Seuraa 

niin miten on toinen lapsi syntytnyt? Myöskin ennenaikaisesti?

Asia pyörinyt mielessä kun tässä jossain vaiheessa ehkä toista yritetään...



Onko tieteellisesti todistettu että jos eka on ennenaikainen niin ois suurempi riski että toinenkin syntyisi ennenaikaisesti?



35vko:lla syntynythän on useimmiten jo aika valmis pakkaus, mutta me oltiin viikko sairaalassa ja se oli minusta todella rankkaa. Mitäs sitten jos vauva joutuiskin olemaan sairaalassa useita kuukausia?



Huh huh, uskalletaankohan toista raskautte edes yrittääkään?

Kommentit (6)

Kun ei toinen alkanut syntyä, leikattiin viikolla 40.



Yliaikaisuus oli kaikille yllätys. Olin varautunut tekemään kaiken mahdollisen saadakseni raskauden jatkumaan mahdollisimman pitkään, eli nöyrästi (ja toisella kertaa tottuneesti) otin lepo-ohjeet vastaan.

Ilmeisesti auttoi :o)



Ennenaikaisuuden riskit ovat tiedossa ja samat siis toisellakin kertaa. Supistelut alkoivat toisessa raskaudessa selvästi aikaisemmin ja sain olla huolissani kuukausia.



En tiedä, olisiko myös auttanut hieman ensimmäinen raskaus (venyttänyt kohtua) tai sitten se, että vauva oli toisella kertaa eri asennossa.

riippuu varmaan syystä että miksi ennenaikainen. mutta kuulemma riski on koholla jos on yhden ennenaikaisesti synnyttänyt.



meillä syynä supistelut ja heikko kohdunkaula. toinen raskaus oli paljon vaikeampi kuin ensimmäinen.



sori, en oikein osannut mitään lohduttavaa sanoa. meillä mietitään myös että uskallettasko me vielä kolmatta yrittää...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Molemmat raskaudet vaikeita, mutta toinen selkeästi vaikeampi. Olin vuodelevossa melkein 5,5 kk ennenaikaisen synnytyksen uhkan takia. Onneksi selvittiin kuitenkin meilkein loppuun asti. Ekasta sairaalassa 8 päivää, toisesta 11. Kolmatta en kyllä enää uskaltaisi kokeilla.

koska esikoinen syntyi viikolla 36 js oltiin viikko sairaalassa. Syytä ennenaikaiseen syntymään ei löytynyt, ja toinen lapseni syntyikin laskettuna päivänä. Mielessäni valmistauduin taas olemaan sairaalassa pidempään mutta pääsimme heti kotiin, ja kiire olikin kun esikoinen siellä odotti äitiä ja siskoa :). Rohkeasti vaan sisarusta tekemään!



eli esikoinen syntyi rv 33+3 ennenaikaisten supistusten takia. Mitään syytä näihin supistuksiin ei löytynyt. Mua oli supistellut ihan alkuraskaudesta lähtien ja sitten viikkoa ennen pojan syntymään alkoi vaan ihan kauheat supistelut. Olin viikon sairaalassa ja sain koko ajan supistustenestolääkkeitä mut ei ne sitten auttanut vaan poika oli päättäny syntyä. Jouduttiin sitten olemaan lastenosastolla 3 vk kun syömisen kanssa oli ongelmia ja olihan siinä kaikkea muutakin.



Keskosaika oli tosi raskasta niin sairaalassa kun kotonakin, mutta oltiin miehen kanssa koko ajan tietoisia siitä, että lapsiluku ei jää yhteen vaan halutaan kaksi lasta. Nyt meillä on pojan lisäksi tyttö ja lasten ikäero 1 v 8 kk. Jos ei olisi ollut tuota enneaikaisuutta olisin varmaan halunnut ikäeron vähän isommaksi. Kuitenkin pelko uudesta raskaudesta oli niin iso, että ajattelin sen vaan ajan myötä kasvavan ja pelkäsin että tulen siihen tulokseen etten enää lapsia haluakkaan. Vaikea selittää mutta meillä siis tuntui parhaimmalta tehdä toinen " samaan syssyyn" .



No toinen raskaudessa supistukset alkoi vähän myöhemmin kuin ensimmäisessä, mutta viikolla 30 ne oli niin kovia, että olin vuodelevossa siitä sitten 7 vk viikolle 36 asti. Sitten sain pikkuhiljaa alkaa kävelemään ja tyttö syntyi viikolla 38 tasan. En siis paljon mitään tehnyt viimesenä 2 viikkonakaan, eli mun tapauksessa vuodelepo oli ehdoton asia muuten olisi käynyt taas samalla lailla kuin ensimmäisellä kerralla. Niin ja nyt sain kyllä heti supistuksenestolääkettä kun siltä tuntui.

En siis tuosta tieteellisyydestä tiedä mutta mulle ainakin kaikki lääkärit toitotti et kun on yksi syntynyt noin aikaisilla viikoilla on tosi suuri todennäköisyys, ettei toinenkaan ainakaan yliaikaiseksi mene. Toisaalta oli paljon turvallisempi mieli kun oli paljon tarkempi seuranta niin neuvolassa kuin synnytyssairaalassa.







Tilastollisesti on siis suurempi riski toisiinkin ennenaikaisiin lapsiin. Oleellista tietyn ihmisen kohdalla tietysti on, mikä on ollut syynä ensimmäiseen ennenaikaiseen synnytykseen. Jos syynä on vaikka ollut jonkin tulehduksen aiheuttama synnytyksen käynnistyminen, on se helppo estää tulevissa raskauksissa. Raskausmyrkytyskin taitaa olla harvinainen muissa kuin ensimmäisessä raskaudessa.



Sitten on paljon ennenaikaisia synnytyksiä, joissa syy ennenaikaisuuteen ei selviä. Näissä ei varmaan voi etukäteen tietää, miten tulevissa raskauksissa kävisi. On siis pohdittava onko valmist ottamaan riskin ennenaikaisuudesta ja sen mukanaan tuomista jutuista.



Sitten on vielä niin kuin minulla eli ennenaikaisuuden syy on sellainen, että tulevissa raskauksissa varmasti kävisi samalla tavalla. Itse synnytin poikani rv 32+1 ja ennenaikasuuden syynä oli kohtuni rakennepoikkeavuus, jolloin vauvalta loppui kohdussa tila.



Pojallamme ei ollut suurempia huolia keskosaikana, mutta silti ne sairaalassa vietyt viikot olivat henkisesti tosi rankkoja ja raskasta oli myös kotiinpääsyn jälkeen. Ainakin tällä hetkellä tunnen, etten jaksaisi sitä uudelleen (kotonakin kun olisi lapsi jakamassa huomiota), mutta luulen, että jos riittävän kova vauvakuume tulisi, ei keskosen synnyttäminen minua varmaankaan estäisi toista lasta yrittämästä.



On kyllä tosi ikävää, kun tällaisia asioita joutuu pohtimaan miettiessään kasvattaako perhettä vielä uudella jäsenellä. Itsestäni tuntuu, että aika muuttaa ajatusmaailmaa ja tietysti mielikin on armollinen ja ajan kuluessa ne raskaimmat hetket ja tunteet hieman unohtuvat. Tarkoitan sitä, että pari vuotta sitten ajattelin, etten koskaan enää yritäkään toista lasta, koska koko keskoskokemus on ollut niin raskas. Nyt poikamme on reilu 3-vuotias ja ajatukseni eivät siis ole enää niin ehdottomia.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat