Seuraa 

mikä helvetti siin on et muille tehään painoarvioita alvariinsa? ja mulle ei oo tehty ees sitä yhtä ainutta kertaa. ja koko ajan menty yläkäyräl, tosin nyt jo käyrien yli. hieman raivostuttaa. ja pelottaa et muksu on joku 6kilonen ku syntyy. ei ois ihmekään kun isänsä oli melki 5kiloa syntyessään. no sit toisekseen, olo on aika huono jo, niin fyysisesti kuin henkisesti. masennus taas tuli mutta eipä siitä terkkakaan mitään eilen sanonut. ilmeisesti taas ootetaan niin kauan et oon siinä pistees et koitan päästä täst maailmast pois oman käden kautta. voi morjens. ja suoraan sanottuna, jos nyt joku kysyy et mikset hae apua. sitähän vittu on haettu mut eipä ketään kiinnosta enkä mä jaksa enää. mikään ei kiinnosta ja mitään ei jaksa tehä. kai lähen loppu illaks tuonne saunanlauteille istumaan jos sais olonsa tarpeeks huonoks ja pääsis polille..ei tätä jaksa hullukaan.



-neitoperhonen ja Toukka 37+6

Kommentit (9)

että mielestäni sinun pitäisi ottaa yhteyttä lääkäriin ja pyytää lähetettä mielenterveystoimistoon. Tai ota suoraan yhteyttä mielenterveystoimistoon, en tiedä pitääkö Kirkkonummella olla lähete sinne, joissain kaupungeissa täytyy.



Olen itse käynyt mielenterveystoimistossa psykoterapiassa keski-vaikean masennuksen takia reilun vuoden ja pääsin masennuksesta eroon.



Hoitoon ei välttämättä ole helppo päästä, oli kamala tapella masentuneena siitä, että pääsisi terapiaan, mutta jostain löysin voimia -onneksi!



Varaa siis ihmeessä aika lääkärille ja vuodata hänelle kaikki! Ehkäpä hän jopa laittaa sinulle lähetteen Jorviin ä-polille, että voit mennä puhumaan sinne kaikesta (voi olla toiveunta, mutta eihän sitä koskaan tiedä!).



Voimia sinulle!

Itsellä masennustaustaa ollu kohta 5vuotta... raskaudet varsinkin olleet henkisesti todella raskaita.. Sitä aina aatteli, että " hyvähän se on muiden nauttia raskaudestaan ja usein tuli ittelle sellanen olo, että muut ajatteli, että mitä turhaan siinä mariset..."



Olisi todella hyvä, jos saisit tuon pahan olon pois... mutta..itsekin olen niin kovin huono auttamaan...ja antamaan neuvoja.

Anteeks, pää lyö tyhjää.. Kovasti haluaisin sanoa kaikkea, muttei vaan nyt osaa niitä sanoiksi pukea.



SaJuTu 36+6...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Iso tsemppi täältä.



Piti sanomani tuosta sf-mitasta, että mulla se on ollut koko ajan yli kaikkien käyrien ja lisäksi mulla on tuo sokeriseuranta päällä. Neuvolan täti onkin sitten hymistellyt koko ajan ja kertoillut olkapäistään kiinni jäävistä pienokaisista. Ähäkutti, lapsi ei kuitenkaan ole mikään suuri, päinvastoin se menee alakäyrällä.



Eikö teilläpäin ole ollenkaan synnytystapa-arviota ? Luulisi, että jo miehesi geenien vuoksi saisit arvion. Kannatan ajatusta, että menet sinne synnärille ihan tosta vaan. Valita vaikka näköhäiriöitä, jollei muu auta.



Synnytyspelko ei ole kiva vaiva, mutta oikeesti, ei se lapsi kellään sisään jää. Ihan varmasti synnärisi hankilökunta on ihan asiantuntevaa, kurja vaan, kun eivät ote Sinua vakavasti.



Sitten viimeinen juttu. Se ei ole kenenkään syytä, että masentaa ! Siitä ei pidä ottaa lisästressiä ! Itse en ole koskaan ollut masennukseen taipuvainen, meillä on miehen kanssa kaikki hyvin jne. mutta silti olen ollut niin henkisesti loppu joinain päivinä, etten oikein pääsisi edes sängystä ylös. Mitään järkevää syytä ei nimittäin tuntuisi löytyvän. Antakaa piru vie itsellenne anteeksi, jos on kurja mielei. Se helpottaa seuraavana päivänä, tai sitten myöhemmin. Toiset tarvitsevat lääkityksen, toiset taas eivät. Koittakaa jaksaa ja muistakaa, että kamalin myllerrys johtuu oikeasti niistä hormooneista. Kannattaa myös varautua ajoissa synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja katsoa valmiiksi joku, jolle voi käydä juttelemassa. Meillä on ainakin tk:n kautta psyk. erikoissairaanhoitaja ja ihan psykologi, joille saa aika nopeaan ajan synnytyksen jälkeisissä ongelmissa.



Tsemppiä molemmille ja kerro neitoperhonen mitä saat aikaan



Ö+Bile-Hile 38+5

Ei oo mullekaan mitään painoarvioita tehty ja ihan samanlaiset kokemukset on mulla tosta " avun hakemisesta" , ketään ei oikeasti kiinnosta. Kerroin neuvolassa masennuksesta/ahdistuksesta, mutta siihen ei ole MITENKÄÄN reagoitu. lääkärikin sanoi vaan et koita nyt kestää ja et katsotaan sit synnytyksen jälkeen sitä lääkitystä. Minkä siis lopetin raskauden takia(ja sen kyllä huomaa)



Yritän keksiä joka päivä jotain järkevää tekemistä, mut vaikeaahan se on kun kaikki asiat vaan itkettää ja vituttaa. Lisäksi mulla on pakko- oireet lisääntyneet huomattavasti ja niitä suorittaessa päivä sitten meneekin. Voi helvetti! Joka päivä päätän että nyt se on loppu mut iltaan mennessä huomaan et taas tuli tehtyä niitä juttuja. Anoppikin valitti et lapset kärsii tosta ja koita nyt aikuistua ja lopettaa tollanen, sepä se vasta auttoikin joo. Ihan kuin se ois joku tahdon asia.



Kuullostan varmaan ihan kahelilta, mut kyllä oikeasti olen ihan tolpillani. Eli en nyt mikään mielisairas, neuroottinen vain :-) Erilaisten ongelmien kanssa vaan täytyy elää, kun kerta apua ei saa mistään.



Tää on vaan nyt niin hiton ärsyttävä vaihe, mut vauva tulee kun on valmis. Hermoilu ei auta yhtään.



rv 39+2



Tsemppiä sulle neitoperho, et tosiaan ole yksin tuskasten ajatustesi kanssa....

valitettavasti mikään ei enää tunnu lohduttavan. joku kysyi mikä eniten ahdistaa. kokonaisuus. koko raskaus on ollut yhtä helvettiä. alkuun olin tiputuksessa pahoinvoinnin takia. sitten tulikin järkyttävät selkäkivut ja S-I-nivel alko reistaamaan ja tuo sama jatkuu yhä. töissä meni päin helvettiä, olin kaiken lisäks muuttanut uudelle paikkakunnalle miehen perässä ja en edelleenkään ole saanu täältä ystäviä. vanhat katosivat. sit tuli liitoskivut. päänsäryt ym. nyt en enää taivu kenkiä saati sukkia laittamaan jalkaan ja kyljelläni olen nukkunut viimeset puoli vuotta, alkaa nuo lonkat olemaan aika hajalla. väsymys on vaivannut koko ajan. henkisesti oli vielä joitain kuukausia sitten helpompaa kunnes mummoni kuoli. mieheni sai samalla diagnoosin jatkuvaan veriripuliinsa. laihtui 10kiloa ja oli tiputuksessa sairaalassa. nyt taas sama uusi. vaikka lääkitys päällä. hän on masentunut vaikkei sitä suoraan ole sanonutkaan. mä siis yritän käydä koiran kans lenkillä, hoitaa kotia mitä en oo viimeseen puoleen vuoteen kyennyt tekemään, laittaa ruokaa mikä saa taas etomisen aikaan ja samalla esittää vahvaa. kaikkein vähiten mies kaipaa masentunutta avovaimoa rinnalleen ja tuekseen. elämä siis on helvettiä.



kehotitte meneen äitipolille. turha toivo. eipä siellä noteerata, viimeks kun olin kovien kipujeni kanssa sinne yhteydessä, käskivät soittamaan naistenklinikalle kun oli muutaman päivän vajaa 35vkoa täys. kivut katosivat kunnes palasivat pari vkoa sitten jolloin pääsin käyrille ja ultraan mutta eivät antaneet painoarviota vaikken sitä ollut ennen saanut ja vauvaa siinä mittailtiin. ja synnytystapa-arvioo meil päin (Kirkkonummella) ei kuulemma tehdä. ja painoarviot jos käyrät menee yli mut ei ilmeisesti näin mun kohdalla.



terkka kehotti keksimään joka päivälle jotain kivaa. hmm. mitähän se tääl peräkyläs vois olla..mihinkään ei pääse kun mies päivät töis. tosin nyt saikulla ja niin huonona etten voi lähteä mihinkään ja tosin en uskalla yksin autoillakaan. olen siis koittanut saaha jotain aikaseks tuolla alapäässä, saunonut hullun lailla, rääkänny itteeni ihan totaalisesti mut eipä tunnu olevan hyötyä ja täällä kun nuo käynnistyspuheet/ehdotukset tulee vast lääkärilt ja joskus pari vkoa yliaikasena. et se siittä.



enköhän mä lähde pilaamasta muiden iltaa ja mene katsomaan toisin sanoen tuijottamaan telkkaa. tsemppiä kuitenkin muille joilla samoja tuntoja.

En oikein osaa auttaa.



Noista paino arvioista voin sanoa sen, että MÄ en saanu esikosta KOSKAAN arviota vaikka sf mitta meni yläkäyrällä tai yli. Itse olen ollut 4990g ku synnyin. Toisesta lapsesta sain paino arvion YKSITYISELLÄ eli maksoin itse arvioni. Samoin tästä kolmannesta, olen arvion saanut YKSITYISELLÄ. Eli jos arvion välttämättä haluat niin tilaappa aika yksityiselle lääkäriasemalle. Siellä ultraavat ja katsovat vauvan painon.



Sf mitasta, mulla on kaikissa raskauksissa maha mennyt yläkäyrällä tai yli, silti olen synnyttänyt lapset jotka ovat kokoluokkaa 3380g ja 3140g. Kuten gyneni jos sanoin että tuo sf mitta ei kerro hevon v¤ttua vauvan koosta. Taas olen yläkäyrän yli ja vauva on syntyessään noin 3400g jos täysiaikainen on. Ja erä toinenkin marrasmamma oli yli käyrien ja sutjakka lapsi tuli.



Sinuna soittaisin paikalliseen mielenterv.toimistoon tai johonkin ettet jaksa enää. Jotain apua sä tarviit. Se mistä sitä saat onkin toinen juttu. Mut uskoisin ees mielenterv.toimiston kuuntelevan sua.



Mikä sun tilanteessa ahistaa pahiten? Lapsi on ilmeisesti sun esikko? jos oikein muistan pinoista. Jos raskaus tuntuu ylitse pääsemättömältä niin aattele asiaa niin että oot JO 37 viikkoa odottanut, pari viikkoa vielä. Ja jokainen päivä/viikko on parhaaksi SINUN vauvalle. Hän syntyy kun on valmis.



Tiedän ettei ole helppoa asennoitua asiaan noin, mäkin olen tajunnut sen tämän neljännen raskauden kohdalla, että vauva tulee kun on valmis. Vaikka on vaikeaa vatsan kanssa ja erinäisten kipujen ja suppailujen kanssa, lisäksi lapset valvottavat tai aiheuttavat muuten töitä niin silti vauva tietää koska hänen on paras syntyä. Jos minulta kysytään niin olisin vaikka heti valmis käynnistykseen!! Mutta sitten tämän ajatuksen tullessa yritän ajatella niin että kohtu on paras paikka vauvalle. Vauva tulee kun on aika. Käynnistys on hyvä vaihtoehto kun siitä on terveys kyseessä, äidin tai lapsen.



Jos todella tuntuu että pää hajoaa ja haluat raskauden päättyvän NYT niin soitat synnärille. Tai menet käymään. KERROT peloistasi, vauvan koosta ja henkisestä väsymyksestä. Sanot ettet jaksa enää ja VAADIT käynnistystä äidin terveyden takia. Synnäri kuuntelee jos heille puhuu SUORAAN!! Uskon sinun saavan ainakin painoarvion vauvasta ja asiallista neuvottelu käynnistyksestä. Tai edes jonkun takaraja pvän jolloin vauvaa aletaan työstämään. Mutta tuon paino arvion saat ainakin kun kerrot pelostasi.

Ja kenties pääset osastolle, saat keskusteluapua ja vauvan ja sinun vointia seurataan. Mutta puhu SUORAAN & REHELLISESTI, silloin ihmiset kuuntelee.

Kirjoituksen tarkoitus ei ole olla kova vaan herättävä. Nyt puhelin käteen ja soitat synnärille. Tai menet käymään ja kerrot asioista ja peloista. Kukaan ei osaa ajatuksia lukea, valitettavasti.



Kirjoittele ja ilmoita jos soitat/käyt synnärillä. Mitä sanovat ja miten iso tulokas on. Sanot että sä HALUUT sen arvion, kyse on SUN ja VAUVAn turvallisuudesta. Lisäksi jokaisella naisella on määräämisvalta ruumiiseensa. Jos voimat on loppu ja äiti haluaa käynnistyksen " hyvillä" viikoilla, se hälle suotakoon.



Hormoonihirivö ja Himpula rv 37+

Tulipa surullinen olo lukiessani kertomustasi. No, ekana sanon että ei minuakaan otettu vakavasti kun odotin edellistä vauvaani : kerroin terkalle että kaikki ei hyvin ja ruinusin sairaalaan jne. Mutta kävi ikävästi, vauva menehtyi kohtuun rv 16 vaikka tiesin että olisi saatava apua. Tämän takia tilanteeni otetaan nyt vakavasti. Kun odotin neljää edellistä niin eipä Kättärillä autettu mitenkään henkisesti saatikka muuten : oli sovittu käynnistysaika ja kun pääsin toiselle lääkräille jo osastolle saavuttuani niin tämäpä sanoi että EI MEILLÄ KÄYNNISTETÄ ÄIDIN TAKIA !!! Voi videt.



Täällä onneksi otetaan vakavissaan ja kuules, menet suoraan sairaalaan ja sanot että NYT tämä piina saa loppua ja et henkisesti kestä ja sen syyn on oltava TARPEEKSI hyvä syy !!! Etkä lähde pois ennen kuin kuuntelevat ja tekevät jotain.



Olen todella pahoillani puolestasi.... Mutta se ei auta nyt sinua vaan otat härkää sarvista ja lampsit suoraan sairaalaan.



Rapuäiti 39+6

Minulla sama juttu sf-mitta yli käyrien, 39vkoilla 38 ja mitään painoarvioita ei kunnallisella ole tehty, joten pelkoni vuoksi menin yksityiselle (maksaa maltaita, grhm) ja sain arvion, että lapsi täysiaikaisena yli 4kg. Olen siis kauhuissani:( Esikoisella oli myös sf-mitta 38 viikoilla 39, mutta hänpä syntyikin vkoilla 39+2, joten paino oli ihan ok eli 3,6kg (oli paljon lapsivettä, sen takia sf-mitta korkea). Nyt ei ole tehty synnytystapa-arvioita, vaikka vaikuttaa siltä, että menee yliaikaiseksi.. Mikä ihmetyttää (ke**ttaa aivan sairaasti) kun lapsesta povataan paljon suurempaa kuin ekasta.



Neitoperhonen ehkä sinun tosiaan kannattaisi ottaa yhteyttä äitipolille.. Olen itse aikeissa tehdä niin.. Minäkin synnytän Jorvissa (kertomuksesi neuvolatädistä, painoarviosta ja kaikesta kuulostaa siis todella tutulta näin espoolaiselle). Korvien välissä heittää jo aika rankasti, fysiikka on pettänyt jo pari vkoa sitten, en tajua millä voimilla synnytän edes, sitten joskus kun synnytän:(.. Tällä viikolla tulee 40vkoa täyteen ja aion mennä puhumaan/räyhäämään/itkemään ihan mitä vain Jorvin ä-polille ilman lähetettä, jos lapsi ei ala syntyä!! Suosittelen sinulle samaa!!! Miten lapsi voi voida hyvin, jos äiti voi TODELLA huonosti!!!

Sua ei tuu kukaan auttamaan sinne neljän seinän sisälle, nyt tarttee ottaa niskasta kiinni ja mennä hakemaan apua. Laitat vaatteet päälle ja meet synnärille HETI !!! Et soita minnekään, et kysele lupaa, et oottele lähetteitä tai neuvolan terkkarin heräämistä. Meet nyt vaan reilusti kopistelemaan synnärin ovea suoriltaan!



Ne ottaa sut vastaan, saat avautua kätilön kanssa tuntemuksista ja sieltä saat sen painoarvion jo tälle iltaa. Mutta sun tarttee saada suu auki, ei ne pysty lukemaan sun ajatuksia eikä vihjauksia. Sanot ihan suoraan ETTET JAKSA ENÄÄ, sua PELOTTAA, sua MASENTAA ja kerrot myös noi masennustaustat että tietävät mihin tilanne voi johtaa jos ei siihen kiinnitetä huomiota.



Sieltä se lähtee solmu aukeamaan, voivat ottaa osastollekin tai jos haluat kotiin niin ainakin on taakkaa vähemmän kantaa. Päivän pinossa sanoit ettet halua synnytystä juuri nyt, kun mies ei pääse paikalle. Meet kuule silti synnärille, sieltä sitä apua löytyy JUST NYT, TÄNÄÄN, ilman yhenkään yön oottamista!!!!

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat