Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

Meillä muslimeillä usko on näkyvä ja tuntuva osa päivittäistä elämäämme. Haluaisinkin kysyä nyt kaikilta muilta (toki muslimitkin saavat kertoa miten se heidän omassa elämässään ilmenee *hymy*) näkyykö uskonne päivittäisessä elämässä mitenkään (vaikka kenties vain tietynlaisina valintoina), rukouksen muodossa, lukemisena.. vai onko se [b]vain[/b] tunne sydämessä uskosta (sanon vain, koska oletan tämän kuuluvan edelliseen vaihtoehtoon myös)?

Sivut

Kommentit (21)

cissus:

Lainaus:


tarkotan jotta mun silmissäni juutalaisuudessa ja muslimiuskossa on on hirvittävästi samanlaista(nyt puhun vasten parempaa tietoa,tää on osastoa " musta tuntuu" )eli nk.tavoilla miellytetään Jumalaa ja jos toimii vastoin tapoja ei nk.kelpaa Jumalalle tmv. eli UT:ssa puhutaan lainorjuudesta,eli meille Kristityille Jeesus tuli TÄYTTÄMÄÄN lain kus ei ihmisestä ollut Jumalalle mieliksi,vaikka oli annettu laki ja tavat.




Mutta tulee myös muistaa, että muslimit myös uskovat, ettei Jumala odota meiltä enempää kuin mihin [b]tietää[/b] meidän kykenevän (ja Jumala tietää aivan kaiken, Hän näkee sydämeemme ja tietää jokaisen ajatuksemme). Joten tietyllä tasolla vaikka on tiettyjä tekoja, ne eivät kuitenkaan vie meitä paratiisiin eivätkä pelasta meitä vaan se pelastava tekijä on itse usko. Jos ei sitä uskoa ole, teot ovat näyttelemistä.. ja väkinäistäkin varmasti. Toisaalta, jos on usko, teot ovat helppoja ja luonnollisia eivätkä ne edes tunnu taakalla, kiitos Jumalalle.



Ja miksi pyrimme Jumalan miellyttämiseen? emme siksi, että kelpaisimme hänelle - vaan siksi, että olemme kiitollisia ja siksi, koska ne on asioita, joita Jumala on käskenyt meitä tekemään, tekoja, jotka ovat meille hyväksi. Tästä kertoo minusta hyvin se, kun Profeetta Muhammad rukoili yöllä niin paljon, että hänen jalkansa turposivat ja häneltä kysyttiin, että [b]miksi rukoilet noin paljon vaikka syntisi on annettu jo anteeksi ja hän vastasi " enkö olisi kiitollinen palvelija?" " [/b]



Lainaus:

eli jos ymmärsin oikein niin muslimiksi päätetään tulla!Vai oonko taas hakoteillä??




No, olet hakoteillä. Siksi juuri sanoin, että Jumala johdatti. Ei sitä noin vain " päätetä" , että jaa, tänäänpä olisi mukavaa olla muslimi. Kyllä jokainen tuntemani islamiin kääntynyt on kertonut tunteesta, joka on tullut islamiin tutustuttua, tunne totuuden löytämisestä ja selkeästä johdatuksesta siihen. On jopa tapauksia, joissa joku on halunnut tutkia islamia mollatakseen sitä ja löytääkseen siitä virheitä ja sitten onkin loppujen lopuksi sanonut uskontunnustuksen (eli ei ole todellakaan ajatellut vain tulevansa muslimiksi).



Lainaus:

mpas taas sekavaa tekstiä...joku Kristitty kanssasisar tai veli vois tulla auttaan mua tän ajatuksen julkituomisessa mitä haen takaa,niinkus sanoin mää oon niiiin huono kirjottaan ajatuksiani!=(




Älä huoli, ihan selkeästi ilmaisit itsesi :).

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Turkissa,puolet suvusta iranilaisia...ei ne kyl ees paastonnu!=(

Joo olipas tökerösti sanottu toi lainorja multa...tarkotan jotta mun silmissäni juutalaisuudessa ja muslimiuskossa on on hirvittävästi samanlaista(nyt puhun vasten parempaa tietoa,tää on osastoa " musta tuntuu" )eli nk.tavoilla miellytetään Jumalaa ja jos toimii vastoin tapoja ei nk.kelpaa Jumalalle tmv. eli UT:ssa puhutaan lainorjuudesta,eli meille Kristityille Jeesus tuli TÄYTTÄMÄÄN lain kus ei ihmisestä ollut Jumalalle mieliksi,vaikka oli annettu laki ja tavat.

Tolla uskoon tulemisella hain osastoo,että jokanen Kristitty,joka on elävässä uskossa tietää olevansa uskossa,on varma pelastuksesta sydämmessään,vaikka tekiskin syntiä.Toiset osaavat kertoa päivämäärän kun Jeesus tuli sydämeen(minä en) jne.eli jos ymmärsin oikein niin muslimiksi päätetään tulla!Vai oonko taas hakoteillä??

Ompas taas sekavaa tekstiä...joku Kristitty kanssasisar tai veli vois tulla auttaan mua tän ajatuksen julkituomisessa mitä haen takaa,niinkus sanoin mää oon niiiin huono kirjottaan ajatuksiani!=(

cissus:

Lainaus:


=) Joteski tää on niiin hassua tää uskontojen väliset sodat ja erimielisyydet,eritoten kus miettii Kristittyjä,juutalaisia ja muslimeja...kus mun mielestä nää uskonnot on erityisesti lähellä toisiaan jotenkin(vaikken muihin ole paremmin perehtynyt näistä kolmesta kus Kristinuskoon)..höh...voi maailmaa,voi ihmisen mieltä,täytyy sanoo!=)




Niin,paljon on yhteistä - mutta sitten joidenkin ihmisten mielestä kun ei ole mitään yhteistä ja siitä sitten syntyy tappelu. Muslimi kun näkee asian niin, että kaikki nämä kolme ovat Jumalan ilmoituksia.. mutta juutalaiset ja kristityt menivät harhaan ja sitten Jumala ilmoitti Koraanin, jota lupasi myös suojella korruptiolta (tästä ei tarvitse alkaa kinaamaan :), se on vain muslimin näkemys asiasta, tiedän kyllä ettei kristitty näe asiaa näin).



Lainaus:

Tosin Kristittynä,mää koen jotenkin,että muissa uskonnoissa ei ole tällästä henkilökohtasta suhdetta Jumalaan,kus meillä...tosin ei monella Kristitylläkään tätä ole ja se saa mut kovasti surulliseksi....mutta tod.näk. puhun taas vasten parempaa tietoa...




Samalla tapaa itsestäni tuntuu, että muslimina minulla on henkilökohtaisempi suhde Jumalaan, suora yhteys häneen ilman välittäjiä tms. Mutta tämä on meidän molempien henkilökohtainen kokemus asiasta.



Lainaus:

ja erään buddhamunkin kanssa juteltuani tää totes jotta eti tyttö vastauksia omasta uskostasi,vastaukset ei välttämättä ole miellyttäviä,mutta......




No, kristinuskosta ensin niitä vastauksia hainkin mutta se antoi vain lisää kysymyksiä ja epäselvyyttä.. ainakaan omalla kohdallani ei ole ollut kyse mistään " erikoisemman" hausta tai vastaavasta vaan totuuden ja rauhan etsimisestä elämääni.



Lainaus:

12v sitten annoin elämäni Jeesukselle ja alko alamäki!!!!!!!!joo,mun ja Jeesuksen suhde on hieman mutkikas!=)=)




Itse sanoin shahadan eli uskontunnustuksen 7 vuotta sitten ja sen jälkeen elämä on ollut onnellisempaa ja rauhallisempaa (en nyt viittaa siihen että ennen sitä elämä olisi ollut hurjaa menoa vaan mielen rauhaan :) ) kuin sitä ennen. Kiitos Jumalalle siitä.



Lainaus:

Kyl on Herra niin viisas jotta näki cissuksenkin vajavuudet ja ilmotti mulle sanassa,jotta usko on kus sinapinsiemen(nimenomaan mun kohalla siis)josta kasvaa vuosien saatossa HILJALLEEN!




Tästä heräsi kysymys, että uskooko kristitty uskon vain kasvavan.. vai menevän ylös ja alas vaihdellen? Olettaisin viimeistä vaihtoehtoa, mutta kysymys heräsi noista sanoista, että uskosi on kasvanut hiljalleen.

=) Joteski tää on niiin hassua tää uskontojen väliset sodat ja erimielisyydet,eritoten kus miettii Kristittyjä,juutalaisia ja muslimeja...kus mun mielestä nää uskonnot on erityisesti lähellä toisiaan jotenkin(vaikken muihin ole paremmin perehtynyt näistä kolmesta kus Kristinuskoon)..höh...voi maailmaa,voi ihmisen mieltä,täytyy sanoo!=)

Tosin Kristittynä,mää koen jotenkin,että muissa uskonnoissa ei ole tällästä henkilökohtasta suhdetta Jumalaan,kus meillä...tosin ei monella Kristitylläkään tätä ole ja se saa mut kovasti surulliseksi....mutta tod.näk. puhun taas vasten parempaa tietoa...

Henk.koht. en ole mistään tapakristitty perheestä,päinvastoin...ja nuorena ettiskelin omaa " juttuani" eri uskonnoista,että jonninverran on tullut tutuksi nekin,vaan en tieteskä kaikkee tiedä(siihen tod.näk.tarvitaan joka uskonnossa koko elinikä!=)...ettei mitään pikakirjekursseja ole!=))ja asustelin pitkään myös katolisessa maassa,tyyliin " lähen tylsästä Suomesta suurempaa maailmaa kohti" ...kuis kävikään,niin tuli kotimaata ikävä jotta pakko oli palata=)ja erään buddhamunkin kanssa juteltuani tää totes jotta eti tyttö vastauksia omasta uskostasi,vastaukset ei välttämättä ole miellyttäviä,mutta......meinasin kääntyä ortodoksiksi vuosia sitten yhen unen perusteella ja paukkasin ortodoksipapin puheille,joka totes jotta käy ekaksi vuosi meitin palveluksissa ja sitte rippikoulu ja sitte katotaan,sivulauseessa totesi jotta,mitä jos tyttö tutkisit sitä omaa uskoasi,mihin oot syntyny...=)sitte mää paukkasin erilaisissa herätyskokouksissa,vaan mitään ei tapahtunu,vaikka menin kahteen kertaankin eteen!ei kaatunu cissus ei!12v sitten annoin elämäni Jeesukselle ja alko alamäki!!!!!!!!joo,mun ja Jeesuksen suhde on hieman mutkikas!=)=)mut hää kasvatti mut tähän,missä nyt oon!Kiitos Herran!Kyl on Herra niin viisas jotta näki cissuksenkin vajavuudet ja ilmotti mulle sanassa,jotta usko on kus sinapinsiemen(nimenomaan mun kohalla siis)josta kasvaa vuosien saatossa HILJALLEEN!Ja mää niin samastun tuhlaajapoikaan,mää oon nykyään uskovainen ja reserviläisliittoon kuuluva!!!Hassua,ku aattelee mistä lähtökohdista lähdin.....................................ja mitäköhän mää taas läpisen...tais mennä pienesti OT!Anteeksi!!

Rukoushan minulla on jatkuvaa ja jokapäiväistä. Sitä teen jatkuvasti ja katkeamatta hiljaa mielessäni. Tietysti uskon rukoilevani elävää Jumalaa, eikä rukous ole mitään mietiskelyä. Mutta tämä ei näy kenellekään millään tavalla ja siksi en sitä maininnut erikseen silloin, kun ajattelin, että kyse on siitä, miten usko näkyy ulkopuolisille.

Lisäisin vielä tuohon, että rukous on mahdollisuus, ei velvollisuus. Ja että usko näkyy eri aikoina eri tavalla. Se näkyminen ei ole pelastuksen ehto. Joskus on aikoja jolloin ei anneta voimia mihinkään ja uskon, että ne ovat niitä aikoja, jolloin oppii, ettei usko ole omassa varassa, vaan Jumalan. Hän on uskollinen, vaikka tunteemme olisivat millaiset ja vaikka omatunto syyttäisi mistä. Usko on luottamista lupauksiin, ei siihen miten hyvin itse suoriutuu uskovana. Usko on lepoa jo täytetyssä työssä. Ja se poikii " kiitollisuuden hedelmiä" kuin itsestään. Niihin hedelmiin tuijottaminen ei mielestäni kannata, koska silloin iskee helposti ylpeys ja itseriittoisuus. Ja se vie kauemmas Jumalasta, joka haluaa, että katsoisimme häneen, emmekä itseemme. Tätä verrataan usein pieneen lapseen. Lapsi, joka on onnellinen, leikkii. Leikki on lapsen työtä. Kun lapsi ei saa rakkautta, hän on onneton eikä osaa leikkiä. Hän elää rakkaudesta. Suhde Jumalaan on tällaista minun kokemukseni mukaan.

Luen kirjoja yleensä poissa kotoa, koska muualla on rauhallisempaa. Niinpä myös kristilliset kirjat ovat mukanani hyvin usein. Luen tosin paljon erilaisia kirjoja, mutta on joitain kirjoja, mitä ei paljon muut kuin uskovaiset lue. Kyllä siitä huomaa, että uskossa olen, jos ja kun joku kirjani näkee.



Istun kurssilla etupenkissä. Pitkin päivää lueskelen tätä Vauva-lehden palstaa. Välillä etsin vastauksia kysymyksiin nettiraamatusta. Ei sitä voi olla huomaamatta, kun nettiraamattu on auki ja kopioin pitkiäkin pätkiä tänne Vauvan palstalle.



Vanhin tyttäreni kyselee joskus uskonasioista ja selitän niitä, missä vain olemme, oman uskoni mukaisesti. Jokunen bussikuski on tainnut kuulla evankeliumia, koska usein istumme etupenkissä:)



Päivähoidon tädit kuulevat, kun käyn hakemassa tytöt päivähoidosta ja kerron, jos meillä on illalla jonnekin menoa. Esimerkiksi jos olemme menossa vielä johonkin seurakunnan tilaisuuteen, puhun asiasta tyttöjen kanssa.

Mä niin vähän vasta täällä käyneenä pistän aluksi tähän,että olen kristitty,ev.lut.-sellanen!=)

Mulla usko " näkyy" päivittäisessä elämässä sillälailla...ootas kus mietin oikeen,käyn läpi tässä samalla päivääni...ku usko on mun elämä=)jottei tule ajatelleeksi,miten nk.näkyy....

Luen päivittäin Raamattua ja rukoilen nk." kaikissa toimissani" eli meikäläisen kohdalla tän mukulakatraan hoitamisen ohessa!Aina kus tulee jotain sytämmelle sanon sen Jeesukselle,kus hää on sydämmessäni!Joskus Hän vastaa,joskus on hiljaa!=)

Yritän kasvaa kristittynä toimissani eli yritän olla tekemättä syntiä,vaan eihän pieni ihminen tollaseen kykene,edes yhteen päivään ilman syntiä...hhuuooohh...joten ehtoolla sitte taas vähän Jeesuksen kanssa keskustellaan...ts.mä pyytelen anteeksi ja Hää antaa ja sitte mää taas poraa pillitän!

Mä kuuntelen hengellistä musiikkia,sillonkuin siihen on tilaisuus...ei aina edes kerran päivään,mutta mä saan siittä voimaa arkipäivääni.=)

Mä yritän....siis YRITÄN tässä mun perheessäni toteuttaa näitä kristillisiä arvoja,kus näin Herra on sanonu,ei musta muuhun vielä ole!

Käyn kirkossa vain kus Herra mulle ilmottaa,että nyt ois aika...Tuomasmessuissa käyn ihan mielelläni omasta vapaasta halustani.Mutta mulle uskonelämä ei ole niinkään kirkossa käymistä vaan SUHDE Jeesukseen,elävä suhde,vuorovaikutus ja sitten Sanan luku.

Saitkohan mitään tolkkua,kun olen niin huono kirjottaa asioita!!!

ei suinkaan pahalla,mutta kus sanoit jotta teillä muslimeilla usko on jotenki näkyvää,mua jäi häiritteen kus oon muslimin kaa ollu naimisissa ja käyny häne kotimaassaan...ei näkyny missään usko!!!???ei häne perheen elämässä,ei suvun kokoontumisissa,muutakus että akat ja ukot oli erikseen....se USKO ei näkyny mitenkään...........mutta luulen ehkä,jotteivat olleet kovasti uskovia(äijän tempauksista päätellen!!=))ja samoin kus on kristityissä,niin on muslimeissa näitä tapauskovia!VAI???

tapella en halua,vaan ymmärtää..=)Ja toinen tyhmä kysymys...miten tullaan muslimiksi,ku mää oon ymmärtäny,että muslimit ja juutalaiset on vähän samoilla linjoilla,sillai nk." lain orjia" (älkää ampuko mua!!!=))niinkus,miten sää koit tään uskoon tulon...???....ja älkää mua ny tuomitko kus tyhmiä kyselen...yksinkertanen oon..." menee nurkkaan häpeen" ...kipikipi=)

Hyvin yksinkertaisina ja lapsellisina ja pöhköinäkin pikkuasioina, jos joskus suurempinakin...



Rukouksina, jotka yleensä ovat yksinpuheluja pään sisällä. Illan tullen saattaa peiton alta kuulua ihan oikeaoppinen iltarukouskin, varsinkin silloin kun on oikein turvaton olo... :)



Mietiskelyinä ja pohdintoina. Lukuhetkinä. Meditointina.



Luontoretkinä. (Metsä on oivallinen kirkko!)



Ja sitten on tämä; ette naura! *punastuu*



Joka kerta kun lähdemme ajamaan autolla, mieheni lausuu oman rukouksensa, joka päättyy siihen kädet naamalle jutskaan - muslimit tiedätte, ja sanoo sitten aina minulle, että sano nyt se " enkeleitä, enkeleitä" -rimssu. Sitten lurittelen: " Enkeleitä eteen, enkeleitä taakse, enkeleitä katolle ja enkeleitä sivuille. Olkoon matkamme siunattu..." :)





Pukeudun aika tummasävytteisesti, mutta siitä ei voi vetää mitään varmoja johtopäätöksiä. " Jonkin sortin satanisti/saatananpalvoja" arvioita kuulee silloin tällöin.

Joskus kaulassani roikkuu pentagrammi (kärki alas päin), mutta sekään ei ole mikään varma merkki. Joskus minut on sen takia sekoitettu wiccoihin, mutta he käyttävät pentaa kärki ylöspäin. Myös saatananpalvojat käyttävät joskus pentagrammia.

Mielipiteistäni, jotka ovat usein aika " kovia" , voinee jotain päätellä jos on enemmän satanismiin perehtynyt. En kylläkään väitä, että kaikki satanistit olisivat minun kanssani samaa mieltä, tai että kaikki jotka ovat samaa mieltä kanssani olisivat satanisteja.

En harjoita magiaa enkä rituaaleja.

Uskon kasvamisesta...en tiedä mitä muut Kristityt ajattelevat,muutakuin itseni ja joitakin ystäviäni.Mutta mun kohdallani on näin käynyt,kun vertaan 12v sitten olevaa uskoani tähän päivään niin luottamus on kasvanut,samoin varmuus...12v sitten olin huomattavasti epävarmempi kuin nyt ja vieläkin olen vasta tieni alussa.Mulle Jeesus Sanan kautta hiljalleen valaisee enämpi ja enämpi asioita,näin katson että uskoni kasvaa hiljalleen,koskaan emme ole valmiita,koskaan emme täydellisinä...paitsi Viimisenä päivänä kun Jeesus meidät kirkastaa,eli tuokaan ei ole itsestäni!

Kun kerroin että 12v sitten alkoi alamäki ja vertasit sanomaani omaan rauhaasi jne.Tarkennan senverran,että 12v.sitten olin erittäin ylpeä tietyissä asioissa ja kovasti itseriittoinen,kun annoin elämäni Jeesuksen käsiin Hän alkoi muovaamaan minua...enste piti nöyrtyä nimenomaan Jeesuksen edessä ja huomata ettei minusta yksin ole nousemaan ylös...ja kun aikani löin päätä seinään,nöyrryin.Kiitos Herralle tästäkin Rakkauden osoituksesta ja armeliaisuudesta!=)

Sisäinen rauha on minullakin,Jeesuksen rauha!Isän Rakkaus ja Pyhä Henki!!=)

niitä on ollut mielenkiintoista lukea. Tuhve, et ymmärtänyt lainkaan väärin, tarkoitin uskon kaikenlaista " näkymistä" , näkyipä se ulkopuoliselle tai ei - lähinnä siis miten usko ilmenee jokapäiväisessä elämässä. Joten vastasit todella kattavasti :).



cissus:

Lainaus:


ei suinkaan pahalla,mutta kus sanoit jotta teillä muslimeilla usko on jotenki näkyvää,mua jäi häiritteen kus oon muslimin kaa ollu naimisissa ja käyny häne kotimaassaan...ei näkyny missään usko!!!???




Saako kysyä että missä maassa kävit? Tämäkin vaihtelee paljon ns. muslimimaasta toiseen näkyykö se usko sen kummemmin katukuvassa.



Lainaus:

ei häne perheen elämässä,ei suvun kokoontumisissa,muutakus että akat ja ukot oli erikseen....se USKO ei näkyny mitenkään...........mutta luulen ehkä,jotteivat olleet kovasti uskovia(äijän tempauksista päätellen!!=))ja samoin kus on kristityissä,niin on muslimeissa näitä tapauskovia!VAI???




Kyllä muslimienkin joukossa on jonkin sortin tapauskovia, tietyistä asioista usein pidetään kiinni kuun taas muulla ei niin ole väliä - yksi asia mistä moni pitää kiinni on Ramadaan paasto.



Lainaus:

Ja toinen tyhmä kysymys...miten tullaan muslimiksi,ku mää oon ymmärtäny,että muslimit ja juutalaiset on vähän samoilla linjoilla,sillai nk." lain orjia" (älkää ampuko mua!!!=))niinkus,miten sää koit tään uskoon tulon...???




Miten liittyy toisiinsa lain orjuus ja muslimiksi tuleminen? Sinänsä en itse osaa näitä yhdistää. Siis teknisesti muslimiksi tullaan sanomalla uskontunnustus, " ei ole muuta jumalaa kuin Jumala ja Muhammad on Hänen Lähettiläänsä" .. mutta eihän pelkkien sanojen sanominen tee sinänsä uskovaa vaan on myös oltava usko.



Itselläni islamista lukeminen aiheutti sen, että en voinut enää kieltää Koraanin olevan Jumalalta. Millään en voinut lukemaani tietoa muuten " selittää" , vain Jumala voisi sellaisen tiedon antaa. Minun oli pakko myöntää, että islam on totuus. Lisäselvityksenä tosin täytyy sanoa, että jo ennen muslimiksi " tuloa" uskoin Jumalaan, joten sinänsä en sanoisi että tulin uskoon - vaan sain ennemminkin johdatuksen Jumalalta kulkea tätä polkua. Se oli yhtä aikaa sekä järkeen että sydämeen vetoava tunne siitä, että minun täytyy sanoa uskontunnustus.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat