Vierailija

ma olen ihan rikki ja vasynyt. Kaksi pienta lasta ja mies koko ajan matkoilla. Kotiin tulee illaalla jo kun iltapuuhat ovat tehty ja lapset nukkumaan menossa. jos tulee kesken iltaruuan, auttaa heti ja pistaa myos nukkumaan. Kokee etta tekee enempi kuin mina iltaisin ja viikonloppuisin, ja mina taas koen etta kun toinen on siina, minakin voin hetken hengahtaa ja toinen vastaisi kutsuun. Ilmeisesti mun pitaisi olla iltaisin ja viikonloppuisinkin 100% vastuussa lapsista. Mies on ihana ja ymmartavainen ja tekee ennenkuin yleensa pyydan. Mutta en ehdi tekemaan kotitoitakaan, lapset ovat niin vaikeassa vaiheessa, nukkumaan menot itkua ja kun toinen nukkuu, toinen valvoo ja kun toisen on saanut nukutettua toinen jo heraa. Ei siis montaa hetkea tehda mitaan tai ladata akkuja. Asumme paikkakunnalla jossa ei ketaan sukulaisia tms apuja. Naemme perheitamme pari kertaa vuodessa. Olen todella yksin. En tieda mika oikein, olen onnellinen perheestani, mutta silti huomaan itkevani turhautumista kun mikaan ei ole lapsille hyvin, kiukuttelevat tms. OLenko kohtuuton miestani kohtaan, jos hanen kotona ollessani ei tarvi koko ajan olla lasten kanssa? Miksi mieheni kokee etta han tekee enemman kuin mina? Miten muilla jaetaan nama lastenhoitoasiat kun mies kotona. Ja huom. mieheni on todella paljon poissa kotoa ja tunnen olevani aika yksin ja yksinhuoltaja. Valilla tuntuu etta en jaksa olla hyva aiti pitkaan ja en ole jos tasta en saa jotenkin silmukoita auki. Mutta miten sen tekee? Lastenhoitoapu on poissuljettu, en luota muihin, kuin sukulaisiini ja ystaviini ja niiden apuun en nyt voi turvautua. Valitanko pienesta ja onko tama vain ihan normaalia ja kaikilla samanlaista?

Kommentit (4)

Hei!! jos sinun miehesi on noin paljon poissa kotoa työn vuoksi,sinulla on oikeus päästä illalla vaikka lenkille tuulettumaan!! teet täyttä työtä kotona ja lisäksi arvokasta työtä! jos äiti uupuu ja masentuu mitäs sitten tehdään kun on myöhäistä! lapset ovat ihania mutta jokainen kaipaa pientä hetkeä omaa rauhaa ja johan taas jaksaa kummasti.Älä välitä jos miehesi sanoo tekevänsä enemmän kuin sinä vaan jätä hänet joskus yksin lasten kanssa niin huomaa mitä se todella on! voimia sinulle arkeen ja pidä huoli omasta jaksamisesta se on kaikkien etu!

todella ikävältä kuulostaa tilanteesi. Kerroit, että Teillä ei tuttuja tai sukulaisia alueella. Voisitko kuvitella tutustuvasi samassa elämäntilanteessa olevaan naiseen? Ehkä voisitte vuoropäivin vähän helppiä toisianne ja siinä samalla purkaa sydäntä. Joskushan jo pelkästään se auttaa, että saa puhuttua sydämestä puhtaaksi.

Teillä varmaan aika pienellä ikäerolla nämä lapset? Mulla itsellä ei kokemusta tuollaisesta, kun meidän muksuilla ikäeroa yli 5 vuotta.

Ei varmaan paljoa auta, jos sanon, että muutaman vuoden kuluttua tilanne jo varmasti toisenlainen???

Ja vaikka ne lapset kiukutteleekin, niin kyllä niillä hyvä olla kuitenkin on. Se nyt vaan on niitten tapa aina välillä purnata joka asiasta.



Tsemppiä!!!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

tiedan etta olisi hyva paasta ulos iltaisin. Yleensa se menee niin et kun mies tulee, lapset ovat jo melkein paivan osalta hoidettuja, olen niin vasynyt etten jaksa edes lahtea ulos, lenkille tai minnekkaan ja kaikki paikat ovat jo kiinnikin. Ja sitten haluaisin nahda rakasta mieskultaanikin joskus. Miesta vahan pelottaa nama ajatukseni, tanaan taytyy taas jutella, mutta eipa se mitaan auta. Ymmarran toki sen etta hanenkin pitaa saada rentoutua rankan tyopaivan jalkeen. Ehkapa se tasta...?

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat