Seuraa 




Kerkesinköhän nyt aloittaa uuden pino...



Täälä voidaan jälleen tukevasti. Mitään ei ole tapahtunut, ei minkään valtakunnan supistusta ole tänää tuntunut, eilen ehkä joku naurettava kuukautisvaivoihin verrattavissa oleva puristus alavatsassa..

Taidan ruveta kantamaan pyyhtettä autossa jos vaikka ne lapsivedet menisi kun viiletän tuolla pitkin pitäjää.Enää ei edes liitoskivut viiltele koiran kanssa lenkkeillessä. Hermot menee kun kaikki soittaa ja kyselee ja mummot aamulenkillä huutelee satojen metrien päästä, että eikö vieläkään...No, tää on vaan tätä hetkeä.



Triina- missä olet, onko sulla jo nyytti kainalossa?!?!?!



Niisku65- Hyvää kiinanmatkaa, toivottavasti tosiaan ollaan jo runsaslukuisempia sun reissun jälkeen. Kauan muuten olet sielä?



Japis- Samoin on mun tekemiset kotona aika minimaalisia. Suunnittelen ed. iltana, että esim. huomena pesen pyykkiä tms.. Tämä tuntuu hassulta 10 vuoden uraputken ja jatkuvan kiireen jälkeen. Mutta toisaalta on aika ihanaa..Enkä paljoa jaksaisikaan. Hikeä pukkaa kokoajan.



Wellnessa- Kuvauksesi onnen hetkestä oli tosi kaunis.:))))Millä viikolla olitkaan nyt menossa?



Kasperiina- Toivottavasti flunssa paranee pian!!



Mun mielestä la:n mukaan meidän järjestys on tämä:

Ukule 39+4

Mie 39+1

Japis 38+6

sitten taisi olla Trina,Kasperiina ja Hilima62- jos oikein muistan.

Mutta harvoinpa nää la:t pitää..



Tää lukee nyt BB kuulumiset netissä (olen täysin koukussa siihen) ja sitten pieniin hommiin..



Helinä ja daughter to be rv.39+1



Sivut

Kommentit (20)

Olipas mukava lukea viime pinosta harvemmin kirjoittelevien kultaisten kuulumisia. Jännittävät viikot meneillään tämän porukan valtaosan elämässä! :-) Kohta varmaan saadaan nippu vauvauutisia!



Taitaa jäädä mun sepustelut lyhyiksi, kun kuopus tuossa yrittää murtautua mun käsityö-askartelu-valokuvaus-sekalais-kaappiin, ja kakat on selvästi housussa... Mut vähän aikaa pidätän hengitystä ja kirjoitan mitä ehdin.



Kiirettä on pitänyt. Ollaan oltu poikkeuksellisen sosiaalisia näin erakkoperheeksi, ja koneella en oo ehtinyt käydä kuin eilen lukaisemassa viikonlopun viestit. Tulipa siitä sunnuntain tiukkasävyisestä ajatustenvaihdosta mieleeni, että oon taitanut käyttää tätä palstaa paitsi odotus-, myös taapero-, leikki-ikä-, lapsi sairastaa- yms. palstana. Toivottavasti en oo liikaa ärsyttänyt ketään. Sellaisia vaan ne mun kuulumiset tuppaa olemaan, kun täällä kotona kykin.



Valitettavan vähän näköjään ehtii keskittymään meneillään olevaan raskauteen; välillä vaan huomaa että onpas yököttävä olo - ai niin tosiaan, mitähän masukalalle kuuluu... Eilen lunttasin jostain vanhasta vauvalehden raskauskiekosta, että meidän poikanen voi olla jo n. 16cm pitkä ja painaa 100g! =o) Jopas ehti taas aika hurahtaa. Ens viikolla on neuvola, jossa th yrittää saada sydänäänet kuuluviin. Hän tunnusti mulle viime tapaamisella (kuopuksen 1v-tarkastus) että jännittää vähän kyseistä tilannetta. Kun viime raskaudessa hän ei saanut ääniä kuuluville ja piti lähteä äitiyspoliklinikalle tarkistukseen... Eli tässä tapauksessa ammatti-hoitaja stressaa enemmän kuin äiti-potilas! Taidan siis olla aika pelottava akka. :(



Japis ja Belinda: mekin ollaan Espoossa, ja mulla on huhtikuussa suuntana Jorvi. Kaks kertaa oon synnyttänyt siellä ja kerran Kättärillä. Oon itse asiassa tykännyt Jorvista enemmän.



Missä Vaahtis? Entäs Mirjami? Mitä teille kuuluu? Onko olo kohentunut? Entäs Bonitalla??



Hyvää tiistaipäivää toivottelee Jymy rv 15+4 ja poikasakki

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

No nyt se, mitä täällä kyselin, sitten putos postiluukusta! Nimittäin unipussin teko-ohjeet. Tänään ilmestynty Suuri Käsityölehti (11-12/2005) s. 20. Ihanan söpö ohuesta fleecestä ommeltava pussukka. Taidan tehdä tossa vähän keväämmällä...

kirjottelen tässä enenkuin lähden viemään tuon viisi vuotiaan kerhoon ja itse ostoksille sillä aikaa, kun kerran autolla joutuu lähteen. Kotiin ei oikein kannata tulla välillä kun ei kerho kestä kun kaksi tuntia ja matkaa yhteen suuntaan 11km niin kerkeen käydä sitten tuolla 18 km päässä parissa kaupassa ja eläinlääkärissä sillä välin. Ja ehkä autossa kerkee lukee iltalehen/-sanomat + syödä jotain hyvää.



Tuossa navetalla kävin aamulla pistämässä yhelle lehmälle antibioottia, eikä tuo ylämäki tehnyt enään ollenkaan kipeää niin kuin se on tehnyt tässä viime kuukausina. Olo on parempi kuin kuukausiin. Suunnittelin että kun saan tän tupapuolen kerran läpi siivottua niin taidan tässä alotella tuon pihan siivousta jos eivät sinne sairaalaan huoli. Toisaalta haluais tän mahan pois jo ja toisaalta ei. Saa nähä missä vaiheessa se paniikki iskee tällä kerralla.



Yleensä olen lähtenyt synnyttämään aika avoimin mielin, se menee joka kerralla omanlaisesti ja siellä on ammilaiset pitämässä huolta, välillä synnytyksen jälkeen tulee mielee että jotain olisi itse voinut tehdä toisin mutta kaikki ei aina mene niinkuin itse meinaa. Joten minulla on yleensä ollut salin ovella toiveita kysyttäessä vain että ilokaasua ainakin ja katotaan sitten sen jälkeen mitä tehdään ja otetaan.



Ukule rv 39+4

Voi vitsi, tätä mä jo vähän veikkailinkin, kun et pariin päivään ollut linjoilla..



Arg, mä olen niin onnellinen sun puolesta ja kade..

Mä haluun kanssa jo tohon tilanteeseen!!! Pirskatti.



Eikä se poitsu sitten ollutkaan mikään jättiläinen...



Haleja.



Helinä ja maha

Ihanaa lukea tota Triinan juttua...



Eilen höpötin ukollekkin saunassa, että yksi Triina tuolta netistä sai pojan jo nyt vaikka laskettu aika oli muo myöhemmin. Ukko oli ihan pihalla, että kuka Triina... Vaikka olen kyllä joskus maininnut tästä kirjoittelustani.

Koko sepustus kuullosti niin onnelliselta ja helpolta. Kyllä sä olet sen ansainnutkin kun oli vastoinkäymisiä loppuraskaudesta (miehen onnettomuus..) !!!



Mä haluun jo sen nyytin käsiini. Eilen saunoin ihan hurjasti ja tänä aamunakin pakotin ukon seksiin (no ei se kovasti vastustellut, mutta kello oli vasta puol kuusi) ja sitten kävin pitkällä ylämäkilenkillä koiran kanssa.

Nyt ajattelin ruveta siivoomaan ja jopa vähän siirtelemään huonekalujen paikkoja - jos se vaikka pistäsi paikat toimimaan. Epätoivo valtaa, vaikka siis la:n on vielä 5 pvää.



Onko muuten kenelläkään tietoa, että onko kolmas päivä synnytyksen jälkeen henkisesti raskain naiselle, kun näin kokenut kätilö sanoi, eli kannattaisiko sairaalassa olla väh. 4 pvä: ä ettei tule sitten kotiin masentumaan..



Helinä ja maha 39+2

Mikä ihana uutinen!



Olet ollut ajatuksissani ja kun ei ole muutamaan päivään mitään kuulunut, niin kävi jo mielessäni, että ehkä on jotain on jo tapahtunut...



Kävi sitten niin että sinut leikattiin päivystyksessä. Oliko se kuitenkin sama lääkäri(JJ?) jota olit ajatellut, vai jäikö tuo EML sitten täysin pois? Kiva jos sinulla on aikaa tulla kertomaan.



Ihanaa kuulla että kaikki on mennyt hyvin! (ja antaa se toivoa tännekin...)



Vielä kerran Lämpimät Onnentoivotukset Sinulle ja koko perheellesi!



t. kasperina

(rv 37+6)

Poika nukkuu ja muut muksut katselee videota, joten ehdin tässä varmaan vähän tarkemmin kertoa meidän vesselin syntymästä. Eli to-pe puoliltaöin heräsin supisteluihin ja vihlaisuihin. En pystynyt olemaan makuulla, joten istuskelin neljän saakka ja laskeskelin supistuksia, joita tuli n. 10 minuutin välein, ei kuitenkaan erityisen voimakkaita. Neljältä olin ihan poikki ja onnistuin nukahtamaan pariksi tunniksi, ja kun heräsin supistukset olivat voimakkaampia. Koska minulla oli aika aamuksi äippäpolille, ajattelin kärvistellä, siihen saakka. Siellä käyrä näytti 8min. välein suppareita, joten jouduin päivystyspolille jossa tutkittiin. Siinä meni pari tuntia ja supparit alkoi tulla viiden minuutin välein. Päivystävä lääkäri soitti omalle leikkaavalle lääkärille ja kysyi mitä tehdään. Tämä ilmoitti että leikkaa samana päivänä, joten sain supistuksia estävän piikin. Eli kaikki meni EMLssä ja tavallaan suunnitelmien mukaan, vähän aiemmin vain. Jouduin odottelemaan muutaman tunnin vatsan tyhjenemistä.



Leikkaus itsessään sujui tosi hyvin ja nopeasti, anestasialääkäri oli tosi mukava ja antoi koko ajan selontekoa missä mennään. Yllätys oli, että lääkäri ei meinannnut uskoa, että takana jo kolme sektiota, sillä kohtu ja ommel olivat tosi vahvat, kuin kerran leikatulla. Lisäksi kiinnikkeitä ei oikeastaan ollut. Lääkitys oli riittävä, kuten olin pyytänytkin ja heräämästä pääsin suoraan huoneeseen vauvaa imettelemään. Perhehuoneet oli täynnä, mutta saimme oman huoneen, joten isä oli mukana koko viikonlopun (oli väljää osastolla).



Kivunlievitys oli loistavaa joten olin ylhäällä jo lauantai-aamuna vauvaa hoitelemassa. Henkilökunta oli myös erittäin mukavaa ja suhtautui erittäin hyvin omiin toivomuksiin, joten viikonlopusta ei jäänyt mitään huonoa sanottavaa.



Kotiin tulo oli vähän rankkaa, kun maito nousi samana päivänä ja aiheutti lämmönnousua ja pientä haavasärkyä, mutta tänään on helpottanut ja sisarrukset on innolla hoitamassa pikkuveljeä.



On aivan ihanaa pitää sitä omaa pikku nyyttiä sylissään ja kuunnella niitä vauvanäännähdyksiä. Meillä on jo niin hyvä rytmi kuin neljäpäiväisellä voi olla, eli nukutaan 3-4 tuntia ja sitten ollaan hereillä ja syödään tunnista puoleentoista. Vauva ei ainakaa toistaiseksi itkeskele, eli olen saanut itse tosi mukavasta levätty, mistä varmaan johtuu pirteä olo.



Nyt isosisko (pikkuisen mustasukkainen) kaipailee, joten menenpä puuhailemaan hänen kanssaan!



Tsemppiä muille odottajille ja loppusuorailijoille!

t. Ikionnellinen Triina katrainenn

En ollut kuullutkaan tuota kolmas-päivä-on-vaikein -totuutta. Mutta mulla ainakin on pitänyt paikkansa toisen ja kolmannen lapsen kohdalla. Molempien synnytysten jälkeen oon rynnännyt kotiin heti kun on päästetty, ja synnytyksistä on ollut silloin kulunut noin 2 vuorokautta tai vähän yli. Kiire oli sen vuoksi, että osastolla on ollut kamala ruuhka, kuuma, levotonta jne., itse oon ollut adrenaliinihumussa, ja oon ikävöinyt kotiväkeä.



Kuopuksen syntymän jälkeen vuosi sitten tajusin itsekin, että ehkä olis kannattanut jäädä vielä yhdeksi yöksi sairaalaan. kotona oli kaikki mullin mallin, jälkisupistukset hirveät, arki iski satasella naamaan, ja mies lähti tietysti heti töihin (yrittäjä kun on). Ja itsellä oli ihan itku silmässä ja sellainen tunne, että tässäkö tää kaikki olikin. Jotenkin olisin toivonut jotain erityishuomiota, lahjoja, hellimistä jne. Ei sitä hellimispuolta nyt sairaalastakaan saa, mutta jotain huomiota äidillekin tulee, jos ei muuten niin kipulääkkeiden, valmiin ruoan ja korvatulppien muodossa... Eli neuvoisin sua kyllä sitkoilemaan sairaalassa kolmannen päivän yli jos vaan maltat.

Kun huomasin, että ketjuun oli ilmestynyt yli 10 uutta viestiä, niin arvasin että ihania uutisia oli odottamassa. Onnea Triina sinulle ja koko perheelle! Hienoa, että synnytys meni hyvin, ja että toiveesi otettiin huomioon niin kuin pitikin.



Voi että ne vastasyntyneen äännähdykset ovat _liikuttavia_! Nyyh!!! Voin kuvitella miltä teillä nyt kuulostaa ja tuoksuu ja... ja... ja... Eilen näin telkkarissa yhden vastasyntyneen, ja itkuhan siitäkin tuli (siis mulle, ei sille vauvalle). :)



Bonitalle: mä oon huomannut saman: jos on väsynyt, niin silloin tulee ainakin pahoinvointi. Siis huonoina päivinä on sitten tuplasti huonompi. Ja mun täytyy edelleen mennä nukkumaan ennen iltakymmentä, tai ei hyvä seuraa. - - - Otan osaa sun työkärvistelyyn. Mä saan olla eka kertaa raskaana ' kotoa käsin' , ja vaikka täällä on hulinaa ja hermot monesti kireällä, niin kyllä on helpompaa kun ei tartte raahautua minnekkään ja jaksaa tsempata työpäivän läpi. Voimia sulle + muillekin t. Jymy

Täällä ollaan, on vaan jäänyt kirjoittelut hieman vähälle kun tuo meidän termiitti pitää huolen, että tietsikalla on ihan turha yrittää kirjotella varsinkaan sillon kun ollaan kahdestaan kotosalla. Viime aikoina olen ollut myös usein illat töissä joten lukemiseksi on mun vierailut palstalla jäänyt viime aikoina...



Triinalle hurjasti onnea vauvelin johdosta. Ja tsemppiä niille monille jo ihan loppusuoralla oleville. Kyllä se palkinto pian on sylkyssä...



Aika menee ihan älyttömän nopeesti. Tänään on sitten 16vk täynnä ja aika on tosiaan hurahtanut ihan siivillä. Enhän mä oikeesti edes aina ole ehtinyt olla raskaana. Masu kasvaa karmeeta vauhtia, mutta muutoin olo on suorastaan parempi kuin loistava.



Olin tänään sitten toka kerran neuvolassa. Seisoin siellä odotusaulassa niin toinen neuvolatäti tuli siihen tervehtimään ja päivitteli kovaan ääneen kuinka ihana masu mulla jo on. Oikein silitti masua ja kyl sit pyys anteeks hetken päästä kun koski masuun. Eipä muuten mua haittaa, mut sanoin kyllä sille, että mua ei oikeesti huvita yhtään kun viikkoja on näin vähän ja tää maha on oikeesti valtava. Mun mielestä tää on kuitenkin ihan eri mallinen kun poitsun kanssa ja olen muutenkin ihan varma, että tää tulokas on neiti... Neuvolassa muuten kaikki oli tosi hyvin, hb 134, aamulla terkkarissa otettu paastoveren sokeri oli 5.0, sydänäänet kuului kohtuu hyvin ottaen huomioon, että istukka on taas siinä kivasti edessä. Verenpaineet oli hyvät ja muutoinkin käynti oli kaikin puolin mukava. Sain muuten äitiyskorttiin valita tarrankin... Se tuli siitä hyvästä, että paino oli neljässä viikossa tippunut 1,5kg ja mulle se on hyvä kun ei tarttis painon paljoa raskausaikana noustakaan. Neuvolantäti sanoi myös, että olin ollu yks yö sen unessa. Oltiin kiipeilemässä jossain vuorilla. No huh huh, mähän en ainakaan kiipeile...



Olihan taas tää kirjoittelu ihan omaa napaa, mutta kun en taas muista, että mihin kaikkeen pitää kommentoida. Sen verran muistan, että älkää nyt kukaan jättäkö tätä palstaa kun on niin mukava lukea ihan teidän kaikkien juttuja.



Mutta nyt on kyl pakko lähteä poitsulle vääntämään iltavelliä niin saadaan rauha tähänkin huusholliin. Huomenna mennään isäinpäivälahjaa ostamaan ja korttikin pitäis ehtiä tehdä kun loppuviikko menee taas töiden merkeissä. Paljon olis vieläkin kerrottavaa, mutta jatkan taas toisella kerralla.



Terkuin Vaahtis, poitsu ja " Iines"

Pikaisesti ilmoittelen, että perjantaina syntyi ihana pieni poikamme. Paino 3,5kg ja pituus 51cm. Kaikki meni loistavasti ja poika voi hyvin, kotiuduimme eilen. Minulla alkoi supistukset torstai yönä ja leikattiin sitten päivystyksenä perjantaina.



Nyt kuuluu taas kutsu, lisää myöhemmin.

t. Triina ja poika

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat