Vierailija

Aina siitä uhotaan,ettei pidä ostaa jos ei kiitostakaan kuule. Itseäni ärsyttää toinen kummilapseni, joka ei kiitä synttärilahjasta , ei mistään. Juuri lähetin postissa rahana lahjan, kun eivät kuulemma ehtineet järkätä synttäreitä muuten tai ne piti olla myöhemmin ( mutta eivät sitten jaksaneetkaan). Nyt taas joulu edessä.



Ikinä en ole kuullut kiitosta, en edes jos vien lahjan itse. lahja revitään käsistä " tyhjä ilme" naamalla sanomatta saakaan. Kyllähän vika on tietty vanhemmissakin, jos eivät pakota vaikka lastaan soittamaan tai tekstaria lähettämään ( se jos mikä ois vaivaton ja helppo tapa kiittää). Mutta ei. Mitään ylitsevuotavia juttuja en odota enkä tosiaan odota mitään vastalahjoja tms.



Ymmärtäähän sen, että jos kyse on pienistä lapsista, niin ne ei ymmärrä mitään, kun esim. jouluna luulevat että pukki tuo lahjat. Mutta kyllä jo isot, 8-15-v lapset vois sitä turpaansa sen verran aukaista, että sana " kiitos" edes tulis ulos.



Lopettaako kylmästi koko lahjasysteemi vai tehdäkö se muodon vuoksi ja kuinka kauan? Itse ainakin pakottaisin oman lapseni kiittämään, vaikka on vasta 2-vuotias.

Sivut

Kommentit (24)

Ei niillä lahjoilla ole mitään väliä. Kummi on lapsen aikuinen ystävä ja auttaa lapsen kristillisessä kasvatuksessa. Jos olisit viettänyt aikaa kummilapsesi kanssa vuosien saatossa olisit voinut esimerkiksi opettaa hänelle ' kiitos' sanan syvemmän merkityksen. Kun lapsen vanhemmat eivät ole siihen selvästikään kyenneet.



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mulla semmoinen tilanne, että olen kummi 8-vuotiaalle lapselle. Ilman, että syvemmin selvitän välejämme lapsen vanhempien kanssa totean vain, että lämpimämmätkin voisivat olla.. En ole ristiäisten jälkeen saaanut yhtäkään kutsua lapsen synttäreille tai muuten.. Tekivätkin aika selväksi, että olen ns. kiintiökummi. Kuitenkin joka vuosi ennen joulua ja synttäriä tulee lapsen äidiltä puhelu, jossa selviää lahjalista.Ei tässäkään vielä mitään mutta kun pitää kuulemma ostaa lapsen sisaruksellekin " ettei tule paha mieli" niin on aika vastenmielistä " yhteydenpitoa" . Näen lasta n.2 kertaa vuodessa, yleensä otan hänet( ja hänen sisaruksen) leffaan mukaan kun vien omianikin+ joskus ovat 1x vuodessa yökylässä jos vanhemmilla jotain.

Jotenkin tuon kalliiden lahjojen pyytämisen vielä " kestäisi" jos se kiitos tulisi, mutta kun ei tule-ei koskaan. Ja tasan ovat aina mieluisia lahjoja kun listalta valitsen.



Itse olen ainakin yrittänyt kaikkeni tämän kummiuden suhteen se saa riittää! Joskus vaan käy niin, että toimintatavat ja arvomaailma ei kohtaa kummilapsen vanhempien kanssa ei siinä tarvitse syyllistä hakea. Aika harvoinhan tässä maiilmassa saa olla tekemisissä vain niiden kanssa joiden kanssa kemiat kohtaa. Tiedän kuitenkin ap:n tunteet paremmin kuin hyvin!



Annat lahjan ja pyydät kauniisti miten sanotaan kun lahjan saa, eihän ole lapsen vika jos vanhemmat ei ole opettaneet kohteliaaksi, itse voisit vähän opettaa samalla kummilastasi. Kyllä kummilapsesi arvostaa sinua kun muistat häntä.

Ja jos vastaanotto on aina yhtä tympeä eikä tule edes kiitosta, budjetoisin lahjakulut jatkossa puolta pienemmiksi.



Sinuna saattaisin myös kylmän rauhallisesti kysyä (joko juhlissa tai myöhemmin) lapsen vanhemmilta, mahtoiko tämä pitää lahjasta, oliko sopiva tms. Ehkä nekin pöljät sitten heräävät tajuamaan, ettet ole saanut mitään palautetta lahjasta..!

Kummin ominaisuudessahan on tavallaan ihan ok vähän ojentaa ja opastaa lasta käytöstavoissa -vaikka vähän pilke silmäkulmassa. Vanhemmat ei voi siitä loukkaantua, kun on kummi kyseessä!



t. ei-ap, mutta ap:n ymmärtäjä :)

Jotka siis lähes vaativat kummilta lahjaa koko sisarusparvelle? Ei hyvää päivää. En ikimaailmassa kehtaisi. Eikö ihmisillä ole MINKÄÄNLAISIA tapoja enää olemassa?





Vierailija:

Lainaus:


Mulla semmoinen tilanne, että olen kummi 8-vuotiaalle lapselle. Ilman, että syvemmin selvitän välejämme lapsen vanhempien kanssa totean vain, että lämpimämmätkin voisivat olla.. En ole ristiäisten jälkeen saaanut yhtäkään kutsua lapsen synttäreille tai muuten.. Tekivätkin aika selväksi, että olen ns. kiintiökummi. Kuitenkin joka vuosi ennen joulua ja synttäriä tulee lapsen äidiltä puhelu, jossa selviää lahjalista.Ei tässäkään vielä mitään mutta kun pitää kuulemma ostaa lapsen sisaruksellekin " ettei tule paha mieli" niin on aika vastenmielistä " yhteydenpitoa" . Näen lasta n.2 kertaa vuodessa, yleensä otan hänet( ja hänen sisaruksen) leffaan mukaan kun vien omianikin+ joskus ovat 1x vuodessa yökylässä jos vanhemmilla jotain.

Jotenkin tuon kalliiden lahjojen pyytämisen vielä " kestäisi" jos se kiitos tulisi, mutta kun ei tule-ei koskaan. Ja tasan ovat aina mieluisia lahjoja kun listalta valitsen.



Itse olen ainakin yrittänyt kaikkeni tämän kummiuden suhteen se saa riittää! Joskus vaan käy niin, että toimintatavat ja arvomaailma ei kohtaa kummilapsen vanhempien kanssa ei siinä tarvitse syyllistä hakea. Aika harvoinhan tässä maiilmassa saa olla tekemisissä vain niiden kanssa joiden kanssa kemiat kohtaa. Tiedän kuitenkin ap:n tunteet paremmin kuin hyvin!






Ja olen vieläkin sitä mieltä ettei niillä lahjoilla ole mitään merkitystä. Tämän päivän markkinataloudessa on vain tapana korvata normaali kanssa käyminen ja tunteet lahjoilla. Aito lahja lähtee sydänmestä, sitä ei osteta tavan vuoksi.



Ja se, että kummi on läsnä lapselle, nuorelle ja aikuisellekin kummilapselle korvaa sata kertaisesti kaikki lahjat mitä voit ostaa.



2

7- vuotiaan kanssa voi lähteä vaikka pyörä- tai hiihtoretkelle eväitten kanssa. Tai mennä marjametsään. Tai uimaan, kirjastoon tai elokuviin.

Voisit tehdä kummityttösi kanssa jonkun tavan vaikka joka kesäisen kesäteatterinkäynnin.

Jotain mistä te molemmat pidätte ja mikä on vain teidän kahden keskinen juttu. Se olisi lapselle ihanaa saada aikuisen aikaa 100%.



Ja 7-vuotias on vielä lapsi.

2

Jos lapsi ei kiitä lahjoista, voit jatkossa antaa edullisempia lahjoja. Synttäreille kun ei voi mennä tyhjin käsin.



Ongelmahan noissa kummilasten lahjoissa on se, että vaikka ne annetaan lapselle, ne annetaan vähän niinkuin vanhempien takia ja vanhempien maun mukaan... tai ainakin itse ostan lahjat aina siten, että tiedän vanhempien " kelpuuttavan" ne, esim. joillekin kummilapsille ei saa ostaa " liikaa" leluja (sekin on kyllä ärsyttävää).



Jos otat tuon lahja per juhlat -periaatteen, voit piruuttasi jättää joku vuosi myös menemättä juhliin ja jätät lahjankin antamatta.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat