Seuraa 

Onko oikein vai kauhean väärin? Ainut keino, jolla 2,2 v edes jollakin tavalla uskoo? Siis vaikka on kielletty 3-5 kertaa ensin ja ei usko saatetaan räväyttää " ei kovasti" vaan niin, että hiukan tuntuu? Mitä mieltä?

Kommentit (11)

Jos sulla on kaksoset niin testaapas huvikseen näin:



läpsi toista ja toista kiellä vaan sanallisesti... Odota tuloksia.. Voin jo etukäteen kertoa sen eli molemmat jatkavat samoja juttuja samalla lailla ja vaiheet tulevat ja menevät.. Eli et oikeasti hyödy läpsimisestä yhtään mitään. (Eikä lapsesikaan)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Hassua muuten, miten lapsiaan ruumiillisesti kurittavat keksivät uusia verbejä vähätelläkseen tekemisiään. Lapsen satuttaminen on milloin nippailua, milloin räpsimistä.

oli jotain 8v silloin. Äiti pelästyi, eikä enää uskalla lyödä lasta. HUOM: KYSEESSÄ OLI IHAN " NORMAALIT" RANGAISTUSKEINOT kotona, eli tukkapölly, läpsiminen, kädestä vääntäminen. Mutta poika ei enää kestänyt sitä, vaan humautti äitiä takas. Äidillä ei sit ollu muuta keinoa ku ottaa yhteyttä perheneuvolaan (tosin sanoi, että esikoinen on häiriintynyt ja on kieltänyt kaiken läpsimisen, siitä ei siis kukaan ulkopuolinen tiedä)

En kannata ruumiillista kuritusta ollenkaan, eli sitä en tässä puolusta.



Mutta tuo miltä susta tuntuisi -vertaus ei vaan toimi. Se kenellä perheessä on vastuu, on myös valtakin, eli aikuisilla. Tiedän, että taaperostani tuntuu pahalta kun hän ei saa tahtoaan läpi ja kun häntä kielletään ja estetään tekemästä kiellettyjä asioita. Mutta se nyt vain on vanhempien vastuulla, että yrittää miettiä mahdollisimman järkevät ja kohtuulliset säännöt, ja sitten pitää niistä johdonmukaisesti kiinni. Lapsi ei vain ole riittävän vanha päättääkseen koska menee nukkumaan, tai pukeeko talvipakkasella ulkovaatteita, tai kiipeääkö kirjahyllyyn jne jne.



Jos mieheni tulisi kieltämään minulta vaikkapa iltanapostelun (ihan hyvillä perusteilla, tarpeetontahan se on) ja kiinni pitämällä estäisi minua menemästä kaapille, niin raivostuisin ihan samalla lailla kuin uhmaikäinen lapsi raivostuu. Vaikka tunne olisi sama, niin tilanteen hyväksyttävyys ei ole, koska mieheni ja minun suhteen pitää olla tasaveroinen.



Yritä olla kielloissasi rauhallinen ja koota omat hermosi. Kerro mieluummin asiat niinpäin, miten PITÄISI tehdä.



Tiedän kyllä, että äidin hermot kovalla koetuksella! Yritä miettiä aikaa vähän eteenpäin ja hakea toimintatapoja sitä kautta, mitä ja miten haluaisit lapsesi toimivan kun seuraava kehitysvihe koittaa. Voimia saattaa saada ajatuksesta, että tämä(kin) on ohimenevää!

Ilmeisesti kyseessä esikoinen? Sillä toisen kanssa jo tietää, että helpompia aikoja on tulossa kun järkeä vähän päähän tulee!

Mies toivoisi minun jäävän kotiin ja selittelisin ummet ja lammet eri syitä, että miksi lähden jne.. No tarpeeksi kauan kuin olisin jankannut eikä mies enää jaksaisi niin mitäs jos se räpsäsis, että pitäisin turpani kiinni..?

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat