Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

Hei,

Meillä noin 2 v tyttö ja 6 kk tyttö. Kun nuorempi syntyi, musta tuntuu, että mulla meni hirveästi energiaa totuttaa vanhempi uuteen tilanteeseen ja välillä tuntuu, että nuorempi uusi perheenjäsen jäi jotenkin niin sivurooliin. Tai siis, että enää ei ole aikaa eikäehkä energiaakaan niin lörpötellä vaipanvaihdossa, leikkiä ja höpötellä. Vanhempi tyttö on jotenkin vienyt paljon huomiota. Olihan se uusi tilanne minullekin, että yhtäkkiä ainut lapsi on esikoinen ja isosisko. Vanhempi on ihan ok-tavalla mustasukkainen, plajon myös hoitaa ja pelehtii pienemmän kanssa. Mutta jotenkin vain tulee välillä niin huono olo, että olenkohan jättänyt pikkuisen siskon liian vähälle huomiolle. Välillä tuntuu, että se on ollut vain sellaista " huoltoa" . Tietenkin onhan tärkeää, että vanhempi sopeutuu tilanteeseen...ehkä vain liikaa vertaa siihen, mitä kaikkea puuhailin esikoisen kanssa päivisin vauva-aikana, kun oli aikaa ja energiaa ihan erilailla. Molemmat on niin yhtä rakkaita.

Haluaisin kuulla teidän muiden tuntemuksia vast. tilanteessa.

Kiitos vastauksista!

Kommentit (2)

Ja samat on tuntemukset tähän asti. Nyt kun vaavi alkaa olla ja vaatia seurustelua, tuntuu että jää liian vähälle huomiolle. Ja nytkin nukkuu, toinen tuossa leikkii itsekseen ja minä tulin lepäämään hetkeksi yksin.

Vaipanvaihto yms hoitotilanteisiin rajoittuu aika pitkälle, ehkä kerran päivässä koitan leikkiä ja imetystilanteissa kyllä sitten myös lauleskelen molemmille lapsille, jotta esikoinen pysyy poissa pahanteosta... ;) Ehkä sitä esikoisen kanssa hössäsi liikaakin, eikä toinen vielä mitään tajunnut mistään. Täsä kyllä ihmettelee lähinnä, että joko se nyt hymyilee, eikai, kun esikoisesta joka ikistä kehitysaskelta varttui odottamalla, nyt ihmettelee että joko nyt... eikä ole osannut sillä tavalla " koulia" ja hössöttää edes... ja silti hieman syyllisyyden tunteet kalvaa... vaikka kyllä sitä pikkuista tykkää, välillä taas tuntuu myös päinvastoin, että esikoinen jää liian vähälle huomiolle...

Moi Elmeri!



Mulla on kokemusta juuri tuosta, kun tuntuu, ettei rakkautta tai huomiota riittäisi kaikille. Esikoisemme oli vajaan kaksi vuotta, kun keskimmäisemme syntyi. Keskimmäisemme vaikeat allergiaoireet puhkesivat pian syntymän jälkeen ja ensimmäiset kuusi kuukautta tuntui siltä, etten uutta tulokasta rakastanut ollenkaan. Siis tottakai halusin hänestä huolehtia jne, mutta mitään voimakkaita rakkaudentunteita ei ollut. Koin hirveää syyllisyyttä siitä, että nuo kaikki " ihanat hetket vauvan kanssa" olivat tosi vähäisiä: joko vauva vain itki tai sitä piti rasvata, kanniskella, putsata oksennuksia jne. Mutta onneksi tilanne helpottui, kun vauva oli 6 kk ja sen jälkeen noita ihaniakin hetkiä on tullut -ja paljon. Olen huomannut, että nyt kolmevuotias poika on ihan yhtä tasapainoinen ja hellä kuin isoveljensäkin.



Nyt kun lapsia on jo kolme, en ole tuntenut enää syyllisyyttä. Pienin saa aina huomiota hoidon yhteydessä (pyllynpesut, syöttäminen, lohdutus jne), mutta enpä varsinaisia leikkejä ole hänen kanssaan leikkinyt. Vasta nyt 1-vuotiaana, kun lapsi itse on keksinyt auto- ja palloleikit, olen niihin osallistunut. Joku mulle hyvin sanoikin, että perhetilanne muuttuu jokaisen lapsen myötä eikä esikoisen jälkeen kukaan lapsista osaa edes odottaa sellaista elämää, että saisi täyttä huomiota. Tietenkin pitää isompien lasten kohdalla jo huomioida yksilön tarvitsema aikuisen jakamaton huomio.



cafe

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat