Vierailija

Löin eilen miestäni kinastelun jatkeeksi.

Koko päivän kinastelimme tyhmistä asioista, joulusta, siivoamisesta,lasten hoidosta.. pinna paloi molemmilta.

Mutta minä löin. Lujaa. Lapsemme 1v9kk näki ja alkoi itkemään. Menin rauhoittelemaan, lapsi juoksi itkien isän syliin.

" Nukuin" yön sohvalla itkien ja miettien omaa käytöstä.

Mistä voisin hakea apua? Neuvolasta en halua pyytää apua, koska en tule mitenkään hyvin toimeen th:ni kanssa.

Pelkään että menetän joskus malttini lapsiinikin.

Jos kerran lyö, lyö toisenkin, eikös se niin mene?

Kommentit (10)

itse en aio (enkä kyllä olekaan koskaan) avautua noille kunnan juoruämmille, vaan puhun asiani ammattilaisille (koulutus, asema, tieto ja kokemus taustalla).. luulen, että tulee vain haittaa kun papereissa on jotain hämyjä tietoja



itse olen lyönyt miestäni, kun hän on uhkaillut lyövänsä minua ja aikaisemmilla kerroilla on tarttunutkin minuun kiinni, töninyt tai muuta. En ole hakenut apua, koska se ei tässä tapauksessa auta, että minä yksin haen apua... netissä on paljon tietoa perheväkivallasta ja varmaan anonyymejäkin puhelimia, joihin voi ottaa yhteyttä ja puhua

et voi tietää, miltä tuntuu kun lyödään tai uhataan lyödä.. et varmasti halua sitä itsellesi, kun tiedät eli lopeta tuo leikki nyt heti!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Minä olen lyönyt miestäni montakin kertaa. Nyt on mennyt vuosia, etten enää ole lyönyt. Mielestäni miehenikään ei enää ole niin pirullinen sille päälle sattuessaan. Koko kunniaa muutoksesta en ota itselleni. Mutta mitä itse olen tehnyt, on seuraava:



1) Menen toiseen huoneeseen/lähden ulos

2) Yksinkertaisesti vain vaikenen, vaikka kuinka olisin vihainen

3) Menen toiseen huoneeseen ja viskon tavaroita

4) Kuvittelen etukäteen, miten tilanteessa voisi toimia toisin - tulee selkäytimeen uusi tapa toimia



Voimia sinulle!

kun kertakaikkiaan meni vaan hermo, ap tiedät tunteen selittämättäkin... Enää sitä ei ole tapahtunut olen hillinnyt itseni, tajusin että se vaan pahentaa asioita. Neuvolassa en asiasta ole voinut puhua. Mietin kerran että olisin mennyt jonnekin psykiatrille vai mitä ne on kenenkanssa voi ongelmistaan puhua, mielenterveystyö... Mutta jänistin. Noh, ongelmat on melko hyvin miehenkanssa selvitetty.

voimia sinulle!

meillä ei ole riidelty noin kahteen kuukauteen ja lapsi ei enää puhu lainkaan " äiti ja isi riitelee" tai " äiti itkee" juttuja.. Elämä on rentoa ja rauhallista ainakin näin päällepäin lapsella.. En ole kyllä muutenkaan huomannut vaikutuksia lapsessa suuremmin: on syönyt ja nukkunut hyvin... ekä joskus ollut valitettavasti enemmän varuillaan... no tässä taas yksi hyvä syy miksi ei lisää lapsia

Mäkin oon lyönyt kerran nykyistä aviomiestäni...ison ridan päätteeksi... (loukkasin miestäni ikävästi=>mies sanoi että oksettaa ajatuskin seksistä kanssani=>löin=> mies uhkasi perua häät ja sulkeutui vessaan=>....=>sovittiin:) myöhemmin itkujen kera:)...ja nyt onnellisesti naimisissa.



Kyllä kerran voi löydä ja sen voi saada anteeksi. Antaisin miehelleni varmasti anteeksi jos hän minua kerran löisi ja jos vielä itse olisin ' ahdistanut' löymään. Voisin antaa anteeksi parikin lyöntiä mutten juuri enempää....



Eli rauhoitu, varmasti saatte asian sovittua!!!



Nyt olen rv 29 raskaana ja ollaan juuri miehen kanssa mietitty mitkä ovat ekoja lapsuusmuistoja...itse muistan jotain n. 4 vuotiaasta eteenpäin ja mies n. 3 vuotiaasta eteenpäin (siis joitain todella pieniä muistikuvia)...joten on ihan varmaa että lapsesi tuon unohtaa jos te itsekin sen unohdatte ja jatkatte normaalisti. Ehkä lapsi huomaa jos jotain muuttuu ' pysyvämmin' välillänne...mutta noin pienenä lapsi varmasti unohtaa melko pian näkemänsä:) jos kaikki palaa normaaliksi!!!!!



Tsemppiä...ja sopikaa:)... meillä ainaskin riitojen päätteksi ollaan monesti entistä rakastuneempia ja kivempiä toisia kohtaan kun huomaa mikä todella on tärkeää ja tekee onnelliseksi...oma kulta+rakkaus:)

Tästä aikaa noin 6 vuotta, kumpikaan ei ole sen jälkeen lyönyt. Eli ei se aina mee niin että kun kerran lyö lyö toistekin. Opittiin siis molemmat kerrasta.

Sanoi vain jälkeen päin, anna olla viimenen kerta kun teet lasten nähden.

Sitten vasta ymmärsin mitä olin tehnyt.

Olisi ollut hyvä jos mies ois täräyttänyt kunnolla takasin. Oisinpahan oppinut. Ehkä.

-ap-

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat