Vierailija

Esikoinen täyttää pian vuoden. Vaikka " luomuraskauskin" olisi meillä mahdollinen, esikoinen saatiin kahden vuoden lapsettomuuden jälkeen ivf-hoidolla. Nyt tuntuu siltä, että pitäisi kai yrittää mahdollisimman pian toista lasta, koska 1) Raskaaksi tuleminen on kai vähän helpompaa, jos ei liian pitkä aika raskauksien välillä, 2) Lapsettomuus johtui miehestä, mutta minäkin vanhenen koko ajan (nyt 32), 3) Työhönpaluu edessä kesällä ja sekin vaatii päätöksiä.



Mutta pelottaa... miten jaksaa kahden pienen kanssa?! Esikoinen on ihana ja nautin siitä että on aikaa hänelle. En tavallaan kaipaa toista lasta juuri nyt -mutta silti haluaisin ehdottomasti toisenkin lapsen joskus..! Ekasta kierroksesta jäi kuitenkin sellainen tunne, että meillä ei ole varaa siihen " luksukseen" että valitsisimme koska lapsi saa tulla. Pitäisi kai nöyrästi alkaa heti yrittämään, koska voihan olla, ettei mitään tapahdu vaikka seuraavaan viiteen vuoteen! Uskallanko " heittäytyä" ja antaa raskaudelle mahdollisuuden -tuli mitä tuli? Vai onko tyhmää alkaa yrittämään toista lasta, vaikka ei vielä palavasti sitä halua. Toisaalta, eikö ihminen ole hölmö, jos ei opi yhdestä kerrasta, että lapsen yrittäminen kannattaa aloittaa jo ennen, kuin siitä tulee ongelma.

Kommentit (7)

Jos ois tämä elämänkokemus kuin nyt, niin ois toinen jätetty tekemättä. Ei siksi, etteikö olis rakas jne, mutta vois tehä kaikkea eri lailla, jos ois vaan yks. Vauva-aikoja en taho ees muistella. Nyt lohduttaa aatos, että jahka täytän tuon 32v, mun lapset jo 11v ja 9v

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Esikoista yritettiin pari vuotta. Vuoden yrittämisen jälkeen, kummatkin testattiin (olin malttamaton ja halusin tietää, missä mättää) ja ei kummastakaan löytynyt vikaa. Ja luomusti esikoinen saikin alkunsa. Aloimme sitten (mikä idea!) varmuuden vuoksi yrittämisen ajoissa toisen kohdalla... ja kuten arvaat, tärppäsi toisesta kierrosta. Iltapäivisin katson varmaan sataan kertaan, että eikö viisarit liiku - niin hemmetisti odotan miestä töistä kotiin. Itse ainakin koen, että 2 vaippaikäistä on melkoisesti. Jälkiviisaana sanoisin, että ainakin 3 vuoden ikäero olisi vissiin ok ollut meille.

Siinä vaiheessa, kun lapset olivat tasan 2v ja vähän yli 3v oli jo tosi helppoa. Lapset leikkivät liioittelematta päivässä tuntikausia keskenään. Nyt molemmat ovat jo yli 10-vuotiaita, mutta vieläkin lapsilla on selvästi paljon iloa toisistaan.

virhe lykätä yritystä :( Siksi pohdin, että kumpaa " kadun" vähemmän, sitä että on kaksi lasta pienellä ikäerolla, vai sitä, että lykätään ja toista lasta ei alakaan kuulumaan, minä vanhenen, ennuste huononee ja kalliit hoidot on edessä... ja mitä kaikkea siitä seuraa.



Että kärjistetysti, mietin siis kumman riskin otamme: kaksi pientä lasta ja väsyneen äidin, vai lapsettomuuden läpikäyminen taas uudelleen, kun haluaisimmekin lapsen, mutta sitä ei kuulu :(



Muiden mielipiteet kiinnostaa edelleen! Ja kiitos kommenteista!



t. ap



teidän juttu. Minä henkilökohtaisesti jouduin aikanani selitteleen isoa ikäeroa ja se oli kyllä kauheeta kun ei tahdota tajuta et kaikki ei halua uutta vauvaa vielä silloin kun sellainen jo talossa on.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat