Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

Hei vaan ja samalla heipat kaikille, jotka tunnistavat. :) Samanlaisen aloituksen pistin aihe vapaa-palstalle, mutta ajattelin sitten tännekin. Sinne tuli kyllä hirmuisesti kirjoitusvirheitä, kun näin väsyneenä raapustelee..



Tässä olisi työnalla kaunokirjallinen essee äidinrakkaudesta ja kaipaisinkin teiltä mielipiteitä.Alla muutamia kysymyksiä, valitse niistä sopivimmat tai mieluiten tietysti kaikki, mutta voit jutella myös sellaisia asioita, joita sinulle tulee mieleen, mutta en ole hoksannut kysyä.



Syntyykö äidissä aina rakkaus lapseen? Missä vaiheessa? Kestääkö se koko lapsen ja äidin elämän ajan?



Entä rakkaus silloin, kun on useampi lapsi? Onko erilaista esim. ensimmäisen ja toisen lapsen välillä? Tunnetko syyllisyyttä, jos olet huomannut näissä rakkauksissa eroja?



Onko äidin rakkaus ehdoton? Onko sinusta äidinrakkaus aiheena vaiettu asia, mystiseksi muotoutunut?



Tunteeko ja saako äiti tuntea vihaa lastansa kohtaan? Mitä tunteita äiti ei saisi tuntea? Onko äidin ja lapsen välinen suhde aina ristiriitainen?



Entä, onko sinulla mielipidettä yksinhuoltajaäitien rakkauden eroavaisuudesta perheisiin, joissa on myös isä?



Mitenkäs äidin rakkaus tyttöön/poikaan - sanonnan mukaan poika on äidin kulta aina, mutta meneekö se tosiaan niin?



***



Paljon kysymyksiä, tiedän. Mutta jos viitsit muutamiin vastata, niin suuri kiitos sinulle!

Kommentit (4)

Syntyykö äidissä aina rakkaus lapseen? Missä vaiheessa? Kestääkö se koko lapsen ja äidin elämän ajan?



Rakkaus syntyy osittain jo odotusaikana, rakkaus puhkeaa kunnolla vauvan synnyttyä ja kasvaa vain kokoajan lapsen kasvaessa. Kestää eliniän.



Entä rakkaus silloin, kun on useampi lapsi? Onko erilaista esim. ensimmäisen ja toisen lapsen välillä? Tunnetko syyllisyyttä, jos olet huomannut näissä rakkauksissa eroja?



Toista odottaessa mietin voinko rakastaa tätä tulokasta yhtäpaljon kuin ensimmäistäni. Turha pelko! Sama rakkaus yhtä voimakkaana tunteena.



Onko äidin rakkaus ehdoton? Onko sinusta äidinrakkaus aiheena vaiettu asia, mystiseksi muotoutunut?



Ei ole mielestäni vaiettu vaan ehkä pidetään vaan niin itsestään selvänä.



Tunteeko ja saako äiti tuntea vihaa lastansa kohtaan? Mitä tunteita äiti ei saisi tuntea? Onko äidin ja lapsen välinen suhde aina ristiriitainen?



Tuntee joskus vihaa kun kaikki menee päin seiniä. Viha vain on pieniä hippusia eikä kaiken mustaavaa. Ohimenevää. Äiti ei saisi tuntea todellista ja vahvaa inhoa, vihaa, pelkoa, välinpitämättömyttä tai esim. mustasukkaisuutta lastansa kohtaan. Mitä äiti ei saisi tuntea normaalimmin omasta mielestään: epäonnistumista kasvatuksessa tai muussa, riittämättömyyden tunteita, kiukkua.



Entä, onko sinulla mielipidettä yksinhuoltajaäitien rakkauden eroavaisuudesta perheisiin, joissa on myös isä?



Varmaan rakkaus on ihan yhtä vahvaa. Sitoutuminen lapseen saattaa olla vielä vahvempaa.



Mitenkäs äidin rakkaus tyttöön/poikaan - sanonnan mukaan poika on äidin kulta aina, mutta meneekö se tosiaan niin?



Meillä äiti on pojan kulta! (poika on niin äidin perään ja isi ei aina kelpaa...)Tyttö ja Poika ovat molemmat yhtä rakkaita.



Toivottavsti jotai iloa oli vastauksista!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla


Syntyykö äidissä aina rakkaus lapseen? Missä vaiheessa? Kestääkö se koko lapsen ja äidin elämän ajan?



Minussa on syntynyt rakkaus jokaiseen lapseen (kolme) jo synnytyslaitoksella. Rakkaus on kestänyt koko tämän ajan ja olettaisin että kestää kyllä koko elinajan.



Entä rakkaus silloin, kun on useampi lapsi? Onko erilaista esim. ensimmäisen ja toisen lapsen välillä? Tunnetko syyllisyyttä, jos olet huomannut näissä rakkauksissa eroja?



En ole huomannut että rakkautta johonkin lapseen olisi enemmän tai vähemmän, vaikka jokaista lasta rakastan omalla laillaan omana persoonanaan. En tunne syyllisyyttä rakkauden tuntemisestani (koska tunnetta riittää kaikille), vaan enemmänkin rakkauden toteuttamisessa (ajan tai jaksamisen riittämättömyydestä - siitä että joku lapsi on jäänyt vähemmälle ymmärtämiselle tai huomiolle).



Onko äidin rakkaus ehdoton? Onko sinusta äidinrakkaus aiheena vaiettu asia, mystiseksi muotoutunut?



Minusta äidin rakkaus on ehdoton. Äidinrakkaus ei ole vaiettu asia, mutta äidin rakastamattomuus on.



Tunteeko ja saako äiti tuntea vihaa lastansa kohtaan? Mitä tunteita äiti ei saisi tuntea? Onko äidin ja lapsen välinen suhde aina ristiriitainen?



Kyllä sanoisin että joskus suututtaa lapsi, mutta varsinaista vihaa en tunne. Äidin ja lapsen välisessä suhteessa voi olla ristiriitoja siinä kuin muissakin suhteissa. Oman leimansa suhteeseen tuo se että alun symbiottisen suhteen jälkeen lapsen on tarkoitus vähitellen ikäkausittain irrottautua äidistä ja tämä voi olla joskus ristiriitainenkin tilanne. Minusta äiti ei saisi tuntea välinpitämättömyyttä ja vihaa lasta kohtaan (vaikka äidit voivat näin tunteakin), sillä nuo tunteet ovat lapselle tuhoisia.



Entä, onko sinulla mielipidettä yksinhuoltajaäitien rakkauden eroavaisuudesta perheisiin, joissa on myös isä?



Yksinhuoltajaäitien tilanteita on paljon erilaisia ja en sanoisi että yksinhuoltajuus olisi mitenkään leimaava asia rakkauden osalta. Kyllä yksinhuoltajatkin varmasti lapsiaan rakastavat siinä kuin muutkin perheet. Joskus mietityttää vain kuinka lapsen isän negatiivisessa valossa näkevät pystyvät suhtautumaan lapsensa ominaisuuksiin, jotka muistuttavat lapsen isää. Tämä saattaa tuoda oman vaikeutensa näihin suhteisiin, mutta tosin näitä samoja tunteita voi olla myös perheissä joissa on isä ja omienkien negatiivisten ominaisuuksien osalta.



Mitenkäs äidin rakkaus tyttöön/poikaan - sanonnan mukaan poika on äidin kulta aina, mutta meneekö se tosiaan niin?



Meillä ei minusta mene. Poika (esikoinen 5v) ja tytöt (seuraavat 4v ja 7kk) ovat omalla laillaan rakkaita. Lapset ovat myös persoonia riippumatta sukupuolesta! Sukupuolen mukaan tulee varmasti erilaisia asioita eteen ja äidin rooli on erilainen, tämä varmaan korostuu lapsen iän myötä. Minusta se voi kuitenkin olla rikkaus ja kasvun paikka äidillekin. Meillä sekä poika ja tytöt ovat kaikki äidin kultia!

***



Paljon kysymyksiä, tiedän. Mutta jos viitsit muutamiin vastata, niin suuri kiitos sinulle!

[/quote]




Kahden lapsen kokemuksella ja tuntien keskusteluilla äitikavereiden kanssa keskustelleena, kommentoin seuraavaa....



>Syntyykö äidissä aina rakkaus lapseen? Missä vaiheessa? Kestääkö >se koko lapsen ja äidin elämän ajan?

Pientä tulokasta oppii rakastamaan jo silloin kun vielä kantaa häntä mahassaan. Kun lapsi syntyy häntä haluaa heti suojella ja rakastaa. Varsinainen rakkaus kuitenkin kasvaa päivä päivältä yhteisistä hetkistä...Tämän takia mm. uskon että adoptiovanhemmat pystyvät rakastamaan lapsiaan aivan yhtä paljon kuin biologiset vanhemmatkin.

Rakkaus kestää varmaankin koko elämän, ainakin omasta äidistäni huomaan, ettei hän oikein koskaan ole lakannut rakastanut ja huolehtimasta nyt jo keski-ikäistä tytärtään.

Toisaalta kun on itse tullut äidiksi ymmärtää paremmin omaa äitiäänkin, hänen ainaista huolehtimistaan yms.



Kaikki äidit varmaan miettivät toista lastaan odottaessaan että miten rakkaus riittää molemmille jne. Ja niin se vain on, että rakkautta tuntuu riittävän ihan kaikille lapsille. Kukaan ei tunnu rakkaammalta kuin toinen ainakaan näin vauva ja taapero-iässä. Ensimmäistä rakastaa koska se on esikoinen, toista kun hän on kuopus. Mutta kaiken kaikkiaan lapset ovat omia persooniaan ja heihin rakastuu ihan itsenään ei sen takia että heitä tarvitsee rakastaa koska äidin kuuluu tehdä niin. Yhdessä vietetyt päivät ja yöt varmasti syventävät tätä rakkautta entisestään.



Ja äidit tuntuvat rakastavan kaikki lapsiaan huolimatta siitä millaisia lapset ovat. Kaikista äideistä omat lapset tuntuvat kaikista kauneimmilta ja fiksuimmilta. Hassua, mutta ennen kuin oli omia lapsia, en uskonut asian olevan näin. Samalla tavalla sitä jaksaa ihmetellä kaikkia oman lapsensa tekemisiä ja sanomisia ja haluaisi jakaa sen kaikkien kanssa.



Syyllisyyttä en olen koskaan tuntenut siitä että olisin rakastanut toista enemmän kuin toista, koska en usko koskaan tehneeni niin. Välillä tulee huomioitua toista enemmän kuin toista, mutta koskaan en voi sanoa rakastaneeni toista enemmän.



>Onko äidin rakkaus ehdoton? Onko sinusta äidinrakkaus aiheena >vaiettu asia, mystiseksi muotoutunut?

Minusta äidin rakkaus on ehdoton ja niin sen pitäisikin olla. Minusta aiheesta on enemmänkin vaiettu sen takia, ettei sitä oikein osaa kommentoida. Ne joilla on omia lapsia tietävät mitä äidin rakkaus on, ja ne joilla ei ole, eivät osaa sitä kuvitellakaan. Olen joskus törmännyt runoon " Ennen kuin minusta tuli äiti" Se kuvaa minusta hyvin miten vaikea on kuvitella sitä rakkauden määrää ennen kuin itse on äiti.



Tunteeko ja saako äiti tuntea vihaa lastansa kohtaan? Mitä tunteita äiti ei saisi tuntea? Onko äidin ja lapsen välinen suhde aina ristiriitainen?

En usko että kukaan äiti vihaa lastaan. Äidit toki tuskastuvat ja hermostuvat lapsiinsa, mutta tuskin kukaan ihan oikeasta vihaa lastaan. Väsyneet äidit kantavat huonoa omatuntoa kun väsyvät lasten kiukkutteluun ja tuskastuvat ikuisiin kinasteluihin, mutta minusta äiditkin saavat välillä väsyä ja kiukutella.



Ristiriitainen suhde...Viitataankohan tällä uhma ja murros-ikään, jolloin lapset ja äiti alkavat ottamaan etäisyyttä toisiinsa. Joku joskus nimittäin sanoi että uhmaikä on luonnon tapa varmistaa että lapsi ja äiti alkavat ottaa etäisyyttä toisistaan. Vauva ja äiti kun elävät semmoisessa symbioosissa eikä heidän välillään ole ristiriitoja. Vasta uhmaiässä kun lapsella tulee omaa tahto tulee erimielisyyksiä äidin kanssa.



Mitenkäs äidin rakkaus tyttöön/poikaan - sanonnan mukaan poika on äidin kulta aina, mutta meneekö se tosiaan niin?



Itselläni vain tyttöjä, mutta ystävättäreni kommenteihin viitaten, tuntuu että ensimmäiset vuodet lapset ovat sukupuolettomia. Eli ei ole mitään väliä onko tyttö tai poika, jollei äiti itse sitten tahdo korostaa lapsen sukupuolta. Jotkut äidit haluavat tehdä tytöistä prinsessoja ja toiset taas alkavat heti alusta asti korostamaan että pojat on isän kavereita.



Minusta yksi mielenkiintoinen pohdinnan aihe vois olla, että riittääkö äidinrakkaus myös muihin lapsiin. Eli muuttuko suhde yleensä lapsiin kun saa omia lapsia. Oppiiko ymmärtämään ja jaksamaan paremmin muiden lapsia, kiinnostaako lapset yleensä enemmän vain rajoittuuko rakkaus vain omiin lapsiin.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat