Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

Luulisin, että tämä alkoi jo viime vuonna ennen joulua. Silloin yht' äkkiä huomasin, että väsyttää aivan tolkuttomasta ja mikään ei oikein innosta. Kevään aikana helpotti jonkun verran(varmaan valoisuus), mutta sitten taas se alkoi. Kilpirauhaskokeissa ei ilmennyt mitään, vaikka sitäkin jo epäilin, kun tuntui, että painoakin alkoi kertymään ihan ilman mitään syytä. Nyt on todella mieli maassa. Tuntuu, että kaikki itkettää ja raivostuttaa. Sekin esim. että joku tavara putoaa kädestä. Minulla on kaksi lasta 2,5 vuotias ja 1,5 vuotias. Heillekin tulee vaan huudettua ihan pikkuasioista. Aamulla tuntuu etten pääse enkä jaksa nousta sängystä ylös, kun pitää vaihtaa kakkavaippa pienemmälle. Parhaimassa tapauksessa lapset aloittaa nahistelun jo aamulla mikä lisää entisestää ärtymistäni. Suoraan sanottuna olen ihan raivona kokoajan. Enkä osaa muuttaa käyttäytymistäni vaikka tiedostan tämän. Mieheni vaan sanoo, että " me hoitoon" <--ihan leikillään, mutta toivoisin, että hän ymmärtäisi oikeasti, että olen ihan loppu. Jos hänelle alkaa puhua etten jaksa jne. jne. niin ei hän ota kuuleviin korviinsakaan. Hän vain sanoo, että on täällä muutkin väsyneitä. Siis koskaan en saisi olla masentunut taikka pahalla päällä. Minua vaivaa aloitekyvyttömyys...en saa lähdettyä ulos lasten kanssa(tänäänkin on niin sateinen ilma). Ja jos jaksankin niin sitten sisään tullessa menee viimeistään hermo. Itse olen ihan loppu jo pelkästä ulkoilusta ja siitä, että sama narina alkaa heti sisään tultuamme. Kokoajan on siivottavaa, hiekkaa, murusia, likaisia sormenjälkiä, tiskiä...ja jos hetkeksikään hellittää niin on aivan kaamea sotku ja sitten sitä on kamala siivota ja kun tietää, että jo seuraavana päivänä on samannäköistä. Tuntuu, että on ihan oravanpyörässä...olisi ihana nauttia lapsista, mutta tuntuu, että ne ovatkin vain taakka. Olen kotona vielä, kun ei ole työnhaunkaan suhteen onnistanut. Sekin masentaa, kun olen kuitenkin hyvin koulutettu, mutta työkokemusta pitäisi olla enemmän. En ole päässyt edes haastatteluihin saakka. Ja vielä ulkonäköni....masentaa, että en ole palutunut entiselleni vaikka nuorempi lapsi on jo 1,5 vuotta. Syön mielestäni ihan kohtuudella ja kävelen(tosin nyt on mennyt usko jo siihenkin). Tuntuu, että en voisi oikeistaan vähempää syödä koska muuten se tuntuu alhaisena verensokerina ja sitten ei ainakaan jaksa. Ja silti on taas painoa tullut lisää. Alavatsa roikkuu ja on ihan venähtänyt ja arpia täynnä samoin tissit. iho tuntu olevan huonossa kunnossa ja muutenkin tuntuu, että kasvojen iho on veltostunut ja tietty väsymys näkyy silmissä jne.jne. Tämä tunnetuila alkaa muistuttaa minua murrosiästä. Muistaakseni sillon olin aika usien masentunut ja minulla oli myös ongelmia hyväksyä vartaloni sellaisena kuin se on....No tässä tällä erää mietteitäni...kiitos jos joku vaivautui lukemaan loppuun.

Kommentit (9)

Mutta niissä nämä raja-arvot ovat osin muuttumassa ja enemmänkin pitäisi hoitaa oireita eikä raja-arvoja..

eli oli vika korvien välissä tai kaulan seudulla niin vertaistukiryhmiin kuuluminen kannattaa.

Jos koet fyysistä uupumista, niin kannattaa vielä tarkistaa kilpparin mahdollisuus.

Itselläni tn. ollut jo 6v. vajaatoimintaa, ja tn. tämä kolmas raskaus on vielä tilannetta pahentanut.( huomenna uudet labrat).

Arvoni ovat ohje-arvojen sisällä, mutta esim. Norjassa käytössä olevien rajojen yli.. eli norjassa sairastaisin vajaatoimintaa, mutta suomessa nippa nappa...

www.kilpirauhas.info on myös tutustumisen arvoinen sivusto.



Itse kävin äidin unikoulussa ensi-ja turvakodissa ( eli hoitivat 6kk lasta yöt) ja oloni ei kohentunut. Mulla tn. samassa paketissa kilppari, synnytyksen jälkeinen masennus.. ja myös eletystä elämästä johtuva masennus.( tein mtt:ssä masennustestin ja sain turhan korkeat pisteet)



Nim. kotiäidillä ei ole sairaslomaa eikä oikeutta sairastaa.. tuhahtaa Muoriska

yhtään auttaisi. Itse huomasin, että väsymykseni ja alakuloisuus parani, kun aloin tietoisesti lisätä B-vitamiinin määrää ruokavaliossa (saa siis lihasta, kalasta, kananmunista jne). Verenpaineeni oli jo niin alhainen, että uskoin senkin olevan kiinni jostain puutoksesta. Netistä löysin infoa, jossa sanottiin, että B-vitamiinin puutos on yksi suuri tekijä esim. masennukseen ja väsymykseen (mm. alkoholisteilla tämä puutos voi johtaa jopa kuolemaan).



Kehosi ei selvästikään ole nyt tasapainossa, jos lihot, vaikka syöt normaalisti. Jotakin puuttuu silti. Nyt B-vitamiiniä ostamaan. Paljon et menetä, jos kokeilet. Itse huomasin jo viikon kuluttua tietoisesta ruokailun seurannasta, että oloni koheni. Helpommalla kuitenkin pienten lasten äiti pääsee, kun turvautuu ensin tabsuihin. Ei sitä väsyneenä kaikkea jaksa, kunhan saa jälkikasvun syötettyä, niin itse tyytyy siihen, mitä ehtii syödä. Tiedän sen itsekin. Kyllä se elämänilokin löytyy, kun saat itseesi uutta energiaa!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kannattaa yrittää juuri tavata ystäviä tai mennä perhekerhoihin, vaikka millään ei jaksaisi. Itse ainakin annan periksi kotihommissa, jotta päästään perhekerhoon, kaupungille tai kyläilemään. Minua piristää juuri muiden tapaaminen. Aina on paremmalla mielellä, kun on saanut jonkun kanssa parantaa maailmaa. Sitten ne viitamiinit on ihan hyvä juttu ja itse neuvoisin ostamaan vielä kalaöljykapseleita. Kalaöljyn on tutkittu auttavan masennukseen ja minua ne ainakin piristävät huomattavasti. Ihokin tulee kuulakkaaksi kalaöljystä.



Toivottavasti löydät pian ilon elämäänne.

Olipa valitettavan tutun kuuloista. Itsellä tuli just tuon jatkuvan pinnankireyden jälkeen synn. jälkeinen masennus. Oletko käynyt ÄIMÄ:n sivuilla? Siellä on linkeissä (muistaakseni) keskustelupalsta. Mua auttaa kun otan VÄKISIN omaa aikaa, yksin lenkille, kaupoille ilman lapsia, mies apuun kodinhoidossa yms. Jos yhtään lohduttaa, niin et ole yksin! Myös esim. kukkatipat ja Rosen-terapia voisi auttaa jaksamiseen. Tai sitten ihan " oikea" terapia, jos neuvolan kautta pääsisit MTT:oon keskustelemaan.

Hei!

On tosi " mukava" kuulla etten minäkään ole yksin! Siis niin tuttua kaikki.. Olis mukava nauttia lapsista jne.... Se taitaa olla äitien ongelma tämä kaikki.. Ei miehet ota stressiä, tosin ei niiden yleensä tarvi huolehtia arkirutiineista....

Meillä on uusperhe(lapsia kolme -99,-00,-04 ja uusi mies.. Poikien isä kuoli, kun odotin nuorimmaista..). Minulla on kyllä jäänyt se oma oma aika oikeastaan kokonaan pois.. " Väkisten" annetaan hetki aikaa itselle.. Mut aivan liian harvoin.. Nyt sen huomaa. Väsymys pukkaa.. Mut ei lannistuta vaan yritetään.. Vitamiinit ja rauta ennenkaikkea ja elämän pitäis hiukan parantua!!!!!

Tsemppiä kaikille!

toivottaa Leski-immeinen



P.s. Muistakaa ulkoilla ja nauttia ystävän seurasta!!!

Tänään on onneksi taas se parempi päivä. Ystävä kävi kylässä ja oltiin yhdessä lasten kanssa ulkona. Oli tosi kivaa, kun sai seuraa, eikä tarvinnut itse lähteä minnekään kyläilemään ja lapsetkin viihtyi keskenään. Koitan varmasti ensin niitä vitamiineja jos vaikka tosiaan olisi jokin " puutostila" .

Päätä keskittyä itseesi. Värjää hiuksia, vaihda tyyliä, osta uusia vaatteita ja jumppaa kotona. Yritä nukkua tarpeeksi. Järkkää kivaa tekemistä, esim. baarireissuja ym. Noi jutut ainakin mua virkistää. Tosin nyt rv 39 ja vitutus on armoton, mut lapsiperheen elämä vaan on välillä TOSI rasittavaa, kaikilla siis. Just tota siivoamista jne.



tsemppiä, et ole yksin masennuksesi kanssa.

kyllä tarvittaessa. Se vain auttaa hetkellisesti....ehkä olen pahimman sortin valittaja sittenkin. Käydään kerhossa viikottain, mutta kun ne kerhoreissutkin tuntuu tosi rasittavilta. Pienempi ei pysy paikoillaan hetkeäkään ja sotkee kaikkien leikit ja sitä saa sitten komentaa ja paimentaa ihan kokoajan. Eli perhekahvilatyyppisessa kerhossa ei mieli lepää....Toinen kerho on muskari. Siellä ihan sama juttu. Ei lapsia kiinnosta juuri yhtään laulut ja leikit vaan ne tekisi ihan kaikkea muuta, vaikka kotona ovat tosi musikaalisia tykkäävät kuunnella ja laulaa lastenlauluja ja tanssia. Uimahallissa kahden pienen lapsen kanssa käyminen on aika show. Mutta olen käynyt viikottain myös uimassa lasten kanssa.

Ostan usein uutta itselleni, käyn säännöllisesti kampaajalla ja myös ulkona tuulettumassa. Opiskelen myös parina iltana viikossa. Nyt tuntuu siltä, että varmaan nauratte minut maanrakoon, koska näitä asioita luetellessani minustakin alkoi tuntua siltä, että asiathan on aika hyvin...Mutta en tosiaan tiedä mistä nämä masennuksen tunteet ja väsymys johtuvat. Nyt ainakin olen tiedostanut oman riittämättömyyden tunteeni ihan uusimpana juttuna mikä liittyy nimenomaan työnhakuun. Kun olen hakenut nyt syksyn aikana todella moneen paikkaan enkä ole päässyt edes haastatteluihin. Alkaa tuntua, että olen epäpätevä(mikä pitää osittain paikkansa koska minulla ei kauheasti ole työkokemusta vaikka koulutusta olisi vaikka muille jakaa). Tämän vuoksi en viitsisi mennä esim. kaupan kassalle töihin, koska en ole sitä varten opiskellut. Olen vasta 25-vuotta joten luonnollisesti kahden lapsen kanssa äitiyslomat ym. on verottanut työkokemuksen kertymistä aikalailla. Tässä nyt uusimpia mietteitäni. Voin onneksi huokaista vähäksi aikaa koska tällä hetkellä mieli on ihan hyvä, mutta pelkään taas milloin tulee seuraava romahdus.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat