Seuraa 

Olemme vaimon kanssa yrittäneet lasta noin puoli vuotta. Alussa tuli kunnon tappelu kyseisestä asiasta. Minulta ehdoton ei ja vaimolta kyllä. Muutaman viikon vai oliko se muutaman päivän miettimisen jälkeen olin hommasssa mukana.



Nyt lapsi näyttäisi tekevän tuloaan. Vaimo teki eilen testin jollain uudella raskaustestillä, jossa jo pienikin tulos viivan värivaihdos kertoo positiivisesta raskaudesta. Samanlainen tulos tuli tänä aamuna.



Hän oli eilen innoissaan asiasta ja soitteli muutamille tutuille ja vannotti heitä kertomasta vielä uutista eteenpäin.



Itse en pahemmin hyppinyt ja ollut innoissani. Olin vain normaali itseni.



Valvottuani puoli kahteen yöllä vaimon nukahdettua ja tutkiskelin miltä itsestäni tuntuu. Jotenkin ahdisti kyseinen asia ja mietin kokoajan vain miten yöunet vähenee,

se paskavaippa show, omaa aikaa ei ole, entäpä kun työt loppuu nykyisessä paikassa, riittääkö rahat, onko minusta isäksi koska en pahemmin lapsista välitä, entä jos minusta ei olekkaan isäksi...



Vaimo sanoi, ettei se välttämättä ole positiivinen, mutta itse sen jotenkin tietää jo nyt. Toissapäiväinen unenikin (ennenkuin vaimo teki testin yllättäen) jotenkin viittasi siihen.



Juoksin olohuoneeseen ja iso akvaariomme oli kaatunut. Lasit olivat ehjät. Kalat hyppivät

pienessä lammikossa.

Seuraava muistikuva on, että naureskelemme

vaimon kanssa sängyssä.



Tulkkasin tuon unen jotenkin, että akvaario on

nykyinen elämäni joka kaatui. Seuraava muistikuva viittaisi siihen, että elämä helpottuu ja paranee.

(Kai)



Heräsin ennen vaimon kellon soittoa jo kuudelta ja pirteänä niinkuin kävisin ylikierroksilla. Testintulos oli sama. Heikko viiva joka uuden herkän raskaustestin mukaan kertoo positiivisesta tuloksesta. Hän käy tänään tekemässä sairaalassa kunnon testin ja se viimeistään kertoo 100%:sti onko vai ei. KLo 13.00

asia sitten selviää...



Kerroin, että valvoin kyseisen asian takia, mitä ajattelin silloin ja hän meni hiljaiseksi, muttei alkanut murjottamaan.



Syy miksi kirjoitan tänne on, että miltä Teistä tuntui kun saitte tietää olevanne tuleva isä?



Oliko teillä samanlaiset tunnemylläkät kehissä vai olitteko heti ostamassa tulevalle lapselle kaikkea mitä tulee tarvimaan?



Ystäviltäni en voi vielä kysyä asioista mitkä askarruttaa, koska sovimme, että pidämme asian hetkenaikaa omana tietona.

Kommentit (4)

Olin aiemmin pitkässä avioliitossa, jossa lasta ei niinvain siunaantunutkaan. Kaikki muu tuntui olevan hyvin. Käytiin läpi raskaita juttuja ja lopulta kävi niin, että henkiset työkalut loppuivat ja erottiin.



Uudessa suhteessani on ollut enemmän mäkiä, kaikkiin suuntiin. Raskaus tuli nopeasti, kun annoimme vain tälle mahdollisuuden. Ja samalla tuli ahdistus ja epävarmuus kun suhde ei ollut vakaan tuntuinen. Tunsin menettäväni itseni, miehekkyyteni ja antavani koko ajan liikaa ihmiselle, jolta ei saanut enää vastakaikua. Tajusin myöhemmin myös kelaavani aika paljon menetetyn suhteen murheita. Eniten kuitenkin asemaani miehenä, kun en saanut sitä enää itselleni tärkeään tapaan olla. En saanut haluamaani huomiota ja tunsin, että nyt en sitä ainakaan voi ikinä enää saada.



Sitten osallistuessa neuvolakäynteihin, ultraan, valmennuksiin ja tutustuessani muiden tulevien ja läheisten isien tuntemuksiin, hyväksyin omia pelkojani. Nainen ja mies kokevat asiat eri tavalla ja ihmisten välillä on eroja. Mies kantaa lasta odotusajan mielessään. Itselleni on ollut helppo hyväksyä ajatus lapsesta, mutta ei ehkä parisuhteen ja pelkäämääni oman mieskuvani muutosta. Rakastaja aseman menetystä arkiselle isätaakalle. Mikään ei mennyt kuten oletin, että raskaudesta syventyneet tunteeni heijastuisivat kumppanistani.



Mutta kyllä uskon noihin aiempiin kokeneitten kommentteihin asioiden positiivisesta muutoksesta jne. Pidän omalle kohdalle sattuneita juttuja kuitenkin myös tarkoituksenmukaisina. Tilaisuutena kasvaa ja olla oma itseni. Koska sitten jos ei nyt? Kenen kanssa sitten, jos ei sen, josta välittää? Järjellä ja sopivaan kohtaan harkiten, vai myös tunteen siivittämänä? Etsiikö ihastumista vai rakkautta? Kyllähän minua jännittää tulevaisuus ja oma oloni vaikka vuoden päästä. Nyt ne tunteet ja ajatukset on hyvä käydä läpi. Isä minusta ainakin on kohta tulossa ja siitä pidän kiinni.



Lainaus:

Jos angsteja tulee, niin ne on muuten aika terveellistä kokea etukäteen vaikka satunnaisten matkaajien eikä tulevan lapsesi äidin kanssa. Muutaman kerran kun kerkeät valvomaan hajonneen kortsun seurauksia, niin ei sen jälkeen mitään angsteja tule kun alat lapsia sen oikean kanssa tekemään.




Tätä kommenttia en nyt ymmärrä. En vaan usko että millään " juoksuajalla" voi ennakkoon valmentautua itselleen vieraisiin tunnelmiin. Se ei myöskään auta löytämään " sitä oikeaa" , jota ei muuten edes ole olemassa kuin omissa mielikuvissa. Minulle alkuperäisen kysyjän tunteiden ilmaisut heijastavat nimenomaan vastuunottamisen tiedostamista ja sen kautta tulevaisuudenpelkoa. Sitä, ettei lapsen saaminen ole mikään läpihuutojuttu ja se tulee sitomaan parin toisiinsa eliniäkseen aivan eri tavalla. Ajatukset eivät olleet kypsymättömiä.

Ymmärrän hyvin tunteesi asiasta, koska yritimme vaimoni kanssa meidän esikoista(nyt 6kk) parisen vuotta ja sitten kun asia tuli konkreettisesti niin tunteeni olivat aikalailla samanlaiset.



Ja sitten kun raskauskaan ei mennyt ihan mutkattomasti, niin tuli pelko vielä että jos vauva onkin kehitysvammainen..mutta nykyään kaikki testit ja seulonnat ovat huippuluokkaa, niin pelko hävisi hyvin pian



Mutta voin luvata sinulle kun se pötkylä on siinä sun kädessä ensimmäistä kertaa niin kaikki muu negatiivinen unohtuu ja kaikki menee varmasti omalla painollaan hyvin ja joka päivä oppii jotain uutta vauvasta.



Ja niihin yöuniin.. ainakin meidän prinsessamme heräsi " vain" kerran yösyötölle parin ensimmäisen kk:den ajan ja siitä eteenpäin vedellyt 8-10h unia:)



Ja kakkavaipoista vielä, on tosiaan eri asia vaihtaa oman lapsen kakkoja kun muitten " kakaroitten"



Voin sanoa että maailman mahtavin asia oli olla mukana synnytyksessä ja sitä fiilistä kun vauva nostetaan ensimmäistä kertaa äidin rinnan päälle ei voi vaan kuvailla ennen kun sen itse kokee!!!



Lupaan että kaikki kääntyy vielä hyvin ja olet 100%:sesti valmis kun vauva on päättänyt tulla maailmaan..



p.s. yritä olla mahdollisimman paljon mukana neuvola,ultra ja kaikilla muillakin käynneillä avo-/-vaimosi kanssa niin pääset siihen kaikkeen tohuamiseen heti mukaan..

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Me yritimme tulossa olevaamme viikon verran, eli noin 56 yritystä. Mitään tunnemylläköitä ei juuri ollut, tosin hieman harmitti kun suunniteltu syntymäaika on noin viikon suunniteltua jäljessä.



Jos angsteja tulee, niin ne on muuten aika terveellistä kokea etukäteen vaikka satunnaisten matkaajien eikä tulevan lapsesi äidin kanssa. Muutaman kerran kun kerkeät valvomaan hajonneen kortsun seurauksia, niin ei sen jälkeen mitään angsteja tule kun alat lapsia sen oikean kanssa tekemään.


Kun vaimo teki positiivisen raskaustestin, aloin hikoilla. Kylmää, haisevaa paniikkihikeä pukkasi varmaan tunnin, jouduin käymään suihkussa kaksi kertaa ennen töihin lähtöä ja sittenkin oli vielä jotenkin heikko olo.



Lapsi oli toivottu ja kaivattu, minunkin puoleltani, mutta kyllä se aikansa otti ja juuri sellaista tunnemylläkkää oli ilmassa kuin mitä itsekin kuvailit. Tosin meillä kyllä ihan molemmilla, vaimonkin teki aluksi tiukkaa sopeutua ajatukseen. Jotenkin se muuttuu paljon konkreettisemmaksi sen testissä olevan viivan jälkeen...



Joukkis79:

Lainaus:

Jotenkin ahdisti kyseinen asia ja mietin kokoajan vain miten yöunet vähenee, se paskavaippa show, omaa aikaa ei ole, entäpä kun työt loppuu nykyisessä paikassa, riittääkö rahat, onko minusta isäksi koska en pahemmin lapsista välitä, entä jos minusta ei olekkaan isäksi...




Ruotsiksi on sanonta: egna barn, andras ungar. Eli omat lapset on ihan eri asia kuin muiden karjuvat kakarat. Minä olen aina pitänyt vauvoista, vaimo ei yhtään. Silti ollaan molemmat ihan hulluina tähän meidän esikoiseen (nyt 3kk). Jotenkin siihen vanhemmuuteen sitten kasvaa, kun lapsi on tullut. Ei ehkä ennen syntymää uskoisi, mutta sitten kun lapsi on siinä, niin suurempaa asiaa ei elämässä ole.



Yöunien väheneminen on kyllä väistämätöntä, mutta ei sekään kestä kuin vuoden verran, sitten skidi jo nukkuu sellaiset 12 h enimmäkseen öisin ja putkeen. Paskavaipatkin ovat loppujen lopuksi aika inhimillisiä, kun niihin kerran tutustuu. Lapsen kakka on hyvin erilaista kuin aikuisen = ei yökötä niin paljon, ja lopulta siihen alkaa suhtautua jotenkin terveen vauvan merkkinä, eli positiivisena asiana.



Omaa aikaa on tietty vähemmän, mutta kyllä sitäkin sitten välillä on, kun vaan sumplitte vaimon kanssa hoitovuoroja tmv. Itse huomasin myös, että yllättäen sitä omaa aikaa ja vapaa-aikaa on tosi mukava viettää vaan kotona perheen kanssa, menohaluja ei hirveästi edes ole. Mutta jokainen on tässä suhteessa yksilöllinen.



Työt ja rahat on tietty stressin aihe sinänsä, mutta sama stressi lienee edessä vaikkei vauvaa olisi tulossa? Ja kyllä ne rahat sitten jotenkin riittää - vauva pärjää loppujen lopuksi aika vähällä, ruuat ja vaipat on suurimmat menoerät tässä vaiheessa, vaunut ostettiin halvalla sekundaa (140 e) ja paljon on saatu sukulaisilta ja ystäviltä kierrätyskamaa. Vaikka kyllä siihen saisi myös halutessaan upotettua niin paljon pätäkkää kun vain lompakossa riittää.. Pitää vaan pistää raja johonkin.



Mutta jo se, että pohdit näitä asioita, on merkki siihen suuntaan, että hyvinkin sinusta on isäksi ja vielä hyväksi isäksi onkin. Anna itsellesi aikaa sopeutua ja ota rennosti - kyllä vauva opettaa sinut sitten omille tavoilleen kun syntyy, valmistauduitpa siihen hyvin, huonosti tai jotenkin siltä väliltä. ;) Äläkä ota huonoa omatuntoa siitä, jos et tällä sekunnilla pysty pomppimaan riemusta niin kuin vaimosi, se riemu (ja ylpeys) tulee sitten myöhemmin, voin melkein luvata..



-zel

joka ymmärsi raskauden kuluessa, miksi on ihan hyvä, että ihminen joutuu odottamaan vauvaa sen yhdeksän kuukautta...

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat