Seuraa 

Hei!



Miehelläni on todella rankka lapsuus takana. Vanhemmat joivat, erosivat ja mieheni oli vuorotellen äitinsä ja isänsä luona eri puolilla Suomea. Kumpikaan ei pystynyt hoitamaan lastansa. Välillä mieheni oli myös lastenkodissa. Mieheni äiti kuoli tulipalossa mieheni ollessa 11 v. Tänä kesänä mieheni isä hukkui.



Meille syntyi kesäkuussa vauva ja nyt odotan toista. Mieheni isän kuoltua elämämme on ollut aikamoista. Mieheni on todella ahdistunut ja levoton, ei pysty ottamaan kotona kunnolla vastuuta ym. Lapsuusjutut ja vanhempien kuolemat pyörivät mielessä.



Vielä en ole saanut suostuteltua miestäni aloittamaan terapiaa, mutta hän on myöntänyt, että jotakin apua tarvii. Onko kokemuksia minkälainen terapia tällaisessa tapauksessa olisi hyväksi? Onko mahdollisuutta saada terapiaan mitään rahallisia avustuksia? Mieheni on tällä hetkellä 22v.



Kommentit (3)

Muutaman päivän puhumisen jälkeen sain suostuteltua mieheni menemään ainaki arviointikäynnille psykoterapeutin luokse. Harkitsin yksityistä ja julkista puolta ja päädyin yksityiseen. Toisaalta yksityiset saa ihan hirveät rahat käynneistä, mutta toivon, että rahoilleen saa vastinetta.



Mieheni kävi juttelemassa joitakin viikkoja sitten yhden kerran jonkun seurakunnan perheasiainneuvottelukeskuksen ihmisen kanssa ja oli keskustelusta todella iloinen. Kaksi uutta aikaa oli varattu, mutta täti perui molemmat eikä lupauksistaan huolimatta soittanut ja varannut uusia aikoja. Harmitti tosi paljon ja mieheni pettyi taas kerran ihmisten lupauksiin. Tällä viikolla soitin ja annoin palautetta tuosta, mutta siitä huolimatta ei ole soittoa kuulunut. No, jospa tuo psykoterapeutin luona käynti jotain muuttaisi.



Välillä tunnen itseni huonoksi, kun en ole pystynyt tukemaan miestäni paremminn hänen isänsä kuoleman jälkeen. Välillä olen itse tosi väsynyt, kun olen päivät ja illat yksin pienen lapsen kanssa. Elämä tuntuu tosi epänormaalilta, kun on naimisissa, mutta ei ole kotona ketään, kenelle voisi ajatuksistaan puhua tai jonka kanssa jakaisi lapsen hoitoa ja kotitöitä ym. Ja jo sekin, että olisi ihminen, jonka kanssa menisi illalla nukkumaan..



Tuntuu, että mieheni isä kuoli niin väärään aikaan kuin mahdollista. Lapsemme oli tuolloin 3 viikkoa ja miehelläni armeijaa jäljellä viikko. Odotettiin, että normaali elämä alkaa armeijan loputtua, mutta ei...



Mutta ei tämä murehtimalla parane, uskon parempaan huomiseen..

Varaa miehellesi aika tavalliseen lääkäriin ja lähde itse mukaan. Yhdessä kerrotte ahdistuksesta ja miehesi menneisyydestä. Lääkärin tulisi kirjoittaa miehellesi lähete vaikkapa jollekin psykiatriselle poliklinikalle, se on maksutonta, mutta erikoissairaanhoitoon pääsee vain lääkärin lähetteellä. Miehesi tarvitsee ehdottomasti apua. Tiedän monia vastaavanlaisia tapauksia, joita on hoidettu ps. polilla, sillä työskentelen itse sellaisessa paikassa. Siellä he kyllä tietävät mikä on oikea apu miehellesi. Tsemppiä!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Olen 27v. 3:n tytön äiti ja neljättä odotellaan (rv 35). Olen itse käynyt läpi kovan masennuksen noin vuosi sitten, että tiedän, miltä tuntuu, kun ei tiedä, mitä tehdä. Vaikka ongelmat (oireet) eivät olekaan sinun, miehesi masentuneisuus ja oireilu vaikuttaa kuitenkin teidän koko perheeseen. Sen takia olisi tärkeää hoitaa koko prhettänne.



Noin vuosi sitten olin väsynyt ja halusin vain hakea sairaslomaa unettomuuteeni ja väsymykseeni. Sain kuitenkin yli puoli vuotta kestävän saikin ja terapia-hoidon. Itse olin vastustellut terapia-hoitoa, koska en tajunnut " ongelmieni" olevan sitä luokkaa..

Menin siis vain ja ainoastaan hakemaan sairaslomaa paikalliselta työterveyskeskuksen lääkäriltä. Hän teki lopuksi lähetteen oman sairaanhoitopiirini mielenterveystoimistoon, ihan vain, että saisin puhua asioista jonkun kanssa. En todellakaan tiennyt, mitä tai mistä sielä pitäisi puhua, mutta asiat aukesivat itsestään siellä. Olen käynyt siellä nyt pian vuoden ja oidot jatkuu edelleen...onhan vauvani syntymäkin taas yksi uusi asia elämässäni.



Toivon, että saatte haettua apua miehellesi ja nopeasti, ennen kuin asiat räjähtävät käsiin. Terapiassa käynti ei ole häpeällistä, se on todella mielenkiintoista. On joku joka kuuntelee asiassa kun asiassa, puolueeton.



Siunattua joulun odotusta!

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat