippua vajaa 3v. Keskimmäinen meni kouluun ja sielläkin on ollut jotain vaikeutta, oon joutunut olemaan töistäkin pois viedäkseni hänet kädestä pitäen kouluun - ja tuntuu, että ehkä se oli se viimeinen korsi... Tiedän hyvin, että nro2 tarttis enemmän aikaa ja huomiota, mutta kun sitä aikaa EI vaan ole!!



Miten te muut pärjäätte?! Mä en koskaan käy ulkona (1-2 krt/vuosi) ja harrastuksia mulla ei tietenkään ole - ei ole rahaa, mutta ei ole lapsille hoitajaakaan. Mutta onko vika kenties juuri siinä...? Jos jaksais paremmin, olisko enemmän energiaa (=tuntuis siltä, että aikaa olis enemmän?) tehdä hommia....



Miljoonan dollarin kysymyksiä... Kaikkia vinkkejä/tarinoita kiitollisuudella vastaanotetaan.



Kiitos kun jaksoitte kuulla valitusta. Mukavaa joulunodotusaikaa kaikille!

Kommentit (6)

Mutta onneksi sain neuvoteltua vihdoinkin työnantajan kanssa 30H/viikko työviikon. Paljoa en rahassa haviä koska rupesin saamaan jopa asumistukea ja päiväkotimaksut vähenivät, samoin kuin veroprosentti putosi hieman. Muutenkin olen yrittänyt organisoida niin että kun lapset ovat isällä niin silloin siivoa, käyn ostamassa kilokaupalla ruokaa ym ym. Pyykit kasautuu ja pesen kun ehdin. En stressaa enää siitä jos on sotkua ym. Olen kasannut myös apuverkkoa, esim. naapurin tyttö on värvätty koiran ulkoiluttajaksi ja kaverin (myös yh) kanssa otetaan vuoron perään lapsia hoitoon.



Mutta työpäivinä on välillä melko rankkaa kun työpäivän lisäksi matkaan menee tunti/suunta. Eipä sitä paljoa lapsia ehdi nähdä. Ja itse olen sitä tyyppiä joka tarvitsee paljon unta joten sen ajan mikä illalla jää kun lapset menee nukkumaan vietän usein itsekkin untenmailla. Elämäni paras (ja valitettavasti myös kallein, myös kuukausimenoeränä iso) ostos oli kesällä ostamani auto. Elämä on helpottunut paljon sen myötä, ennen lykin lapset tarhaan rattailla aamuin illoin säässä kuin säässä (2km suunta), samoin kauppareissut.



Aikaa ja rahaa pitäisi olla reippaasti enemmän että jaksaisi paremmin! Valitettavasti niin se vaan on että jos ei käy töissä ei ole rahaa ja jos käy töissä saa rahaa mutta aikaa ei ole mihkään. Vaikka on ihanaa kun lapset on sen ikäisiä mitä ovat (3 ja 5) odottelen innolla kunhan ne vähän kasvaisi..

Aikaa on vaikka kuinka paljon, jaksamisesta on kyse, ainakin minun kohdalla. Kyllä, lapsen kanssa elämä on vain lapsen ehdoilla elämistä.

Siivoamisesta lintsaan aina kun voin. Pyykit on tietty pakko pestä.

Heikosti pärjäsin kun lapsi oli pieni, mutta nyt hänen varttuessa (5v) alkaa helpottaa ja elämästä osaa jo nauttia. Ja ennen kaikkea olen huomannut miten ihana lapsi minulla on !

Eniten minua harmitti kun ei ollut toista aikuista juttelemassa iltaisin kun lapsi oli nukahtanut, silloin kaipasin eniten seuraa.



Paremmin jaksaa kun on joku ihana kainalo, johon käpertyä ja antaa turvallisuuden tunteen viedä.



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Olen aina miettinyt, että onko muiden kellossa enemmän tunteja:)

No, omani on vasta 2v, mutta yhtään ei jää omaa aikaan. Koko ajan saa juosta pää kolmantena jalkana. Kotiin-päiväkotiin-töihin ja sama takaspäin. Kauppaan siinä sivussa ja kotona aina riittää hommaa. Haaveilen, että voisi aloittaa vaikka aerobicin mutta lähisalilla ei ole lapsiparkkia ja kaupunkiin ei viitsisi lähteä enää väsynyttä lasta töiden jälkeen raahaamaan.



On tää joo..:) Hyvää joulun odotusta sinnekki:)

Tuohon perustuen yh:t pitäisi aina valita esimiestehtäviin.

Jotta voin itse harrastaa, vaati se sen, että hommasin lapset samaan paikkaan harrastaan missä itsekin pystyn toteuttamaan harrasteitani.

Mulla on muksu 3-vuotta. Lapsen isä ei auta yhtään. Tiskikonetta ei ole, pyykkikone kellarin pesutuvassa. Jos käy kaupassa, ei ehdi yhtä vuoroa pesutuvassa pyöräyttää.



Meillä kuitenkin käy siivooja kerran viikossa, joka tiskaa ja pesee lattiat. Päivä siivoojan käynnin jälkeen alamme jälleen elämään sotkussa. Mummu auttaa kun on pakko (mummu on vähän kipeä).



Mutta nyt kun olen kolmatta kuukautta töissä - huomaan, ettei se ole niin vaarallista, että on sotkua. Raha on ihanaa, ja aikuiskontaktit vielä ihanampia. Pian alkaa taas valoa näkyä aamuin illoin.



Sitäpaitsi pidän yh-olohuonetta, ja sieltä on saanut kavereita, jotka on a. samassa tilanteessa, ja elää vähintään samankaltaisessa sotkussa b. valmiita ottamaan muksun jos on tarvetta. Se helpottaa, vaikka en ole muksua vielä kenellekään jättänyt. Meillä on toki ollut muiden muksuja monestikin.





Olen 2-v. tytön yh (ollut alusta asti). Olen vielä koton, mutta tammikuusta tyttö menee hoitoon ja minä jatkan opintoja/käyn töissä. Eihän tässä sitä omaa aikaa arjessa pahemmin jää, mutta minulla on siinämielessä onnelline tilanne, että äitini ja siskoni hoitaa välillä tyttöä, niin pääsen hengähtämään. Olen myös tehnyt sellaisen hoito-vaihto systeemin, että vieressä asuva ystäväni jolla reilun 1-v. tyttö katsoo lapsia kerran viikossa (6h) ja minä hoidan tyttöjä kerran viikossa. Näin saamme molemmat yhden päivän viikossa omaa aikaa. Tämä tietysti hankalaa jos käy töissä, mutta eikö siellä lähelläsi olisi toista yh:aa tai miksei parisuteellistakin äitiä, joka olisi halukas tällaiseen vuorottelu systeemiin. Voihan tätä soveltaa arki-iltoihinkin. Varmaan suurinosa äideistä on onnellinen jos saa yhden illan viikosta johonkin harrastukseen. Kysy sieltä lähistöltä äideilta, laita vaikka ilmoitus kaupan ilm.taululle, varmasti kiinostuneita löytyy! En ainakaan itse ole kokenut tätä raskaaksi omalla hoitovuorollani, lapsista on seuraa toisilleen, ja melkeimpä itsekin pääse helmpommalla kun lapsi on tyytyväisempi.



Jaksamisisa kaikille yh:lle!



* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat